sunnuntai 28. syyskuuta 2014

LIIAN LÄHELLÄ

Olen nyt asunut viisi vuotta tässä asunnossa. Asun betonilähiössä ja olen aikaisemminkin esitellyt keittiön ikkunan näkymää.


Melko karu, eikö.


Parvellella näyttää tältä. Tai no. Kuvasta rajautuu vasemmalta kotini seinä. Mikäli olisin ottanut kuvan suoraan, samassa linjassa ikkunan kanssa olisi kuvassa kaksi kerrostaloa. Tässä siis lähtökohta.

Kotini lähellä on paikka nimeltään Pomponrahka. En ollut paikassa ennen tätä viikkoa käynyt. Ohi olen kyllä ajanut. Melkeinpä viikoittain. Katsoin googlen reittipalvelusta kuinka pitkä matka paikkaan on. Noin 1,3km.




Kävin tänään päästelemässä vähän höyryjä tunne satumetsään. Paikka on jotenkin ihan todella hieno. Hieman yli kahden kilometrin lenkin puolivälissä on toden totta rahka, eli suo. Fiilis on, kun olisi kävellyt kauemmaksikin. Lappiin. Sitten taas paluu satumetsään. Tarvitsee joku päivä mennä ottamaan kuvia enemmän.

Miettikää, että tuo paikka on vajaan 1,5 km päässä tuosta betonihelvetistä jossa asun. Voipi olla, että tuosta polusta tulee vielä tuttu paikka.

lauantai 27. syyskuuta 2014

BLOGI NÖPSÖ OSALLISTUU ROOSA NAUHA KANPANJAAN

Olen aina pelännyt sairastua nimenomaan rintasyöpään. Rintasyöpä on ollut jo hyvin pitkään naisten yleisin syöpä Suomessa. Siihen sairastuu vuosittain noin 4 700 naista eli lähes joka kahdeksas nainen. Muutama vuosi sitten sain kuulla serkkuni sairastuneen ja pian huomasin seuraavani aktiivisesti taistelua myös omaa pelkoani vastaan. Nyt serkullani on syöpiä nolla ja oma ajatukseni rintasyövästä on muuttunut. Rintasyövästä voi selvitä; kiitos tämän tosielämän sankarin ja Suomen terveydenhuollon.

Rintakoruja näpertäessäni minulle tuli idea tukea myös Roosa nauha -kampanjaa. Mietin pitkään mikä olisi paras tapa tukea kampanjaa, mutta onneksi syöpäsäätiön sivuilla se on tehty helpoksi. Perustin oman keräyssivun ja päätin, että teen jokaiselle yli 10 euroa lahjoittaneelle oman rintakorun. Mikäli lahjoitat yli 50 euroa teen mukaan vielä jonkun roosa nauha aiheisen muun korun.


Homma toimii siis käytännössä niin, että lahjoitat linkin kautta haluamasi summan ja mikäli se ylittää 10 euroa laitat minulle sähköpostina osoitteesi osoitteeseen bloginopso@gmail.com. Lähetän kiitoskorun mahdollisimman pian.

Lahjoitin itse jo ensimmäisen 10 euroa! Sinun vuorosi taitaa olla nyt. 
 Jokainen summa on tärkeä ja se auttaa taistelussa syöpää vastaan. 

Tänä vuonna Roosa nauha -päivää vietetään perjantaina 10.10
Keräys on voimassa marraskuun loppuun saakka. 

Minun fiiliksiä muutaman vuoden takaa voi lukaista vaikka täältä.

maanantai 22. syyskuuta 2014

KORU OMASTA KUVASTA


On tullut syksy. Sen huomaa siitä, että nostan näperryslaatikoni esiin ja värkkäilen erilaisia juttuja illat pitkät. Olen viime aikoina hurahtanut koruihin. Näitä rintakoruja minä nyt viimeksi olen värkkäilyt ja istagramin seuraajat ovat varmasti ihan korviaanmyöden täynnä kuvia, joita olen viimepäivinä päivitellyt.

Mutta mutta. Miksi tyytyä katselemaan, kun voi saada oman? Omalla kuvalla, omalla muistolla hintaa 15€. (sis. postikulut)

Korun kehyksen korkeus on 37mm. Kuvan koko kehyksessä on 25x18mm. Kehys on pronssin värinen ja se sisältää nikkeliä. Kuvan päälle tulee puolikova lakka. Kuvan tulisi olla pystykuva.
Lähetä kuva ja osoitetiedot: bloginopso(a)gmail.com. Lähetän sitten säköpostina takaisin tilinumeron ja maksun saapuessa laitan korun postiin.
Myös kuvan korut ja istassa nähdyt korut voivat olla sinun hintaan 10€.

lauantai 20. syyskuuta 2014

ASKARTELUMANIA

Olen ollut pitkään innostunut Cernit massasta. Samaa massaa on myös Fimo nimisenä. Massa on kuin muovailumassaa, mutta sen voi kovettaa uunissa.


Tilasin Ebaysta muutamia muotteja ja tein massan avulla koruja.


Oikeastaan homma ryöstäyty vähän käsistä jossain vaiheessa.


Ja kun oli laatikko täynnä koruja niin tein saippuaa...


Ja suklaata..


En saanut viime yönä unta ja mietin mitä muuta Fimosta saisi tehtyä. Paljon hyviä ideoitahan siellä oli. Päädyin youtubesta videosta toiseen ja monen mutkan kautta päädyin tähän videoon.
 
Ihan mahtava tuote! Juoksin tänään askartelukauppaan ja kävin ostamassa pullon Fimoa nestemäisenä.


Pakkohan tuotetta oli päästä kokeilemaan. Tämän minä sain aikaiseksi. Kuvan otin seiskasta ja korupohja minulla oli askartelulaatokossa. Mielestäni korusta tuli kiva.

tiistai 16. syyskuuta 2014

MENNÄÄKS METSÄÄN

Tiedätte varmaan sen innon, kun keksii jonkun hyvän jutun ja tajuaa sitten vasta myöhemmin, kuinka A vaikeaa se on ja B tarvitsisi ehkä jotain taustatietoja. Minulle kävi näin, kun kaverini pyysi minua sienestyskaveriksi. Loistava idea! Päivä lukkoon ja ämpäri kainaloon.
Sienestyksessä tärkeää on ensinnäkin tuntea sienet. Minä tunnen kanttarellin ja kärpässienen. (Nykyisin myös suppilovahveron). Eli eipä kamalan laajalla skaalalla. Toinen mikä kannattaa tietää niin on tuo sienestysaika. Voin kertoa, että nyt se ei enää ole. Kanttarellit on jo hieman ylikypsiä. Kolmas tärkeä asia on tietää missä esimerkiksi kanttarellit kasvaa. Neljästä metsästä löytyi yhteensä neljä sientä...



No mukava reissu meillä oli vaikkei saalis kamalan suuri ollutkaan. Ystävälläni oli sienikirja mukana ja lähes jokaisen sienen kohdalla kävimme kirjasta läpi mikä sieni oli kyseessä. Eräs metsä oli jo lähes loppuun kaluttu, mutta löysin pienen mättään täynnä kauniita sieniä. Innostuin ja ystävättäreni ryntäsi paikalle. "ÄLÄ KOSKE NIIHIN"! Sienen nimeä en muista, mutta ne oli kolmen ristin myrkkysieniä.
Tein kaikista neljästä kanttarellista kuusi sienipiirakkaa. Varsinainen Jeesus. Kai niitä sienipiirakoiksi voi sanoa jos niissä on sieniä? Mukana on myös paljon sipulia ja soijarouhetta.


Mutta ensi vuonna. Varmasti olen oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Minulla on nyt kuitenkin vuosi aikaa opiskella sienestystä. :)

maanantai 15. syyskuuta 2014

KYMMENEN KUVAA KESÄÄN 1/10 vol2

Toissa vuonna LittleB laittoi alulle blogihaasteen. Kymmenen kuvaa kesään. Homman ideana on yhtenä päivänä kuukaudessa -valittuna päivänä, ottaa kuva maisemasta oman kodin ikkunasta. Kuva tulee olla aina samasta paikasta, jotta vuodenaikojen muutokset näkyisivät kunnolla.


Itseasiassa tuossahan on 9 kuvaa, kun kesäkuussa olinkin jossain reissussa. No, tänä vuonna olen aika tiiviisti kotona, mikäli elämä ei heittele arvaamattomasti.
Viime vuosi oli itselläni niin hektinen, että en haasteeseen osallistunut ja kyllä sen huomasi. Synkän syksyn ja pitkän talven vaan kestää jotenkin paremmin haasteen avulla. Kiitos siitä LittleB:lle.

On siis ensimmäisen kuvan aika. Koska keittiön näkymä on nähty niin on aika vaihtaa paikkaa. Tämä näkymä löytyy parvekkeeltani. Ja hei, ei enää, kuin 9 jälkellä!


Olisi mukava nähdä muidenkin näkymiä pitkin synkkää talvea. Varsinkin eri puolilta Suomea. Kuinka syys muuttuu talveksi vaikka lapissa ja kuinka paljon lunta on vahemmän etelässä, kuin keski-Suomessa?

torstai 11. syyskuuta 2014

PIKKUPIIRAKAT

Joskus tuntuu hassulle antaa omia pikku vinkkejään, kun siitä tulee aina sellainen hölmö olo, että eiköhän kaikki itsekin tajua. Eilen minulta kuitenkin kysyttiin, että: Voiko vesi-ilmpallon täyttää ilmalla? (kyllä aivan tosissaan) Niin ajattelin, että josko joku työtyisi vinkeistä. Ja eihän sitä aina kaikkea tule itse ajatelleeksikaan.

Päivän vinkki on muffinssivuoat. Tein pienia piirakoita isoihin muffinssivuokiin.


Laiskana ihmisenä ostin valmiin pohjan kaupasta. Täytteeksi laitoin ruokakermaa, kananmunan, kirsikkatomaatteja, paprikaa, fetaa, sipulia, pinaattia, basilikaa ja suolaa.


Täytehän voi olla mitä tahansa. Itseäni miellytti piiraiden koko. Niitä on myös helppo ottaa mukaan vaikka töihin lounaaksi. Iso piirakka, kun saattaa murtua ja sitten saa syödä pelkkää mössöä.

Laitanpahan vielä yhden hyvän ohjeenkin. Tämä on aikaisemminkin ollut blogissani, mutta vuosi taisi olla 2012.

Feta-pinaatti piirakka

(valmis piirakkapohja, koska en jaksanut alkaa sitä tekemään)

täyte
  • 2 munaa
  • 2dl kermaa
  • 1tl mustapippuria
  • 1tl basilikaa (kuivattu)
  • noin 100g fetajuustoa
  • 1 pussi (150g) pakastepinaattia
  • 2 tomaattia


Uuni 200 asteelle ja noin 30 min.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

KUULUMISIA

Yritän herätellä taas blogia. En tiedä, että mistä johtuu, mutta usea blogi on viime aikoina laittanut taas pillit pussiin. Sääli, koska jotkut bloggarit tuntuivat jo kavereilta vaikka en luonnollisestikaan ollut koskaan heitä nähnytkään.Toivottavasti moni ei enää lopeta vaikka kirjoittaminen kävisikin harvemmaksi. Se tuntuu melkein kun menettäisi ystävän.
Lupasin kuulumisia. Tässä niitä nyt tulee. Mun elämässä ei tapahtu mitään! Ei niin mitään. Siksi minun kohdaltani on kirjoittaminenkin harventunut. Työn ja kodin väliä ravaan eikä oikein muuta. Tai no niin. Kyllähän siihen matkallekin ehti tulla tapahtuma. Täräytin ensimmäiset ylinopeussakot ever. Harmittaa ihan sikana. Summastakin muodostui sen verran suuri, että toimii kyllä hyvänä muistutuksena. No tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.


Hyvän paikan ovat löytäneet, koska meinasin alle viikossa täräyttää samaan paikkaan uudelleen. Vastaan tuleva auto varoitti ja onneksi tajusin vähän hiljentää. Joku on joskus sanonut, että tutussa ympäristössä rikkoo nopeusrajoitusta herkemmin, kun tiet on tutut. Totta. Ihan kotinurkulla tämäkin tapahtui.
Kävin myös elokuvissa katsomassa Mielensäpahoittajan. Täytyy sanoa, että oli todella kaunis elokuva. Ja hauska. Toisinaan elokuvan päähenkilö muistutti omaa isääni. Kaikella rakkaudella.


Niin ja osallistuinhan minä Fotomaratonillekin. Kilpailun ideana on ottaa yksi kuva annetusta aiheesta. Aiheet saa kahden tunnin välein kilpailutoimistosta. Kilpailu kestää 12 tuntia ja aiheita on 12. Luovutettavien tiedostojen tulee olla peräkkäisiä. Kuvia ei saa myöskään muokata, vaan muistikortit luetaan kilpailutoimistossa. Eli yksi laukaisu per aihe. Huonoa kuvaa ei siis voi poistaa välistä. Niin kuin alla olevasta kuvasta voi huomata.


Ei tosiaan kisan mennyt ihan putkeen tämän kuvan kohdalta, mutta sellaista sattuu. Kyllähän siellä muillakin oli epäonnistuneita kuvia. Aiheena oli: Raision sykkivä sydän.


 Tämä puolestaan oli ehkä kilpailuni onnistunein kuva. Aihe: Valoa ja varjoja.


Kuten kuvista huomaa niin olin päättänyt tänä vuonna tehdä kaikki kuvat mustavalkoisena. Hyvä idea, mutta entäs sitten, kun tulee aiheeksi: Värien leikki. Aihe oli seitsemäs. Mietin, että josko vaihtaisin loput kuvista värillisiksi. Tai otan yhden värikuvan väliin? Ei päätin pitää linjani ja hyvä niin. Vaikka muuten en kilpailussa tänä vuonna sijoittunutkaan niin tällä kuvalla voitin aihepalkinon. Eli paras kuva annetusta aiheesta. Voitin kaksi kirjaa ja kampaajakäynnin. (Kampaamo oli aiheen kilpailuun antanut)
Kuvat ovat muuten nähtävissä Raision Kauppakeskus Myllyssä tämän ja ensi viikon. Kunnon stalkkerithan käy sieltä bongaamassa kuvani ja nimeni, kun en niitä ole vielä blogissani näyttänyt. :D

Ja yksi pikku juttu vielä. Naurun tasapaino... Aatu on vanha tuttu ja liputan täysin varauksetta hänen puolestaan!