sunnuntai 13. joulukuuta 2015

SURKEIDEN SATTUMUSTEN SARJA

Blogi ei ole päivittynyt enää pitkää aikaan. Enkä edes jaksa ottaa siitä kamalaa stressiä. Todellinen maailma on ottanut minusta ylivallan. Saattaa olla päiviä, jolloin en avaa enää ollenkaan konetta.
Se mitä muutaman kuukauden aikana ei ole nyt tärkeää. Saatan palailla siihen ehkä jossain vaiheessa. En enää lupaa mitään blogille. Niin monta kertaa olen joutunut tuottamaan pettymyksen.

Haluan kuitenkin kertoa Teille sen, mitä minulle sattui muutama päivä sitten. Kyseessä oli oikein surkeiden sattumusten sarja. Uskon, että asioilla on tarkoituksensa ja uskon, että tämä oli tarkoitus tapahtua juuri näin.
Moni varmasti tietää, että teen päivätöideni ohella myös kuvauskeikkoja. Olen hyvin tarkka, että minulla on allekirjoitetu paperit aina ennakkoon, ettei jälkikäteen kukaan pysty sanomaan mitään. Olen menossa kuvaamaan tammikuussa häitä ja olin sopinut perjantaille tapaamisen hääparin kanssa, jossa teemme valokuvausta koskevat sopimukset kuntoon. Olin tarkastanut päivää aikaisemmin, että kaikki paperit ovat tulostettu ja kunnossa. Olin tarkastanut, että minulla on kynät jotka toimii ja muistivihko ja tabletti ja ja ja... Tarkistin, että minulla on KAIKKI mukana.
Lähdin tapaamiseen ja noin minuutin ajomatkan jälkeen huomasin, että minulla ei ole mukana valmiin tuotteen näyttelykappaletta. No, koukkasin hakemaan näytekappaleen kotoa ja lähdin uudelleen tapaamiseen.
Tapaamisessa huomasin, ettei minulla ollut kansiota mukana, jossa kaikki sopimuspaperit, hinnasto ja noh... Ihan kaikki tärkeät paperit olisivat olleet. Kansio, joka olisi ehdottomasti pitänyt olla mukana! Hääparin kanssa sovimme, että lähetän sopimukset heille kotiin. Ei he olleet asiasta edes pahoillaan.
Palaverin jälkeen tulin kotiin ja huomasin kansion. Minun olisi pitänyt nähdä se siinä kohdassa, kun kävin hakemassa näytekappaleen kotoa. No, en huomannut.
Kirjoitin paperit ja laskun.... Ja huomasin kirjoittavani morsiammen nimen väärin. No eipä tuo haittaa, koska ainahan voi tulostaa uudet. Tai voisi, ellei tulostimesta olisi loppuneet värit. Keltainen. Tulostin kuitenkin pelkkää tekstiä, enkä olisi sitä keltaista edes tarvinnut. Parasta ja ehkä pahinta oli, ettei tulostin edes ilmoittanut aikaisempana päivänä mitään värien vähäisyydestä. No, kun ei tulosta niin ei tulosta!
Tiedän, että saan jouluna uuden tulostimen ja mietin, että kannattaako minun enää ostaa uutta väripatruunaa. Soitin äidille ja kerroin koko jutun. Äitini oli sitä mieltä, ettei uutta väriä kannattaisi enää ostaa. Samalla äitini sanoi, että hän voisi tulostaa sopimukseni töissä. Hän sattui jopa olemaan töissä juusi samaan aikaan.
Kotoani on äitini työpaikalle noin 3 min automatka. Äitini on kaupassa töissä eli pääsen äitini työpaikalle melko vaivattomasti. Oikeastaan mietin, että jaksanko lähteä, koska kello oli yli 22 ja minulla alkaisi työt aamulla klo 6. No ei siihen kamalasti aikaa mennyt, kun olin jo paikalla uudet sopimuspaperit kädessä. Juttelin äitini kanssa ehkä minuutin, kun ovi aukesi uudelleen. Äitini sanoi, että: "Nyt et lähde mihinkään". Paikalle saapui kolme narkomaania, joiden eleistä saattoi päätellä, että heillä oli pahat mielessä. Kului hetki ja kolmikko oli tehnyt ostoksensa ja lähtenyt. Mitään mainittavaa ei tapahtunut.
Jäin miettimään mikä tarkoitus kaikella oli? Pitikö minun lähteä ilman papereita? Laskin, että täydellisiä sattumuksia oli päivän aikana viisi, jotka ajoivat minut äitini luokse yöllä. Mitä jos en olisi mennyt?

 

No sainpahan Raiderin. Joka muuten maistui ihan lapsuudelle. Vaikka Twiks on samaa, eri kuorilla. Jännä.