tiistai 23. joulukuuta 2014

KYMMENEN KUVAA KESÄÄN 4/10

Moikka taas pitkästä aikaa! Kuinka "Ei mennyt ihan -kalenterin" kanssa kävikään? No huonosti. Kuinkas muutenkaan? Koko joulu tulee niin vaihdilla, että hirvittää. Olen tehnyt nyt todella paljon töitä ja käynyt lähinnä vain nukkumassa kotona. En yksinkertaisesti vain ole ehtinyt.
Kymmenen kuvan haasteenkin teen vasta nyt. Perinteisesti teen sen aina 15. päivä, mutta ta daa - en ole ollut kotona valosaan aikaan koko viikkona! Olisi todella kurjaa laittaa kuva täysin mustasta maisemasta. Ja mustahan tuo olikin. Eiliseen saakka. Sitten jysähti. Toisaaltaan on kiva näyttää nyt valkoinen maa. Onhan joulukin jo huomenna. Tänään täällä siis näyttää tältä.

23.12.2014
Ja tuttuna maiseman vaihdoskuvana tältä:


Mietin aiemmin, että olen valinnut kohtalaisen huonon maiseman kuvilleni, mutta mitä vielä. Muutos olikin suurempi, kuin osasin edes ajatella. Aina sitä vaan unohtaa kuinka suuren muutoksen lumi maisemalle tekeekään. Viimeinen kuva näyttää jotenkin niin päälleliimatulta.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

VOITTAJAT SELVILLÄ



En tiedä miten tämän tekstin aloittaisin. Olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen kaikista saamistani viesteistä liittyen arvontaan. En tiedä mitä kautta arvontaan ajauduttiin, mutta osallistujien määrä ylitti kaikki odotukseni. Kiitos ihan jokaiselle! Arpoja osallistui 53 kappaletta. Arpojana toimi äitini. Laput nostettuaan äiti kysyi: "Oliko hyvät"? No eiköhän ne olleet? Äidithän tekee aina hyviä valintoja. 


Voittajat ovat nyt siis selvillä. Ensimmäisen palkinnon, eli Peura -rintakorun ja ”Vara” avaimenperän voittaa nimimerkki
Naimisiin1
Onnea voittajalle! (Ja naimisiin menolle).
Toinen palkinto menee 

Sara Olivialle
Onnea myös Saralle!

Naimisiin1 nimimerkille olen laittanut jo sähköpostia, mutta Sara! Profiilissasi ei ole sähköpostia enkä saa sinuun nyt yhteyttä! Laitatko vaikka suoran osoitteesi minulle joko sähköpostitse bloginopso@gmail.com tai tähän kommenttiboxiin? Luen kommentit ennen julkaisemista enkä luonnollisestikaan tule julkaisemaan osoitettasi jos sen tähän laitat. Saan laittaa korun sinulle sitten postiin.

perjantai 12. joulukuuta 2014

PÄIVÄ 12

Saman verran vielä joulukuuta jäljellä ja ollaan jouluaatossa. Ihan mahtavaa, koska sitten kalenteri loppuu enkä minäkään tunne itsenäni ihan niin huonoksi ihmiseksi, kuin nyt. Monta päivää pitää miettiä missä olen mokannut niin kyllähän se alkaa käymään jo mielen päälle. Toisaaltaan omia mokia on ihan mukavakin jakaa, koska hauskat jutut on aina hauskoja.


Päivän kuvana on Lontoon metrotunneleista löytyvä kyltti. Kävin Lontoossa viime vuonna ja matka oli kyllä ikimuistoinen! Reissuni kesti viisi päivää ja matkustin metrolla todella paljon. Vaikka Lontoon metro näyttää kartassa vaikealta se on todella helppo käytännössä. Eikä se vaikea voisi ollakaan, koska onhan Lontoossa jo ihmisiäkin niin paljon, että asioiden on mentävä kohtalaisen helposti.
Palatakseni aiheeseen, oli minun pakko ottaa kuva kyltistä, koska tuli taas se fiilis, että "hienosti meni". Ensimmäisenä päivänä mennessäni metroon luin kyltin väärin ja suoristin selkäni ja ryhtini. Ai miksi? No, kyltissähän käsketään seisomaan oikealla. Minä luin kyltin väärin! Luin kyltin: Stand on the straight. Jep jep. No, seisoin sitten selkä suorassa keskellä portaita ennen kuin luin kyltin uudelleen matkani loppupuolella.
Suomalainen ulkomailla... Hienosti meni!

torstai 11. joulukuuta 2014

Päivä 11


Halusin nostaa vanhan postauksen aiheen uudelleen nyt joulukalenteriin, koska pidän itseäni kuitenkin kohtalaisen hyvänä lukemaan mainoksia ja suhtaudun kohtalaisen kriittisesti mainoksiin. Alkuperäinen postaus täältä. Yhteen mainokseen menin kyllä ihan 100-0 ja se sai tuntemaan itseni taas todella fiksusti.
Mitä kuvassa näkyy ja mitä eroa kekseillä on, muuta kuin se, että toinen on kallellaan ja toinen tasassa? No, toinen onns. tavallinen Domino ja toinen on kaupoista löytyvä Super Domino, jossa on superisti täytettä. No, niinpä näkyy!
Paketin mukaan Super Dominoissa on 345g täytettä ja kekseja 22. Ostin vertailuun pienen dominopaketin eli paketin jossa on 13kpl keksejä. Täytettä kekseissä luvattiin oleva 175g. Siispä laskutoimitus. 345/22= 15,72g ja 175/13= 13,46g ja 15,72g-13,46g= 2,26g kyllähän siinä on jo ihan aihetta tehdä uusi paketti ja mainos...
Mitä mieltä sinä olet 2g täyte erosta? Itselleni tuli ainakin se fiilis, että se menipäs taas hienosti...

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

PÄIVÄ 10

Tiedättekö, kun videolla kaikki näyttää niin helpolle... Niin kuin tämä:



No ei ihan onnistunut ja sain aikaiseksi tämän:


Oli muuten ensimmäinen ja viimeinen kokeilu!

tiistai 9. joulukuuta 2014

PÄIVÄ 9

Nimipäivieni kunniaksi pidän vapaata omista "töppäilyistäni" ja näytän todella hauskan youtube kanavan, jossa kokeillaan kokeillaan kaikkia netistä löytyviä DIY juttuja. No, aina ei ihan onnistu, mutta on ehkä hyvä, että joku muu kokeilee asioita. Kanava on ThreadBanger ja linkkaan nyt pari hauskaa videota tuohon alle. Jos ei minulla niin ei kyllä muillakaan... Kannattaa katsastaa videoita enemmänkin, koska ovat kyllä todella hauskoja!





maanantai 8. joulukuuta 2014

PÄIVÄ 8

Apua apua. Olen kirjoitellut näitä ennakkoon, enkä ollut käynyt tarkastamassa, että tallennuksen sijaan olisinkin painanut julkaise nappia. No mitä voi olettaa, kun on kyseessä on kuitenkin Ei nyt ihan onnistunut -joulukalenteri.

Tämän päivän luukku aukeaa vuosien ja taas vuosien takaa. Tämä on tekemisieni ihan klassikoita. Itseasiassa luukku aukeaa yli 20 vuoden takaa ollessani vielä ala-asteella. Koulussa oli lelupäivä ja samana päivänä vietimme myös erään luokkakaverini syntymäpäivää koulu jälkeen. Olin lähtenyt aamulla pikkuisen kiireellä ja unohtanut lelun ja pipon kotiin. Äitini oli kuitenkin ollut kiva ja laittanut naapurintytön mukaan minulle pipon ja lelun kouluun. Pipo oli äitini tekemä Muumimerkillä varustettu pipo ja lelu oli itseasiassa veljeni iso hiiripehmolelu. Naapurintyttö toi minulle muovikassin ja sanoi, että äitini oli käynyt heillä ja käskenyt tuomaan minulle tavarat. Kuulemma lisää lahjoja luokkakaverilleni. En edes avannut pussia ja koulun loputtua läksimme juhliin.
Eli annoin sitten lahjan lisäksi (jota en enää muista) kuolaisen hiiren ja käytetyn pipon. Sen muistan, että päivänsankari oli muumipiposta onnellinen, koska olihan Muumit jo tuolloin kova juttu. Juhlien jälkeen kävelin sitten paljain päin kolme kilometriä (siihen aikaan lapset sai vielä kävellä pitkiäkin matkoja yksin) kotiin. Asiasta kehkeytyi ihan kamala show ja olen saanut kuulla kyllä asiasta jälkikäteen. Viimeksi eilen, kun kysyin äidiltä olisiko juttuja, mitä voisin blogiini kirjoittaa asiasta. Juttu päättyi hyvin. Äitini teki päivänsankarille oman pipon ja hiiri jäi päivänsankarille eikä veljelleni kerrottu asiasta.


Että hienosti meni... jo tuolloin.

perjantai 5. joulukuuta 2014

PÄIVÄ 5

Pysytään näköjään vielä tämäkin päivä leipomuksissa ihan itsenäisyyspäivän kunniaksi. Ei tullu ihan kuvan mukainen, vaikka tein kerrankin ihan tismallisesti ohjeen mukaan...


Että tosi helppo vierasvara.

torstai 4. joulukuuta 2014

PÄIVÄ 4

Eilen kerroin todella hienoista leipomuksista. Siitä mieleeni juolahti jo täällä blogissakin ihan klassikoksi muodostuneet Runebergintortut. Oli muuten eka ja vika kerta!


Että nams nams vaan!

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

PÄIVÄ 3

Ei ihan onnistunut -kalenteri avaa nyt toisen luukkunsa. Kyllä. Päivä on kolme. Ei se lähtö tähän jouluun ihan onnistunut.
Mutta eipä onnistunut leipomuksetkaan äidin kanssa... Tällä ohjeella:


Saatin nämä aikaiseksi.


Ihan järkyttäviä! 

Mutta ihan erityisen kamala on tämä:


Ja tuokin kuva on väärinpäin!

HIANOSTI MENI!

tiistai 2. joulukuuta 2014

JOULUKALENTERI

Lähes jokaisessa blogissa löytyy nyt jonkinlainen joulukalenteri. Ja kyllä - nyt löytyy sellainen täältäkin. Tämä on nyt hieman toisenlainen "hyvän mielen joulukalenteri". Minun joulukalenterin on tarkoitus tuottaa oikein kunnon naurut. Tämä on:

Ei nyt ihan onnistunut -joulukalenteri

1 (eiku) 2

 On hyvä aloittaa joulukalenterin luukut toisena päivänä... Ei nyt ihan onnistunut tämä lähtökään. 


Huomenna paremmalla tuurilla.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

JOULU JOULU JOULU

Minun jouluun kuuluu aina erilaiset joulumyyjäiset ja niissä touhuissa meneekin useampi viikko ennen joulua. Tämän takia blogikin on ollut nyt hiljainen. Ajattelin kuitenkin nyt hieman vilauttaa mitä olen tehnyt viime viikot.

Osa kuvista on kuvia keskeneräisistä töistä, koska en ole kuvannut ihan kaikkea valmiina.
Tässä on nyt vaan pieni osa kaikista touhuista. Määrästä kertoo jotain jo sekin, että olen vienyt ikea kassillisen valmista tavaraa vanhempieni luokse. Uutistoimisto Anselmi kirjoitti hauskasti instagramissa kärsivänsä diy oireyhtymästä. Ov. lääkärinä (opintoja vajaana) voisin diagnosoida itselleni saman taudin.

Olen äärimmäisen yllättynyt ja kiitollinen kaikille arvontaan osallistuneille. Pieni blogini on saanut taas monta uutta lukijaa ja mukavia kommentteja on satanut kommettiboxiin paljon viime päivinä. Uusi kuukauden kävijäennätykin on rikottu jo aikoja sitten! Nyt vaan jännätään rikkoutuuko 5000 kävijän rajapyykki tässä kuussa. Siihen ei nimittäin ihan pitkä matka enää ole!

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

BLOGIARVONTA

Laitetaas nyt pieni arvonta käyntiin, koska joulukin on jo niin lähellä. Palkintoja on tällä kertaa kaksi. Ensimmäinen palkinto on Peura -rintakoru ja Vara -avaimenperä. Toinen palkinto on Pöllö -rintakoru. Kaikki palkinnot on minun itseni tekemiä.

Arvontoihin on jo muodostuneet tutut säännöt:

Yhden arvan saat, kun jätät kommentin ja sähköpostiosoitteen tähän postaukseen.
Kaksi arpaa saat, jos olet julkinen lukija bloggerin kautta tai liityt lukijakseni.
Kolmannen arvan saat mikäli jaat tämän arvonnan omassa blogissasi (kuvaa saa käyttää).

Ja hei, kirjoita monellako arvalla olet mukana! Mikäli voittajaan en saa yhteyttä viikkoon arvonnan suorittamisesta pyörähtää arvontakone uudelleen. (Arvonta suoritetaan uudelleen tarvittaessa 21.12)

Osallistuminen arvontaan alkaa NYT ja päättyy 14.12 klo 12:00

Onnea arvontaan!

maanantai 17. marraskuuta 2014

KYMMENEN KUVAA KESÄÄN 3/10

Aika on mennyt taas todella nopeasti. Vaikka eletään jo marraskuun puoltaväliä ei itselläni ole vielä pienintäkään ajatusta joulusta. Tai no - on, mutta enemmänkin se on tuota myyjäistouhua. Mutta pitemmittä puheitta mennään kuvien pariin. Turussa ei ole vielä lunta kamalasti näkynyt. Kerran on maa ollut valkoisena, mutta se suli pian pois.

Tänään täällä näyttää tältä:


Ja kolmen kuukauden kuvat:


tiistai 11. marraskuuta 2014

PUIKOT KILISEE

Muistan joskus lapsuudessani seuranneeni Ruusun aika sarjaa. Siinä perheen poikatyttö Roope kävi aina ullakolla juttelemassa edes menneen mummon kanssa. Tai siis eipä mummo kamalasti jutellut, kilisteli vain sukkapuikkoja. Rakastin sukkapuikkojen kilinää jo silloin. Oma äitini ei sukkapuikkoja kilistellyt ennen kuin täytti 50 vuotta ja siinä vaihdeessa minä asuinkin jo omillani. Koulun opetus suunnitelmaan kuuluu kuitenkin tehdä sukat ja lapaset. Olen nopea neuloja, kunhan ei tarvitse tehdä kuin oikeaa ja väärää. Kantapää... Nou nou! En siis ole mitenkään hyvä opettelemaan uusia asioita. hermot ei vaan kestä. Koulussa tein yhden sukan. Vuosi oli 1996. Minulla oli isot suunnitelmat tehdä todella pitkävarsiset punaiset sukat. Kuitenkin into loppui jotenkin kesken. Hassua. Siispä opettajani sanoi, että tehdään tästä joulusukka niin saadaan se joskus valmiiksi. Toinen sukka ei siis ikinä valmistunut.
En tiedä mikä minuun iski eilen. Jo toissa päivänä minulla oli sellainen olo, että minä haluan neuloa sukan. Eipä minulla ole mitään käsitystä siitä enää kuinka se tehdään, mutta ei se vaan voi niin vaikeaa olla.
Olen tänä hetkellä todella pahassa flunssassa. En pysty menemään vaakatasoon ollenkaan, kun keuhkot rahisee niin paljon. Kuume huitelee 38,4. Pelkkä makoilu ei siis tule kysymykseen. En tiedä mistä se ajatus lopulta lähti, mutta eilen minä opettelin tekemään villasukan.
Eihän se ilman ohjeita onnistunut tietenkään. Tältä videolta minä sain oppini.


Kukaan ei voi olla onnistumatta, jos minä onnistuin... 38,4 asteen kuumeessa. Istagramissa pääsee kurkkaamaan VALMISTA sukkaa. Tein sen yhdessä illassa.
Tänään olenkin tehnyt jo uutta sukkaa puoleen väliin. Kukapa olisi uskonut. En olisi nimittäin itsekään uskonut.

Nyt lukija kysymys/toive. Osaisiko joku tehdä tällaiset tossut lukijoitani? Eipä nuokaan ole kai vaikea tehdä, mutta tuon ohjeen seuraaminen on minulle hankalaa, koska en ole koskaan mitään kasityötä ohjeesta tehnyt. Pystyiskö joku tekemään tuollaiset tossut minulle? Tai tekemään opetusvideon, jossa havainnollistetaan asia. Olen valmis maksamaan työstä ja langatkin minulla on jo valmiina. En vaan uskalla yrittää  tossuja, kun Huopanen lanka kutistuu 40%. Olen kuitenkin vasta alkaja.
Minulla on ollut vastaavat tossut viime talvena, mutta unohdin ne eräällä viikon lopulla leirikeskukseen, josta ne ovat löytäneetkin sitten uuteen kotiin. Harmittaa aivan vietävästi. Toisaalta, jos jollain olisi tossut jo valmiina niin aina parempi. Toivoisin tossujen olevan harmaat tai sellaiset Novitan meren siniset? Väri 178.
Toivottavasti tämä viesti tavoittaa jonkun tekijän.

lauantai 1. marraskuuta 2014

MARRASKUU

On käsittämätöntä, että on jo marraskuu! ihana syksy. En uskoisi, että koskaan sanoisi niin! Talvi ei tunnu niin pitkältä, kun ei ole lunta!

 
 
Mahtaakohan tämä kuulua ensi viikolla? Onko muuten joku lukijoista tulossa We want more -keikalle ensi viikolla? Itse lähden DonHuonojen vuoksi, mutta kuinkas muut? Mitä lähdette kuuntelemaan?

perjantai 31. lokakuuta 2014

SUOLA KASVAA

Suola on jatkanut kasvamistaan. Oikeastaan päivässä on tapahtunut suuri muutos. Melkein koko kuppi on jo suolan peitossa ja isompikin purnukka on jo puolillaan. Kohta saa jo tulia sisälle. Suolapurkin seuraamista pääsee seuraamaan myös instagramissa.

Melkein valmista.
Lähikuvassa

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

COOKIET

Tiedättehän ne Subwayn ihanat cookiet, jotka tihkuvat rasvaa jo sokeria. Toisinaan niihin sortuu ja tämän jälkeen tekisi mieli kävellä tiskille sanoen, että mä otan kaikki loput keksit mukaan! Todellisuudessa kaikki kymmenen keksiä on syöty jo autossa matkalla kotiin. Niitähän ei pysty vastustamaan.
Nyt löysin sellaisen ohjeen, että oksat pois! Kannattaa ehkä tehdä kaksi satsia suoraan. Tai jättää tekemättä kokonaan. Nimimerkillä: Ei vaan pysty lopettamaan.

Cookiet
100 g rasvaa
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 tl vanilijaa
1 muna
2,5dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
0,5 tl soodaa
3,5 dl suklaa- ja pähkinäpaloja (tai unohtaa ne pähkinät ja laittaa vaan suklaasta)

Vaahdota rasva ja sokerit, vatkaa muna mukaan.
Sekoita taikina ja jaa uuninpellille. Itse tein isoja ja sain yhdeksän laitettua pellille. Tosin kai niitä voi pienempiäkin tehdä?
Paista 190 asteessa 9-10 min.


Aivan sairaan hyviä!

EI MENNYT TAAS NIIN KUIN... NO TIEDÄTTEHÄN...

Noh. En taas tiedä mistä alottaisin ja saattaa mennä jorinaksi, mutta lopputulos oli taas, et pärssiilleen män. Kaikki alkoi siitä, kun näin facebookin Askartelu- ja sisustusideoita -ryhmässä kuvan, jossa eräs jäsen oli laittanut akvaarioon pussillisen merituolaa, vähän vettä ja jättänyt akvaarion oman onnensa nojaan joksikin aikaan. Jostain syystä merisuola kiteytyy ja "kiipeää" lasiseinää pitkin ylös. Tämän jälkeen henkilö oli laittanut akvaarioon kynttilöitä jaakvaario olikin todella hieno muuttuva sisustuselementti.
Asiasta innostuneena aloin katsomaan youtubesta videoita asian tiimoista ja löysin ihan mielettömän hienoja juttuja mitä ihmiset oli itse tehneet. Kellon ollessa noin neljä yöllä kaivoin keittiön kaapista merisuolapussin. Olin todella innoissani! Postasin tämän kuvan instagramiini ihan into piukassa ja jäin odottamaan.


Tästä virityksestähän piti tulla jotain tämän kaltaista.

 
 
Voin kertoa, että ei ihan onnistunut. Ja kyllä. Tiedän, että siihen olisi pitänyt laittaa muutakin, kuin merisuolaa, mutta tuo Borax on käsittääkseni jotain suolan kaltaista valmistetta (kielletty Suomessa) ja merisuolahan nuosi pitkin akvaarion seinää. No ei onnistunut. Suola ruostutti rautalangan. Siinä kaikki.
No, sokerilla homman pitäisi toimia paremmin. Ja siis ihan vaan sokerilla.



No mutta lopputulos oli, että laitoin parin purkkiin merisuolat kasvamaan. Ja kasvaahan ne pikkuhiljaa. 


Eipä se niin näyttävää ole, kuin isossa akvaariossa, mutta jahka tuo tuosta vielä kasvaa niin esittelen sitten lisää. Laitoin toisen purkin vasta myöhemmin "kasvamaan" niin siitä ei ole vielä näytettävää. 
Mutta ihan kokeilemisen arvoinen juttu! Akvaario näytti hyvälle ja tilaa tuikuille akvaariossa on paljon. (En itse uskalla polttaa pilttipurkeissa tai vastaavissa tuikkuja paloriskin vuoksi). Eli merisuolaa + keitettyä vettä + aikaa. Suolan tulee olla kosteaa kasvaakseen, eli joskus sitä joutuu kastelemaan. 
 Yritän tehdä joulukoristeita vielä sokerilla. Ja piippurasseilla. Mutta mistä  piippurasseja saa nykyään, kun Tiimaria ei ole?

lauantai 25. lokakuuta 2014

SAARISTOLAISLEIPÄ

Olen pitkään miettinyt tekeväni saaristolaisleipää. En oikein tiedä miksi, koska en ole koskaan ostanut saaristolaisleipää. Syönyt olen, mutta se on sitten jossain juhlissa tai muualla. Kyllähän minä pidänkin saaristolaisleivän mausta, mutta jostain syystä en sitä vain ole ostanut.
Tänään koitti kuitenkin se päivä.



1l piimää
1,5 palaa hiivaa
1,5 rkl suolaa
3dl siirappia
3dl vehnälesettä
3dl kaljamaltaita
3dl ruisjauhoja
10dl vehnäjauhoja 

Kaada lämmin piimä kulhoon ja lisää suola ja siirappi. Lisää hiiva ja anna sen liueta. Lisää leseet, maltaat ja jauhot. Huom! Ole tarkkana määrien kanssa! Taikina tulee jättää todella löysäksi. Kohota taikinaa liinan alla 1,5h. Kaada taikina leipävuokiin. Paista 170 asteessa noin 1h 50 min. Puolentoistatunnin kohdalla voit sivellä leivät siirappivesiseoksella ja jatkaa paistamista niin saat ihanan kuoren leipiin.
Vedin sitten melkein puoli leipää ensi istumalta. Aivan sairaan hyvää! Päälle laitoin munavoita, avokadoa ja cavi-artia.
 

perjantai 24. lokakuuta 2014

AARREAITALLA ASKARTELEMASSA

Vanhempieni koti on kuin aarreaitta. Tai siis niin kai kaikkien vanhempien kodit kuuluukin olla. Niin kuin olettekin varmaan huomanneet, niin minulla on syksyisin kamala tarve askarrella ihan kaikkea. Joka vuosi arkartelu jollain tavalla muuttuu. Olen virkanut, fimoillut, kortteillut ja ihan kaikenlaista vuosien mittaan.
Löysin viime vuonna fimoilun ja se vei kyllä ihan mennessään. Tykkään vieläkin tehdä koruja fimosta, mutta olen salaa alkanut haaveilla erilaisista lusikkatöistä. Mietin kuitenkin, ettei minun kannata edes haaveilla, koska eipä minulla siihen välineitä ole. Mutta mutta... Katselimme isäni kanssa joskus jotain "Tilli-Pirkko" tuunaa ohjelmaa, jossa ohjelman hoast teki muistaakseni jotain taikataikina pakettikortteja, johon hän kirjoitti kirjainstansseilla. Isäni sattui mainitsemaan, että hänelläkin on vastaavat stanssit. Ihan mahtavaa!


Kävin hakemassa ostamassa kirpparilta lusikoita. Halusin mennä yksin ensin kokeilemaan korujen tekemistä, koska toisinaan vanhempani saattavat kuittailla touhuilleni. Niin kuin silloinkin, kun halusin tehdä kanaverkosta nurmikkohevosen takapihalle... Todellisessa koossa... No, hakkasin kaikki lusikat litteiksi ja naputin testimielessä vaan jotain. Innostuin itseasiassa asiasta todella paljon. Soitin isällekin kyselläkseni missä erilaisia työkaluja on ja yllätyksekseni hänkin innostui asiasta! Voi olla, että me päästään jopa kaivertamaan lusikoita, koska isällänillähän on myös siihen työkalut! Tietenkin!
Voipi olla, että saatan viihtyä vanhempieni autotallissa lähiaikoina ihan jonkin verran...

Loppuun kysymys: Mitä tekstejä sinä haluaisit lusikkakoruissa nähdä?

tiistai 21. lokakuuta 2014

MENNEEN ELÄMÄN UUSI HAHAMO

Enpäs ole pitkään aikaa kirjoitellut ajauksiani ihmissuhteista. Tänään tapauhtui kuitenkin jotain sellaista, että nyt on ihan pakko.
Koin yllätyksen tänään, kun facebookissa. Ystäväpyyntö. Henkilö oli vanha poikaystäväni vuosien, vuosien takaa. Laskeskelin, että en ainakaan kahdeksaan vuoteen ole ollut missään tekemisissä henkilön kanssa. Olemme eromme jälkeen nähneet kaksi kertaa. Kummallakaan kertaa emme ole moikanneet vaikka ihan tasan tarkkaan olemme toisemme nähneet. Toisella kertaa henkilö meinasi kävellä päälleni ja toisella kertaa tuijotimme toisiamme Prisman viereisissä jonoissa. En tiedä mikä on yleinen toimintamalli exille, mutta omalta kohdaltani on ollut aina helpompaa päästä yli ja mennä eteenpäin jos ei ole enää ollut mitään tekemisissä. Myönnän, että olen yrittänyt stalkkailla häntä facessa (kaikkihan niin tekee), mutta hänellä ei ole kuvaa enkä ole sitten ole saanut mitään selville.
Mutta MIKSI? Miksi kyseinen henkilö ottaa yhteyttä? Erosimme todella riitaisissa merkeissä ja eipä nämä jälkikäteen tulevat ajatuksetkaan ole millään tavalla kultaantuneet. Toisinaan mietin blogini hahamojen nimiä jotenkin kuvaavalla tavalla. Tämän herran nimeksi tulisi helposti the biggest ass hole ever, mutta se on ehkä kuitenkin liian tunnistettava blogissa, jossa ei käytetä nimiä. Henkilö on kuin tosielämän Niklas Järvelä. Pikkaisen narsistinen luonne, jonka edessä vaan jostain syystä lakoaa, kuin vehnän korsi. Hän kiristää, uhkailee ja alistaa, mutta pienellä virneellä saa tekemään melkein mitä tahansa. Tällä henkilöllä on aina ketunhäntä kainalossa! Aina!
Nyt onkin mielenkiintoista mitä henkilöllä on tällä kertaa mielessä. Koska joku syy yhteydenottoon on! Minä koen, ettei minulla ole hänelle mitään asiaa. Ja miksi olisikaan. On kuitenkin huomioitavaa, että päivä on tiistai ja kellokaan ei ollut pyynnön saapuessa juuri mitään vielä. Asiahan olisi jossain mielessä ollut eri, jos se pyyntö olisi tullut lauantaina 4:30.
Vastasin hyväksyvästi kuitenkin pyyntöön. Miksikö? No erään ystävni mielestä jo pelkä poistaminen on hyvä syy hyväksyä exä. Jännityksellä siis jään odottelemaan mitä tuleman pitää. Ja ehkä, ehkä keksin hänelle vielä hieman kauniimman salanimenkin. Tai sitten en. Tärkeintä on kuitenkin, ettei hän saa enää polviani notkumaan!
Ja ei. Etsintöjen jälkeenkään en löytänyt mitään kuvaa tänän tekstiin.

torstai 16. lokakuuta 2014

KYMMENEN KUVAA KESÄÄN 2/10

Piti oikein tarkista, että olenko ehtinyt tehdä kuukaudessa päivityksiä niin paljoa, että kuukauden takainen päivitys ei olisi ihan tuossa alapuolella. Aika on menyt todella nopeasti. On siis aika jo toisen kuvan! Koska eilen en ollut enää valoisaan aikaan kotona, oli pakko siirtää tälle päivälle kuvaaminen. Harmi, että joudun jo lipsumaan toisella kuulla, mutta työ sotkee aina vapaa aikaa. 

 Tästä lähdettiin.
15.9.2014  
 Tällaista  täällä on nyt.
16.10.2014
Tajusinpahan muuten, että on todella huono maisema syksykuviin, mutta eipähän tässä nyt parempaakaan ole.
Palaset yhteen tänäkin vuonna.

perjantai 10. lokakuuta 2014

ROOSA NAUHA PÄIVÄ

 http://oma.syopasaatio.fi/roosa-nauha/aloita-keraeys.aspx?col=5-1458

Tänään on taas se päivä, kun pukeudutaan pinkkiin. On hienoa kuinka suuren näkyvyyden asia on saanut viime vuosina. Esimerkiksi huomenna TPS kohtaa Bluesin pinkeissä väreissä. Ihan mahtavaa, että näinkin maskuliininen urheilulaji on huomioinut päivän.

Rintasyöpä on ollut jo pitkään naisten yleisin syöpä Suomessa. Siihen sairastuu vuosittain noin 4 700 naista eli lähes joka kahdeksas nainen. Rintasyöpä ei ole haaste vain siihen sairastuvalle, vaan se koskettaa aina myös perhettä, sukulaisia ja ystäviä.
Tämän vuoden kampanjateemana on Yhdessä eteenpäin.  Hankalassa elämätilanteessa lähipiirin tarjoama tuki on korvaamaton apu, eivätkä välittäminen ja huolenpito mene koskaan hukkaan. Monet sairastuneet muistavatkin lämmöllä niitä, jotka jaksoivat auttaa ja rakastaa silloin, kun elämässä oli vaikeinta.

Klikkaamalla kuvaa pääset minun tekemääni kampanjaan mukaan (joka siis menee suoraan syöpäsäätiön sivuille). Homma toimii siis käytännössä niin, että lahjoitat linkin kautta haluamasi summan ja mikäli se ylittää 10 euroa laitat minulle sähköpostina osoitteesi osoitteeseen bloginopso@gmail.com. Lähetän kiitoskorun mahdollisimman pian.
Tänään Roosa nauha -päivänä kaikille yli kympin lahjoittaneille lähtee koru hopeanvärisillä kehyksillä ja pakettiin lähtee vielä vaaleanpunainen sauklaapatukka. Eli Fazerin Geisha -patukka. Geishakin muuten osallistuu Roosa nauha -keräykseen. Hyvä syy herkutella.  

maanantai 6. lokakuuta 2014

WE WANT MORE

Olen unohtanut aivan kertoa. Toteutan lapsuuden haaveeni ja näen vihdoista viimein Don Huonot livenä ensi kuussa! Ihan mahtavaa! Omaan yhdeksän bändin levyä (kaikki ei kuvassa) ja "donkkari hatun". Teininä vuorasin julisteilla huoneeni. Koskaan en ole kuitenkaan bändiä livenä nähnyt. Olen ollut aina jossain, kun bändillä on keikka ollut. Kun Donkkarit heitti jäähyväis keikkaa Ruississa minä olin töissä vapaa päivänäni. Muuta mahdollisuutta ei ollut.


Mutta nyt. Minulla on jo liputkin. Mikään ei voi estää enää. En voi kun kiittää Yleä, Kakkosta ja We want more -ohjelmaa. Nyt pääsen näkemään vihdoin fanittamani bändin!


sunnuntai 5. lokakuuta 2014

VALOPALLOT

Vaikka asun kaupungissa valoa ei juurikaan syksyisin makuuhueeseeni heru. Tykkään ihan nukkua pimeässä, mutta nukkumaan mennessä olisi kiva, että makuuhuoneessa olisi pieni valo. Olen miettiyt hankkivani sellaisen Amerikkalaisista elokuvista tutun lampun joka syttyy taputuksesta ja sammuu toisesta taputuksesta. No sellaista en ole etsinnöistä huolimatta löytänyt.


En varsinaisesti ihastunut aluksi La Case De Cousin Paul -valoihin, kun ne ensimmäisen kerran näin. En oikeastaan edes tiedä miksi. Ne näyttivät ehkä turhan lapsekkailta enkä varsinaisesti pitänyt pallojen monivärisyydestä.
Niin kuin useasti muulloinkin olen hieman jälkijunassa muotien suhteen. Silmä tottuu. Ensimmäisen kerran rupesin haaveilemaan palloista, kun ystäväni kertoi ostaneensa koko valkoiset pallot. Pallot eivät olleet La Case De Cousin Paul -pallot vaan hän oli löytänyt ne Prismasta.
Tänään pallot sitten saapuivat kotiin. Kuvat eivät varsinaisesti anna oikeutta valoille. Ne ovat ihanat! Nyt haaveilen jo toisista olohuoneeseen.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

LIIAN LÄHELLÄ

Olen nyt asunut viisi vuotta tässä asunnossa. Asun betonilähiössä ja olen aikaisemminkin esitellyt keittiön ikkunan näkymää.


Melko karu, eikö.


Parvellella näyttää tältä. Tai no. Kuvasta rajautuu vasemmalta kotini seinä. Mikäli olisin ottanut kuvan suoraan, samassa linjassa ikkunan kanssa olisi kuvassa kaksi kerrostaloa. Tässä siis lähtökohta.

Kotini lähellä on paikka nimeltään Pomponrahka. En ollut paikassa ennen tätä viikkoa käynyt. Ohi olen kyllä ajanut. Melkeinpä viikoittain. Katsoin googlen reittipalvelusta kuinka pitkä matka paikkaan on. Noin 1,3km.




Kävin tänään päästelemässä vähän höyryjä tunne satumetsään. Paikka on jotenkin ihan todella hieno. Hieman yli kahden kilometrin lenkin puolivälissä on toden totta rahka, eli suo. Fiilis on, kun olisi kävellyt kauemmaksikin. Lappiin. Sitten taas paluu satumetsään. Tarvitsee joku päivä mennä ottamaan kuvia enemmän.

Miettikää, että tuo paikka on vajaan 1,5 km päässä tuosta betonihelvetistä jossa asun. Voipi olla, että tuosta polusta tulee vielä tuttu paikka.

lauantai 27. syyskuuta 2014

BLOGI NÖPSÖ OSALLISTUU ROOSA NAUHA KANPANJAAN

Olen aina pelännyt sairastua nimenomaan rintasyöpään. Rintasyöpä on ollut jo hyvin pitkään naisten yleisin syöpä Suomessa. Siihen sairastuu vuosittain noin 4 700 naista eli lähes joka kahdeksas nainen. Muutama vuosi sitten sain kuulla serkkuni sairastuneen ja pian huomasin seuraavani aktiivisesti taistelua myös omaa pelkoani vastaan. Nyt serkullani on syöpiä nolla ja oma ajatukseni rintasyövästä on muuttunut. Rintasyövästä voi selvitä; kiitos tämän tosielämän sankarin ja Suomen terveydenhuollon.

Rintakoruja näpertäessäni minulle tuli idea tukea myös Roosa nauha -kampanjaa. Mietin pitkään mikä olisi paras tapa tukea kampanjaa, mutta onneksi syöpäsäätiön sivuilla se on tehty helpoksi. Perustin oman keräyssivun ja päätin, että teen jokaiselle yli 10 euroa lahjoittaneelle oman rintakorun. Mikäli lahjoitat yli 50 euroa teen mukaan vielä jonkun roosa nauha aiheisen muun korun.


Homma toimii siis käytännössä niin, että lahjoitat linkin kautta haluamasi summan ja mikäli se ylittää 10 euroa laitat minulle sähköpostina osoitteesi osoitteeseen bloginopso@gmail.com. Lähetän kiitoskorun mahdollisimman pian.

Lahjoitin itse jo ensimmäisen 10 euroa! Sinun vuorosi taitaa olla nyt. 
 Jokainen summa on tärkeä ja se auttaa taistelussa syöpää vastaan. 

Tänä vuonna Roosa nauha -päivää vietetään perjantaina 10.10
Keräys on voimassa marraskuun loppuun saakka. 

Minun fiiliksiä muutaman vuoden takaa voi lukaista vaikka täältä.

maanantai 22. syyskuuta 2014

KORU OMASTA KUVASTA


On tullut syksy. Sen huomaa siitä, että nostan näperryslaatikoni esiin ja värkkäilen erilaisia juttuja illat pitkät. Olen viime aikoina hurahtanut koruihin. Näitä rintakoruja minä nyt viimeksi olen värkkäilyt ja istagramin seuraajat ovat varmasti ihan korviaanmyöden täynnä kuvia, joita olen viimepäivinä päivitellyt.

Mutta mutta. Miksi tyytyä katselemaan, kun voi saada oman? Omalla kuvalla, omalla muistolla hintaa 15€. (sis. postikulut)

Korun kehyksen korkeus on 37mm. Kuvan koko kehyksessä on 25x18mm. Kehys on pronssin värinen ja se sisältää nikkeliä. Kuvan päälle tulee puolikova lakka. Kuvan tulisi olla pystykuva.
Lähetä kuva ja osoitetiedot: bloginopso(a)gmail.com. Lähetän sitten säköpostina takaisin tilinumeron ja maksun saapuessa laitan korun postiin.
Myös kuvan korut ja istassa nähdyt korut voivat olla sinun hintaan 10€.

lauantai 20. syyskuuta 2014

ASKARTELUMANIA

Olen ollut pitkään innostunut Cernit massasta. Samaa massaa on myös Fimo nimisenä. Massa on kuin muovailumassaa, mutta sen voi kovettaa uunissa.


Tilasin Ebaysta muutamia muotteja ja tein massan avulla koruja.


Oikeastaan homma ryöstäyty vähän käsistä jossain vaiheessa.


Ja kun oli laatikko täynnä koruja niin tein saippuaa...


Ja suklaata..


En saanut viime yönä unta ja mietin mitä muuta Fimosta saisi tehtyä. Paljon hyviä ideoitahan siellä oli. Päädyin youtubesta videosta toiseen ja monen mutkan kautta päädyin tähän videoon.
 
Ihan mahtava tuote! Juoksin tänään askartelukauppaan ja kävin ostamassa pullon Fimoa nestemäisenä.


Pakkohan tuotetta oli päästä kokeilemaan. Tämän minä sain aikaiseksi. Kuvan otin seiskasta ja korupohja minulla oli askartelulaatokossa. Mielestäni korusta tuli kiva.

tiistai 16. syyskuuta 2014

MENNÄÄKS METSÄÄN

Tiedätte varmaan sen innon, kun keksii jonkun hyvän jutun ja tajuaa sitten vasta myöhemmin, kuinka A vaikeaa se on ja B tarvitsisi ehkä jotain taustatietoja. Minulle kävi näin, kun kaverini pyysi minua sienestyskaveriksi. Loistava idea! Päivä lukkoon ja ämpäri kainaloon.
Sienestyksessä tärkeää on ensinnäkin tuntea sienet. Minä tunnen kanttarellin ja kärpässienen. (Nykyisin myös suppilovahveron). Eli eipä kamalan laajalla skaalalla. Toinen mikä kannattaa tietää niin on tuo sienestysaika. Voin kertoa, että nyt se ei enää ole. Kanttarellit on jo hieman ylikypsiä. Kolmas tärkeä asia on tietää missä esimerkiksi kanttarellit kasvaa. Neljästä metsästä löytyi yhteensä neljä sientä...



No mukava reissu meillä oli vaikkei saalis kamalan suuri ollutkaan. Ystävälläni oli sienikirja mukana ja lähes jokaisen sienen kohdalla kävimme kirjasta läpi mikä sieni oli kyseessä. Eräs metsä oli jo lähes loppuun kaluttu, mutta löysin pienen mättään täynnä kauniita sieniä. Innostuin ja ystävättäreni ryntäsi paikalle. "ÄLÄ KOSKE NIIHIN"! Sienen nimeä en muista, mutta ne oli kolmen ristin myrkkysieniä.
Tein kaikista neljästä kanttarellista kuusi sienipiirakkaa. Varsinainen Jeesus. Kai niitä sienipiirakoiksi voi sanoa jos niissä on sieniä? Mukana on myös paljon sipulia ja soijarouhetta.


Mutta ensi vuonna. Varmasti olen oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Minulla on nyt kuitenkin vuosi aikaa opiskella sienestystä. :)

maanantai 15. syyskuuta 2014

KYMMENEN KUVAA KESÄÄN 1/10 vol2

Toissa vuonna LittleB laittoi alulle blogihaasteen. Kymmenen kuvaa kesään. Homman ideana on yhtenä päivänä kuukaudessa -valittuna päivänä, ottaa kuva maisemasta oman kodin ikkunasta. Kuva tulee olla aina samasta paikasta, jotta vuodenaikojen muutokset näkyisivät kunnolla.


Itseasiassa tuossahan on 9 kuvaa, kun kesäkuussa olinkin jossain reissussa. No, tänä vuonna olen aika tiiviisti kotona, mikäli elämä ei heittele arvaamattomasti.
Viime vuosi oli itselläni niin hektinen, että en haasteeseen osallistunut ja kyllä sen huomasi. Synkän syksyn ja pitkän talven vaan kestää jotenkin paremmin haasteen avulla. Kiitos siitä LittleB:lle.

On siis ensimmäisen kuvan aika. Koska keittiön näkymä on nähty niin on aika vaihtaa paikkaa. Tämä näkymä löytyy parvekkeeltani. Ja hei, ei enää, kuin 9 jälkellä!


Olisi mukava nähdä muidenkin näkymiä pitkin synkkää talvea. Varsinkin eri puolilta Suomea. Kuinka syys muuttuu talveksi vaikka lapissa ja kuinka paljon lunta on vahemmän etelässä, kuin keski-Suomessa?