sunnuntai 16. helmikuuta 2014

VÄHÄN HÄVETTÄÄ

Myönnän, että minua hieman hävettää, kuinka paljon olen pitänyt yhteyttä viime aikoina Sammakon kanssa. Tuntuu hassulle, että olen halunnut salata asiaa jopa aivan lähipiiriltä. Tämä johtuu siitä, että en tiedä miten asiasta kertoisin ja toisaaltaan myös siitä, etten halua myöhemmin kertoa, että mönkään meni taas. (Tänne on asiasta jotenkin niin paljon helpompi kertoa).
Vaikka viime postauksen biisi olikin hieman yliampuva niin olen kuitenkin iloinen, että Sammakko on tehnyt ainakin jonkinlaisen paluun. Meillä on ollut todella kivaa yhdessä. Sammakko on sanonut asioita, joista olen iloinen ja hämilläni ja hän on myös tehnyt asioita ihan vaan ilahduttaakseni minua.
On vaikea sanoa mikä välillämme on oikeasti muuttunut. Tuntuu, että olemme enemmän yhteyksissäkin nyt, kuin silloin, kun seurustelimme. Ei asia todellisuudessa ole niin, mutta roikumme koko ajan puhelimessa tai näpytämme viestejä.

Sammakko laittoi minulle tsemppi viestiä töihin.
En ole koskaan uskonut siihen, että "uudelleen lämmittelyt" koskaan toimisivat. No, en usko vieläkään, mutta en jaksa ottaa asiasta mitään stressiäkään. Asiat, jotka tapahtuu on tarkoitettu tapahtuviksi. Siksi haluan nauttia asiasta nyt vaikka se tarkoittaisikin sitä, että sotken itseni taas siihen samaan suohon, josta olen jo kerran noussut.

3 kommenttia:

  1. Edellisen kommentin voisin copypasteta tähänkin :). Vaan rohkein syrämin nainen. Ei tät elämää voi oikeen suojakuoressakaan elää. Tiedän pareja jotka on palannut ja pysynyt yhdessä ja psreja jotka viidettä kertaa palaa yhteen vaan vielä kerran hakatakseen päätään seinään

    VastaaPoista
  2. No nyt se karkas, vaan piti vielä sanomani, että syteen tai saveen ni täällä on zemppijoukot valmiina : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa! Kiitos! <3 Niinhä se on, että niin kauan, kun o hyvä olla niin on hyvä. :)

      Poista