lauantai 16. elokuuta 2014

VÄHÄN LIIAN INNOKAS

Blogissani on seikkaillut aikaisemminkin P. Ennen enemmä ja nyt vähemmässä määrin. Syy on oikeastaan siiä, että P liittyi työhöni ennen vahvemmin. Hänen muutettua meillä ei oikein ole ollut mitää yhteistä. Aikaisemmin... Nykyään meillä on sama harrastus. Käymme uimahallilla. Tosin toisistamme tietämättä, mutta olemme nyt jo useamman kerran törmänneet. P on rokkimies. Hän on hieman ehkä Ylppömäinen tyyppi. Vähäeleinen, mutta hänen ei tarvitse tehdä mitään ollakseen hän



 
Tiedätte varmaan sen tunteen, kun ihan pikkaisen liian innokkaasti moikkaa. Normaalisti saattaa moikata päällään nyökäten, mutta liian innokkaana sitä saattaa nostaa kätensä ylös ja heiluttaa ihan viimeistä päivää sormet harallaan typerä virne naamallaan. Todennäköisesti sitä vielä huutaa toisen nimeä. Onneksi se en ollut tällä kertaa minä! Tuo vähäeleinen rokkimies tajusi pian itsekin, että nyt meni yli. Ilme sen kertoi. Moikkasin häntä takaisin (hieman hillitymmin) ja menin nukkumaan. Hahhah! Mitä mä kirjotan? Mä mitään nukkumaan mennyt vaan juttelemaan. Hieman hyvää päivää kirvesvarttahan se juttu oli, mutta tyhjää parempi. Hieltämättä minua huvitti tämä täydellinen itsekontrollin menettäminen.
Ja kun viimeksi puhuin häpeästä. Meillä taitaa nyt olla puntit tasan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti