perjantai 7. maaliskuuta 2014

KAUPPAREISSULLA

Juttelin tuossa aikaisemmin, kuinka kävin kauppareissulla. Reissulla, joka ei mennyt ihan niin, kuin piti. Homma meni niin, että äitini vaihoi työpaikkaa ja ajattelin yllättää äidin, kun vein Sammakon kotiin aamulla. No, kävelin kauppaan samalla oven avauksella, kun tavaran toimittaja vei rullakkoa sisälle. En ottanut koria, koska ajattelin, että haen vain leipää ja maitoa ja moikkaan äitiä. Olin kävellyt voin puolet kaupasta, kun vastaan tuli myyjämies.
- Anteeksi, etsittekö te jotain?
- No en oikeastaan. Tai onko Kristiina töissä?
- Ei. Odotas hetki.
Myyjämies huutaa myyjänaiselle.
- Hei, monelta Kristiina tulee töihin?
- Kymmeneltä, vastasi myyjänainen.
- Okei, selvä, sanoin minä ja jatkoin kaupan kiertämistä.
Keräsi ostokseni ja menin kassalle. Seisoin hetken siinä ja mietin, että täytyy äidille sanoa, että ainakin palvelu on hidasta. Tavarantoimittaja toi edelleen tavaraa kauppaan ja jutteli naismyyjän kanssa.
- Joo jätä ne nyt tälleen ekana päivänä siihen, sanoi naismyyjä.
Samaan aikaan miesmyyjä selitti naismyyjälle tapahtunutta.
- Ja sit mä kysyin, et tarviiks sä apua....
- Oota ma laitan nyt oven kiinni, sanoi naismyyjä samalla.
Samassa tajusin, että nyt ei ole kaikki ihan kohdallaan.
- Anteeks.
Kurkkasin hyllyn takaa.
- Me avataan tänään vasta kymmeneltä, vastasi naismyyjä.
- Anteeks anteeks anteeks, mä vien mun tavarat takas!
Juoksin kaupan uudelleen läpi ja vein tavarat takaisin. Olisi tehnyt mieli ryömiä pois. Niin paljon hävetti. Toisaaltaan jos olisin siihen lattialle heittäytynyt ja ryöminut... No olisi seki hassulle näyttänyt...
Myyjänainen huikkasi vielä ovelta, että tervetuloa kymmeneltä uudelleen. Juu nii vissii!
Juoksin (no en juossut) autolle ja soiti äidille.... Että hyvää työpäivää vaan sulle! Äiti kertoi myöhemmin, että olivat päässeet porukalla nauramaan minulle. Kiva!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti