maanantai 8. joulukuuta 2014

PÄIVÄ 8

Apua apua. Olen kirjoitellut näitä ennakkoon, enkä ollut käynyt tarkastamassa, että tallennuksen sijaan olisinkin painanut julkaise nappia. No mitä voi olettaa, kun on kyseessä on kuitenkin Ei nyt ihan onnistunut -joulukalenteri.

Tämän päivän luukku aukeaa vuosien ja taas vuosien takaa. Tämä on tekemisieni ihan klassikoita. Itseasiassa luukku aukeaa yli 20 vuoden takaa ollessani vielä ala-asteella. Koulussa oli lelupäivä ja samana päivänä vietimme myös erään luokkakaverini syntymäpäivää koulu jälkeen. Olin lähtenyt aamulla pikkuisen kiireellä ja unohtanut lelun ja pipon kotiin. Äitini oli kuitenkin ollut kiva ja laittanut naapurintytön mukaan minulle pipon ja lelun kouluun. Pipo oli äitini tekemä Muumimerkillä varustettu pipo ja lelu oli itseasiassa veljeni iso hiiripehmolelu. Naapurintyttö toi minulle muovikassin ja sanoi, että äitini oli käynyt heillä ja käskenyt tuomaan minulle tavarat. Kuulemma lisää lahjoja luokkakaverilleni. En edes avannut pussia ja koulun loputtua läksimme juhliin.
Eli annoin sitten lahjan lisäksi (jota en enää muista) kuolaisen hiiren ja käytetyn pipon. Sen muistan, että päivänsankari oli muumipiposta onnellinen, koska olihan Muumit jo tuolloin kova juttu. Juhlien jälkeen kävelin sitten paljain päin kolme kilometriä (siihen aikaan lapset sai vielä kävellä pitkiäkin matkoja yksin) kotiin. Asiasta kehkeytyi ihan kamala show ja olen saanut kuulla kyllä asiasta jälkikäteen. Viimeksi eilen, kun kysyin äidiltä olisiko juttuja, mitä voisin blogiini kirjoittaa asiasta. Juttu päättyi hyvin. Äitini teki päivänsankarille oman pipon ja hiiri jäi päivänsankarille eikä veljelleni kerrottu asiasta.


Että hienosti meni... jo tuolloin.

3 kommenttia:

  1. Voi mahoton mikä tarina, mutta juuri näin voisi käydä omille muksuilla ja oma elo ollut tuollaista aina. Tämä oli kyllä niin liikkis tarina. Kenties ei tosiaan silloin naurattanut lainkaan, mutta tänä päivänä voinee hihkaista. :)

    Ihanaa iltaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan tuolloin ei paljoa naurattanut ja päivänsankarin pettymyksen muistan, kun hän toi piponi takaisin. Tosin muistan myös kuinka onnellinen hän oli uudesta piposta, kun annoin sen hänelle samalla. :D Asiasta on tullut vähän lentävä lausahdus. Aina, kun mietin jotain lahjaa jollekin ja jos en siihen hätään mitään keksi niin tokaisen, että ainahan mä voin antaa vanhan piponi.

      Ihanaa iltaa myös sinne! :)

      Poista
  2. Hahaha tää oli sympaattisuudessaan aivan maan mainio tarina <3.

    VastaaPoista