perjantai 31. lokakuuta 2014

SUOLA KASVAA

Suola on jatkanut kasvamistaan. Oikeastaan päivässä on tapahtunut suuri muutos. Melkein koko kuppi on jo suolan peitossa ja isompikin purnukka on jo puolillaan. Kohta saa jo tulia sisälle. Suolapurkin seuraamista pääsee seuraamaan myös instagramissa.

Melkein valmista.
Lähikuvassa

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

COOKIET

Tiedättehän ne Subwayn ihanat cookiet, jotka tihkuvat rasvaa jo sokeria. Toisinaan niihin sortuu ja tämän jälkeen tekisi mieli kävellä tiskille sanoen, että mä otan kaikki loput keksit mukaan! Todellisuudessa kaikki kymmenen keksiä on syöty jo autossa matkalla kotiin. Niitähän ei pysty vastustamaan.
Nyt löysin sellaisen ohjeen, että oksat pois! Kannattaa ehkä tehdä kaksi satsia suoraan. Tai jättää tekemättä kokonaan. Nimimerkillä: Ei vaan pysty lopettamaan.

Cookiet
100 g rasvaa
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 tl vanilijaa
1 muna
2,5dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
0,5 tl soodaa
3,5 dl suklaa- ja pähkinäpaloja (tai unohtaa ne pähkinät ja laittaa vaan suklaasta)

Vaahdota rasva ja sokerit, vatkaa muna mukaan.
Sekoita taikina ja jaa uuninpellille. Itse tein isoja ja sain yhdeksän laitettua pellille. Tosin kai niitä voi pienempiäkin tehdä?
Paista 190 asteessa 9-10 min.


Aivan sairaan hyviä!

EI MENNYT TAAS NIIN KUIN... NO TIEDÄTTEHÄN...

Noh. En taas tiedä mistä alottaisin ja saattaa mennä jorinaksi, mutta lopputulos oli taas, et pärssiilleen män. Kaikki alkoi siitä, kun näin facebookin Askartelu- ja sisustusideoita -ryhmässä kuvan, jossa eräs jäsen oli laittanut akvaarioon pussillisen merituolaa, vähän vettä ja jättänyt akvaarion oman onnensa nojaan joksikin aikaan. Jostain syystä merisuola kiteytyy ja "kiipeää" lasiseinää pitkin ylös. Tämän jälkeen henkilö oli laittanut akvaarioon kynttilöitä jaakvaario olikin todella hieno muuttuva sisustuselementti.
Asiasta innostuneena aloin katsomaan youtubesta videoita asian tiimoista ja löysin ihan mielettömän hienoja juttuja mitä ihmiset oli itse tehneet. Kellon ollessa noin neljä yöllä kaivoin keittiön kaapista merisuolapussin. Olin todella innoissani! Postasin tämän kuvan instagramiini ihan into piukassa ja jäin odottamaan.


Tästä virityksestähän piti tulla jotain tämän kaltaista.

 
 
Voin kertoa, että ei ihan onnistunut. Ja kyllä. Tiedän, että siihen olisi pitänyt laittaa muutakin, kuin merisuolaa, mutta tuo Borax on käsittääkseni jotain suolan kaltaista valmistetta (kielletty Suomessa) ja merisuolahan nuosi pitkin akvaarion seinää. No ei onnistunut. Suola ruostutti rautalangan. Siinä kaikki.
No, sokerilla homman pitäisi toimia paremmin. Ja siis ihan vaan sokerilla.



No mutta lopputulos oli, että laitoin parin purkkiin merisuolat kasvamaan. Ja kasvaahan ne pikkuhiljaa. 


Eipä se niin näyttävää ole, kuin isossa akvaariossa, mutta jahka tuo tuosta vielä kasvaa niin esittelen sitten lisää. Laitoin toisen purkin vasta myöhemmin "kasvamaan" niin siitä ei ole vielä näytettävää. 
Mutta ihan kokeilemisen arvoinen juttu! Akvaario näytti hyvälle ja tilaa tuikuille akvaariossa on paljon. (En itse uskalla polttaa pilttipurkeissa tai vastaavissa tuikkuja paloriskin vuoksi). Eli merisuolaa + keitettyä vettä + aikaa. Suolan tulee olla kosteaa kasvaakseen, eli joskus sitä joutuu kastelemaan. 
 Yritän tehdä joulukoristeita vielä sokerilla. Ja piippurasseilla. Mutta mistä  piippurasseja saa nykyään, kun Tiimaria ei ole?

lauantai 25. lokakuuta 2014

SAARISTOLAISLEIPÄ

Olen pitkään miettinyt tekeväni saaristolaisleipää. En oikein tiedä miksi, koska en ole koskaan ostanut saaristolaisleipää. Syönyt olen, mutta se on sitten jossain juhlissa tai muualla. Kyllähän minä pidänkin saaristolaisleivän mausta, mutta jostain syystä en sitä vain ole ostanut.
Tänään koitti kuitenkin se päivä.



1l piimää
1,5 palaa hiivaa
1,5 rkl suolaa
3dl siirappia
3dl vehnälesettä
3dl kaljamaltaita
3dl ruisjauhoja
10dl vehnäjauhoja 

Kaada lämmin piimä kulhoon ja lisää suola ja siirappi. Lisää hiiva ja anna sen liueta. Lisää leseet, maltaat ja jauhot. Huom! Ole tarkkana määrien kanssa! Taikina tulee jättää todella löysäksi. Kohota taikinaa liinan alla 1,5h. Kaada taikina leipävuokiin. Paista 170 asteessa noin 1h 50 min. Puolentoistatunnin kohdalla voit sivellä leivät siirappivesiseoksella ja jatkaa paistamista niin saat ihanan kuoren leipiin.
Vedin sitten melkein puoli leipää ensi istumalta. Aivan sairaan hyvää! Päälle laitoin munavoita, avokadoa ja cavi-artia.
 

perjantai 24. lokakuuta 2014

AARREAITALLA ASKARTELEMASSA

Vanhempieni koti on kuin aarreaitta. Tai siis niin kai kaikkien vanhempien kodit kuuluukin olla. Niin kuin olettekin varmaan huomanneet, niin minulla on syksyisin kamala tarve askarrella ihan kaikkea. Joka vuosi arkartelu jollain tavalla muuttuu. Olen virkanut, fimoillut, kortteillut ja ihan kaikenlaista vuosien mittaan.
Löysin viime vuonna fimoilun ja se vei kyllä ihan mennessään. Tykkään vieläkin tehdä koruja fimosta, mutta olen salaa alkanut haaveilla erilaisista lusikkatöistä. Mietin kuitenkin, ettei minun kannata edes haaveilla, koska eipä minulla siihen välineitä ole. Mutta mutta... Katselimme isäni kanssa joskus jotain "Tilli-Pirkko" tuunaa ohjelmaa, jossa ohjelman hoast teki muistaakseni jotain taikataikina pakettikortteja, johon hän kirjoitti kirjainstansseilla. Isäni sattui mainitsemaan, että hänelläkin on vastaavat stanssit. Ihan mahtavaa!


Kävin hakemassa ostamassa kirpparilta lusikoita. Halusin mennä yksin ensin kokeilemaan korujen tekemistä, koska toisinaan vanhempani saattavat kuittailla touhuilleni. Niin kuin silloinkin, kun halusin tehdä kanaverkosta nurmikkohevosen takapihalle... Todellisessa koossa... No, hakkasin kaikki lusikat litteiksi ja naputin testimielessä vaan jotain. Innostuin itseasiassa asiasta todella paljon. Soitin isällekin kyselläkseni missä erilaisia työkaluja on ja yllätyksekseni hänkin innostui asiasta! Voi olla, että me päästään jopa kaivertamaan lusikoita, koska isällänillähän on myös siihen työkalut! Tietenkin!
Voipi olla, että saatan viihtyä vanhempieni autotallissa lähiaikoina ihan jonkin verran...

Loppuun kysymys: Mitä tekstejä sinä haluaisit lusikkakoruissa nähdä?

tiistai 21. lokakuuta 2014

MENNEEN ELÄMÄN UUSI HAHAMO

Enpäs ole pitkään aikaa kirjoitellut ajauksiani ihmissuhteista. Tänään tapauhtui kuitenkin jotain sellaista, että nyt on ihan pakko.
Koin yllätyksen tänään, kun facebookissa. Ystäväpyyntö. Henkilö oli vanha poikaystäväni vuosien, vuosien takaa. Laskeskelin, että en ainakaan kahdeksaan vuoteen ole ollut missään tekemisissä henkilön kanssa. Olemme eromme jälkeen nähneet kaksi kertaa. Kummallakaan kertaa emme ole moikanneet vaikka ihan tasan tarkkaan olemme toisemme nähneet. Toisella kertaa henkilö meinasi kävellä päälleni ja toisella kertaa tuijotimme toisiamme Prisman viereisissä jonoissa. En tiedä mikä on yleinen toimintamalli exille, mutta omalta kohdaltani on ollut aina helpompaa päästä yli ja mennä eteenpäin jos ei ole enää ollut mitään tekemisissä. Myönnän, että olen yrittänyt stalkkailla häntä facessa (kaikkihan niin tekee), mutta hänellä ei ole kuvaa enkä ole sitten ole saanut mitään selville.
Mutta MIKSI? Miksi kyseinen henkilö ottaa yhteyttä? Erosimme todella riitaisissa merkeissä ja eipä nämä jälkikäteen tulevat ajatuksetkaan ole millään tavalla kultaantuneet. Toisinaan mietin blogini hahamojen nimiä jotenkin kuvaavalla tavalla. Tämän herran nimeksi tulisi helposti the biggest ass hole ever, mutta se on ehkä kuitenkin liian tunnistettava blogissa, jossa ei käytetä nimiä. Henkilö on kuin tosielämän Niklas Järvelä. Pikkaisen narsistinen luonne, jonka edessä vaan jostain syystä lakoaa, kuin vehnän korsi. Hän kiristää, uhkailee ja alistaa, mutta pienellä virneellä saa tekemään melkein mitä tahansa. Tällä henkilöllä on aina ketunhäntä kainalossa! Aina!
Nyt onkin mielenkiintoista mitä henkilöllä on tällä kertaa mielessä. Koska joku syy yhteydenottoon on! Minä koen, ettei minulla ole hänelle mitään asiaa. Ja miksi olisikaan. On kuitenkin huomioitavaa, että päivä on tiistai ja kellokaan ei ollut pyynnön saapuessa juuri mitään vielä. Asiahan olisi jossain mielessä ollut eri, jos se pyyntö olisi tullut lauantaina 4:30.
Vastasin hyväksyvästi kuitenkin pyyntöön. Miksikö? No erään ystävni mielestä jo pelkä poistaminen on hyvä syy hyväksyä exä. Jännityksellä siis jään odottelemaan mitä tuleman pitää. Ja ehkä, ehkä keksin hänelle vielä hieman kauniimman salanimenkin. Tai sitten en. Tärkeintä on kuitenkin, ettei hän saa enää polviani notkumaan!
Ja ei. Etsintöjen jälkeenkään en löytänyt mitään kuvaa tänän tekstiin.

torstai 16. lokakuuta 2014

KYMMENEN KUVAA KESÄÄN 2/10

Piti oikein tarkista, että olenko ehtinyt tehdä kuukaudessa päivityksiä niin paljoa, että kuukauden takainen päivitys ei olisi ihan tuossa alapuolella. Aika on menyt todella nopeasti. On siis aika jo toisen kuvan! Koska eilen en ollut enää valoisaan aikaan kotona, oli pakko siirtää tälle päivälle kuvaaminen. Harmi, että joudun jo lipsumaan toisella kuulla, mutta työ sotkee aina vapaa aikaa. 

 Tästä lähdettiin.
15.9.2014  
 Tällaista  täällä on nyt.
16.10.2014
Tajusinpahan muuten, että on todella huono maisema syksykuviin, mutta eipähän tässä nyt parempaakaan ole.
Palaset yhteen tänäkin vuonna.

perjantai 10. lokakuuta 2014

ROOSA NAUHA PÄIVÄ

 http://oma.syopasaatio.fi/roosa-nauha/aloita-keraeys.aspx?col=5-1458

Tänään on taas se päivä, kun pukeudutaan pinkkiin. On hienoa kuinka suuren näkyvyyden asia on saanut viime vuosina. Esimerkiksi huomenna TPS kohtaa Bluesin pinkeissä väreissä. Ihan mahtavaa, että näinkin maskuliininen urheilulaji on huomioinut päivän.

Rintasyöpä on ollut jo pitkään naisten yleisin syöpä Suomessa. Siihen sairastuu vuosittain noin 4 700 naista eli lähes joka kahdeksas nainen. Rintasyöpä ei ole haaste vain siihen sairastuvalle, vaan se koskettaa aina myös perhettä, sukulaisia ja ystäviä.
Tämän vuoden kampanjateemana on Yhdessä eteenpäin.  Hankalassa elämätilanteessa lähipiirin tarjoama tuki on korvaamaton apu, eivätkä välittäminen ja huolenpito mene koskaan hukkaan. Monet sairastuneet muistavatkin lämmöllä niitä, jotka jaksoivat auttaa ja rakastaa silloin, kun elämässä oli vaikeinta.

Klikkaamalla kuvaa pääset minun tekemääni kampanjaan mukaan (joka siis menee suoraan syöpäsäätiön sivuille). Homma toimii siis käytännössä niin, että lahjoitat linkin kautta haluamasi summan ja mikäli se ylittää 10 euroa laitat minulle sähköpostina osoitteesi osoitteeseen bloginopso@gmail.com. Lähetän kiitoskorun mahdollisimman pian.
Tänään Roosa nauha -päivänä kaikille yli kympin lahjoittaneille lähtee koru hopeanvärisillä kehyksillä ja pakettiin lähtee vielä vaaleanpunainen sauklaapatukka. Eli Fazerin Geisha -patukka. Geishakin muuten osallistuu Roosa nauha -keräykseen. Hyvä syy herkutella.  

maanantai 6. lokakuuta 2014

WE WANT MORE

Olen unohtanut aivan kertoa. Toteutan lapsuuden haaveeni ja näen vihdoista viimein Don Huonot livenä ensi kuussa! Ihan mahtavaa! Omaan yhdeksän bändin levyä (kaikki ei kuvassa) ja "donkkari hatun". Teininä vuorasin julisteilla huoneeni. Koskaan en ole kuitenkaan bändiä livenä nähnyt. Olen ollut aina jossain, kun bändillä on keikka ollut. Kun Donkkarit heitti jäähyväis keikkaa Ruississa minä olin töissä vapaa päivänäni. Muuta mahdollisuutta ei ollut.


Mutta nyt. Minulla on jo liputkin. Mikään ei voi estää enää. En voi kun kiittää Yleä, Kakkosta ja We want more -ohjelmaa. Nyt pääsen näkemään vihdoin fanittamani bändin!


sunnuntai 5. lokakuuta 2014

VALOPALLOT

Vaikka asun kaupungissa valoa ei juurikaan syksyisin makuuhueeseeni heru. Tykkään ihan nukkua pimeässä, mutta nukkumaan mennessä olisi kiva, että makuuhuoneessa olisi pieni valo. Olen miettiyt hankkivani sellaisen Amerikkalaisista elokuvista tutun lampun joka syttyy taputuksesta ja sammuu toisesta taputuksesta. No sellaista en ole etsinnöistä huolimatta löytänyt.


En varsinaisesti ihastunut aluksi La Case De Cousin Paul -valoihin, kun ne ensimmäisen kerran näin. En oikeastaan edes tiedä miksi. Ne näyttivät ehkä turhan lapsekkailta enkä varsinaisesti pitänyt pallojen monivärisyydestä.
Niin kuin useasti muulloinkin olen hieman jälkijunassa muotien suhteen. Silmä tottuu. Ensimmäisen kerran rupesin haaveilemaan palloista, kun ystäväni kertoi ostaneensa koko valkoiset pallot. Pallot eivät olleet La Case De Cousin Paul -pallot vaan hän oli löytänyt ne Prismasta.
Tänään pallot sitten saapuivat kotiin. Kuvat eivät varsinaisesti anna oikeutta valoille. Ne ovat ihanat! Nyt haaveilen jo toisista olohuoneeseen.