torstai 27. helmikuuta 2014

VARSINAINEN MUMMO

Olen tällä viikolla ollut täysin mummo. Kaikki lähti maanantaista. klo 5.30 soimaan ja klo 6 vesijuoksemaan muiden mummojen kanssa. Juoksin koko päivän ympäri kaupunkia ja pääsin vasta illalla kotiin.
Tiistaina oli taas kello 6 kello soimassa, kun aamulaiva lähti ruotsiin. Tarkoitukseni oli hakea syntymäpäiville juotavia, mutta kuinkas sitten kävikään. No, siitä lisää myöhemmin, koska löysin kyllä tekemistä laivalla. Todettakoon, että laiva oli täynnä mummoja ja vaareja. Siis TÄYNNÄ. Syy siihen löytyi ohjelmasta. Aluksi oli ohjelmassa leikkimielinen visailu nimeltään onnenpallot. Yleisöstä arvottiin kilpailijat ja leikki voi alkaa. Leikissä tuli screenille erilaisia kuvia tai sanontoja, joita sitten kilpailijat arvailivat. Peli eteni ja lopulta voittajakin oli selvä. Pelin viimeinen tehtävä oli yleisökysymys. Screenille tuli sotkettu kuva joka selkesi hetki hetkeltä. Piti huutaa hep ja arvata kuva. Arvauksia tuli muutamia kuten norsu ja lepakko. Sitten minä huusin. Hep! Se on rusetti! Ja kyllä, minä voitin! Palkinnoksi risteily, illallinen viineineen, drinkkilippuja ja suklaata. Kyllä!
Varsinainen mummomagneetti oli kuitenkin vasta edessä. BINGO! Bingossa oli ihmisiä todella paljon! Syykin selvisi pian. Kyseisessä bingossa voisi voittaa pelioikeuden bingofinaaliin, jossa palkinnot olisi suurempia ja finaaliin ei voisi ostaa lippuja vaan pelioikeuden saisi voittamalla tässä kilpailussa.
Kaksi kierrosta meni (yhden ja kahden rivin), ennen kuin minä huusin BINGO! 65€ rahaa ja oikeus toukokuussa pelattavaan bingo finaaliin. Ilmainen matka, meriaamiainen, buffetti, suklaata ja mitä kaikkea.


Voi mummo parkoja...
Tiesittekö muuten, että siideri lasketaan ruotsin laivoilla viineiksi ja sitä saa tuoda 4 litraa... Eli 12 tölkkiä verottomasti. Tämän takia jäi juomat ostamatta...

Vaikuttaakin siis siltä, että skippaan suoraan kolmekymppiset ja täytän suoraan 60 vuotta! Siltä tämä touhu nimittäin alkaa vaikuttamaan.
Ja mitä niihin syntymäpäiviin tulee... No ne on tänään! Olen virallisesti uudella vuosikymmenellä! Täytyy myöntää, että olin aika otettu aamulla. Kahvia, sämpylää, lasagnea (joka oli tehty sydämen malliin), suklaata ja kuohuviiniä... Puolen tunnin ähinä keittiössä ja aamupala saapui sänkyyn. Se lasagne oli aika erikoinen ratkaisu, mutta sämpylästä ei voinut kuulemma tehdä sydäntä.



Tänään olenkin sitten sekoillut jo sen verran, että riittää. Kävin nimittäin kaupassa. Siis sisällä. Otin tavarat ja olin jo kassalla ennen kuin tajusin/sain kuulla, että kauppa avataan vasta kahden tunnin kuluttua! Kerron koko tarinan sitten myöhemmin...

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

NÄIN HULLUA PIDETÄÄN JÄNNITYKSESSÄ

En varsinaisesti pidä yllätyksistä. Tai pidän mikäli ne ovat oikeita yllätyksiä. Harvoin kuitenkaan kukaan pytyy minua yllättämään. Juttelin Sammakon kanssa. Hän selkeästi salaisi jotain, josta oli kovinkin innoissaan. Sain lopulta selville mitä Sammakko salaili. Hän on kuulemma keksinyt minulle maailman parhaan syntymäpäivälahjan. Vai niin. En edes itse tiedä mitä tahtosin, niin kuinka hän voi sitten tietää? Sain selville, että saan lahjan vasta maaliskuussa, mutta Sammakko ei suostunut kertomaan muuta. Näin hullua pidetään jännityksessä.
Mietin mitä lahja voisi olla. Mikä on sellaista mitä ei helmikuussa voi saada? Lähinnä mieleeni tulee joku keikka tai teatteri. Kysyin kuitenkin, että tarvitseeko minun pyytää vapaata töistä niin ei kuulemma tarvitse, joten ilta jossain on pois suljettu.

Mikä ihme voi olla paras syntymäpäivälahja ikinä?

lauantai 22. helmikuuta 2014

LOMALOMALOMA

Talviloma tuli tänä vuonna todella nopeasti! Muistelin joku seitsemän viikkoa sitten katsoneeni, että kalenteria, että seitsemän viikkoa vielä jäljellä ja seuraava katsaus olikin sitten viime viikkolla. Olen ilmeisesti myös pomoni mielestä loman tarpeessa, koska sain lahjakortin Alkoon lomalähtiäisiksi. Hah!


No lahjakortti oli tietenkin syntymäpäivälahja (eikä vain loman aloittajais lahja), jonka sain kukkien ja halauksen kera. Pomon halaaminen tuntuu vieläkin jotenkin oudolle vaikka eipä tämä nyt ensimmäinen kerta ollut. En ole oikein koskaan ollut mikään uber halailija, mutta pomon halaaminen on jotenkin vielä enemmän... En tiedä. Kättely olisi ok, vaikkakin sekin tuntuisi oudolle nyt monen vuoden halailun jälkeen.

Asiasta kukkapurkkiin. Arvatkaa mihin minä olen menossa. Ostamaan vesivuoksuvyön. Olen vuosien ja taas vuosien jälkeen alkanyt käymään uimassa. Sain siitä peikon joskus X vuonna, mutta nyt ystäväni sai houkuteltua minut mukaan. Pidän uimisesta kyllä, mutta olkapäiden tuntuvat olevan toista mieltä. Vesijuoksu ei käy luonnollisestikaan samalla tavalla olkapäihin niin täytyypi kokeilla sitä.

maanantai 17. helmikuuta 2014

TEKOSYY

Vietän kolmekymppisiä ensi viikolla. Ensi viikolla! Huh huh! Niin se aika rientää! Kutsuin noin 40 vierasta juhliini, koska tahdoin viettää oikein kunnollisia mega synttäreitä. Alkujaan minun oli tarkoitus vuokrata joku tila ja neuvoittelinkin jo esiintyjän kanssa. Siitä se alamäki sitten lähti.
Ensimmäisenä esiintyjä perui hänellä oli jokin TV-projekti samaan aikaan. Sen jälkeen alkoi perumisia sadella. Neljänkymmen vieraan lössi on nyt kutistunut alle kymmeneen henkeen! Hyvien syiden lisäksi kasasin tähän muutaman todella huonon.
Alla muutamia syitä, joita voi nyt ihan surutta käyttää, koska niin tekee kaikki muutkin:

Risteily - Turusta on ihan mielettömän vaikea lähteä risteilemään vähän miniristeilylle.
Koulu - Niin paljon kaikkia koulu juttuja, että ei vaan pysty yhtä iltaa venymään.
Rakentaminen - Koska kaikki viikonloput menee nyt rakennusmaalla (eikä taukoja pidetä). 
ja sokerina pohjalla
LAPSET!!!


Tuon lapsikortin vetäminen on ihan viimeinen pisara. On aivan turha selittää, että olisin kamalasti halunnut, mutta nuo lapset. Jos oikeasti haluaa niin eiköhän sitä sitten jonkin ratkaisun keksi. Varsinkin siinä kohtaa, kun ratkaisut on annettu jopa valmiiksi eikä nekään kelpaa. 
Tiedän, että muutama lukija tuntee nyt piston itsessään. Se on nyt hieman tarkoituskin. Jos verukkeen keksijä vaikka hetkeksi asettautuisi toiselle puolelle. Kutsujalle, kun saattaa olla jopa tärkeää että juuri kutsuttu olisi paikalla.

Yhteenvetona täytyy sanoa, että enpä minä tänne halua yhtään ihmistä, joka ei itse halua tulla. Mutta yllätyin ja petyin todella paljon muutamien ihmisten kohdalla. Vannonkin nyt, että tulen käyttämään jatkossa uutena tekosyynä lapsettomuutta! Mä en tuu enää kerkee mihinkään juhliin, (johon en halua mennä) koska minulla ei ole lapsia!

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

VÄHÄN HÄVETTÄÄ

Myönnän, että minua hieman hävettää, kuinka paljon olen pitänyt yhteyttä viime aikoina Sammakon kanssa. Tuntuu hassulle, että olen halunnut salata asiaa jopa aivan lähipiiriltä. Tämä johtuu siitä, että en tiedä miten asiasta kertoisin ja toisaaltaan myös siitä, etten halua myöhemmin kertoa, että mönkään meni taas. (Tänne on asiasta jotenkin niin paljon helpompi kertoa).
Vaikka viime postauksen biisi olikin hieman yliampuva niin olen kuitenkin iloinen, että Sammakko on tehnyt ainakin jonkinlaisen paluun. Meillä on ollut todella kivaa yhdessä. Sammakko on sanonut asioita, joista olen iloinen ja hämilläni ja hän on myös tehnyt asioita ihan vaan ilahduttaakseni minua.
On vaikea sanoa mikä välillämme on oikeasti muuttunut. Tuntuu, että olemme enemmän yhteyksissäkin nyt, kuin silloin, kun seurustelimme. Ei asia todellisuudessa ole niin, mutta roikumme koko ajan puhelimessa tai näpytämme viestejä.

Sammakko laittoi minulle tsemppi viestiä töihin.
En ole koskaan uskonut siihen, että "uudelleen lämmittelyt" koskaan toimisivat. No, en usko vieläkään, mutta en jaksa ottaa asiasta mitään stressiäkään. Asiat, jotka tapahtuu on tarkoitettu tapahtuviksi. Siksi haluan nauttia asiasta nyt vaikka se tarkoittaisikin sitä, että sotken itseni taas siihen samaan suohon, josta olen jo kerran noussut.

torstai 13. helmikuuta 2014

KERRAN VIELÄ



Ettäs tiedätte.

lauantai 8. helmikuuta 2014

MÄ EN TIEDÄ MITÄ TAPAHTUU

Olen istunut monena iltana koneen vieressä näpyttämässä blogiani, kun julkaisun sijaan olenkin painanut vain tallenna tietäen, etten tule koskaan teksiäni julkaisemaan. En tiedä mikä tässä nyt tökkii. Juttelin erään ystäväni kanssa aiheesta ja hän sanoi, että mietin liikaa sitä kuka tätä lukee. Se on totta.
Blogini oli alkuun vain minulle. Ajatusten kaatopaikka. Nopeasti se sai kuitenkin muutaman lukijan ja sitten taas lisää ja lisää. Kun 20 lukijaa paukahti rikki tuntui hyvälle. Mietin, että joku tosiaan haluaa lukea jorinoitani. Pian tämän jälkeen kerroin muutamalle ystävälleni blogistani. Myöhemmin sain kuulla, kuinka muutama puoli tuttu luki blogiani.
Kun linkitin instagramin blogiini, oli sekin oma askel. Esiinnynhän siellä omalla naamallani. Toisin, kuin täällä... Olen selitellyt itselleni sen niin, että ne, jotka ovat kiinnostuneet enemmän elämästäni ja seuraavat minua myös siellä saavatkin sitten hieman enemmän minusta irti. Huono selitys.
Ajatusten kaatopaikka on kuitenkin nyt murroksessa. Enkä tiedä mihin olen nyt menossa. En haluaisi varsinaisesti lopettaakaan blogiani, mutta tiedän ettei blogini voi jatkaa täysin samaan malliinkaan.
Minulla on nimittäin ollut pieni salaisuus. Sekin on hieman jarruittanut kirjoittamistani. Enkä edes tiedä miksi. Tai tiedän. Tiedän mitä mieltä vanhemmat lukijani ovat eräästä vanhasta blogini hahmosta. Kysymys on tietenkin Sammakosta. No, jotta blogini edes pystyisi jatkumaan joudun ehkä paljastamaan salaisuuden.

Kuva Kutub Uddini

Se Sammakko. No hän on ollut kovin aktiivinen kahvittelun jälkeen. Esimerkiksi tänään hän on lähettänyt toista kymmentä viestiä. Ihan hassuja viestejä osa, osassa oli ihan asiaakin.
En tiedä mitä minun pitäisi ajatella. Toisaaltaan Sammakko on sellainen, kun aikaisemminkin (hyvinä aikoina), toisaaltaan hän loukkasi minua niin pahasti ettei kukaan koskaan. Enhän minä sitä ole voinut unohtaa! Mutta ne perhoset vatsassa viestin saapuessa. Onko se väärin?
Äitini sanoin aika näyttää ja asioilla on tapana hoitua. Niinpä. Ei ehkä kannata ottaa turhia paineita asiasta.
On jotenkin ihanaa saada tämä asia ulos. Vaikkakin tiedä mitä moni nyt ajattelee.