tiistai 31. joulukuuta 2013

VUODEN VIIMEISET


Enpäs taas tiennyt millaisen lopun tämäkin vuosi sai. Suhde, jossa minä olin onnellinen päättyi siihen, että minut jätettiin. Lily. Se on sen nimi, joka ohitti minut. Vaikka olen kuulemma ihana ja tärkeä ihminen. Henkilö toivoi, että olisimme jatkossakin ystäviä. Ansaitsen parempaa ja tulen löytämään varmasti paremman. Nii vissiin!
Kolmekymppisetkin ottivat takapakkia. Esiintyjä joutui perumaan. Tv projekti kuulemma. Mun fiilis on kuin BB Nikolla!



Vuosi-13. No, ihan täydellinen loppu sille.

tiistai 24. joulukuuta 2013

HAUSKAA JOULUA

Tämän postauksen aikaan keräilen tavaroita töistä ja laitan juuri ovet kiinni. Ainakin toivottavasti. Töistä suuntaankin miltei suoraan joulunviettohon ja palailenpa astialle varmaankin tapanin jälkeen kertomaan siitä mitä Pukki kontissaan toi.


Tämä blogi toivottaa nyt kaikille oikein mukavaa joulunaikaa!

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

OSTOKSIA

Jokainen varmaan tietää niitä päiviä, kun illalla miettii, että onpas ollut pitkä päivä ja mitä sitä on oikein tullut tehtyä. No perjantaina oli tuollainen päivä. Kävin aamulla klo 9 hammaslääkärissä jonka jälkeen menin katsomaan jouluvaloja. No, jouluvalot ei tarttunut mukaan, mutta uusi sohva kyllä. En varsinaisesti ollut edes aikaissa ostaa sohvaa vaikka tiesinkin, että sen osto hieman myöhemmin olisikin ehkä ajankohtaista. Mutta nyt se sitten kolahti vaan niin kohdilleen, että olihan se pakko ostaa.

Myöhemmin päivällä, kun sohva oli tullut olin vielä sitä mieltä, että mattokin pitää vaihtaa niin ei kun auto käyntiin ja 3min matka ikeaan. Lattiaa koristaa nyt tämä Bälum beige matto.
http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/40198264/
Päivän päätteeksi möyhiessäni uuden sohvan (jonka sain siis jo samana päivänä) uusia koristetyynyjä (joita olen pitänyt aina maailman suurimpana turhuutena) mietin, että mitä sitä onkin tullut päivän aikana tehtyä. Vaihtaessa noinkin suuria elementtejä huoneen henki muuttuu täysin.
En ole esitellyt blogissani kertaakaan olohuonetta, mutta enköhän siitäkin pian postauksen tee. Ainakin viimeistään siinä vaiheessa, kun esittelen uuden Buzzador kohteen. ;)

lauantai 21. joulukuuta 2013

VIIME HETKEN VINKKEJÄ

Joulu kolkuttelee jo ovella ja paketitkin alkaa olla suurilta osin jo pakattuna. Vai onko? No henkilökohtaisesti olen saanut kaiken pakettiin nyt mitä pitikin saada. Ainakin melkein. Vaikka vaarana onkin, että saaja käy lukemassa postauksen haluan jakaa tämän nyt teidän kanssa ennen joulua jo. (Eihän siinä muuten mitään järkeä olisikaan).
Tänä vuonna halusin tehdä jotain itse. Tai ainakin melkein itse. Äiti joutui hieman auttamaan kuppien kanssa, koska oma käsialani on niin törkeän huono.
Erään ystäväni pakettiin sujahtaakin tänä vuonna kahvikupit ja tyynyliinat hieman itse tuunattuna. Kummatkaan ideat ei ole ihan omasta päästä keksittyjä, mutta mielestäni niin hauskoja, että tein ite.




Kupit ja tyynyliinat on molemmat ostettu Ikeasta. Kuppehin on käytetty posliinitusseja, jotka olen tilannut täältä (ja maksanut itse). Pienenä kritiikkinä todettakoon, että kaksi tussia oli paketoitu laatikkoon, joka ei mahtunut postiluukusta. Töissä käyvänä ihmisenä hain tussit sitten postista, johon ei olekaan ihan lyhyt matka vaikka kaupunkialueella asunkin. Mietin vain, että tussit olisi kyllä saanut pienemminkin paketoitua esimerksi pehmopussiin...

tiistai 17. joulukuuta 2013

TÄMÄN HETKEN BIISI


En tiedä mitä tapahtui, mutta tästä on tullut minulle tämän hetken biisi. Tekisi mieli vaan hyppiä ja pomppia ja riehua ympäri kämppää aina, kun tämä biisi tulee radiosta. Voisin kuunnella tätä vaikka ripitillä.. Ai niinhän minä kuuntelenkin. Jännän asiasta tekee se, etten aluksi oikein edes pitänyt biisistä. Ja nyt. Ei vaan voi lopettaa sen kuuntelua.

Tiesittekö, että lista Hämähäkkimiehen vihollisista on todella pitkä. Sen löytää täältä. Olisi kyllä vaikeaa elää tuollaisen listan kanssa.

maanantai 16. joulukuuta 2013

JOULUKORTIT - NE ON TAAS MYÖHÄSSÄ

On ollut ihan sairas kiire koko kuukauden. Monesti olen blogiani miettinyt, mutta se ei paljoa auta mikäli ei ole mitään kirjoitettavaa tai ei ehdi kirjoittamaan. Ja kirjoittamisesta puheen olleen kirjoitin kirjoitin äsken joulukortit. Kyllä, myöhässä ja kyllä valmiit kortit. Voitin Uutistoimisto Anselmin blogista tämän vuoden joulukortit, jotka Anna oli itse kuvittanut. (Ja Annan äiti Anita Polkutie). Olenkin iloinen, että tämä vuoden kortit on taattua kotimaista laatua.
Se kuitenkin on jo perinne, ette saa kortteja oikeaan aikaan postiin. Tänä vuonna kortit ehtivät poikkeuksellisesti jo ennen joulua kuitenkin perille. Voisipa melkein luvata, että jos vaikka ensi kesälomalla tekisi kortit ja kirjoittaisi? Niin kuulemma joku fiksu tekeekin.
Mikä muuten on teidän vinkki osoitteisiin? Minä hakkaan osoitteita eniron kautta joka vuosi. Jossain minulla kyllä pitäisi jonkun tyyppinen tiedostokin olla, jossa osoitteet on, mutta ihmiset muuttaa nykypäivänä niin paljon. Onko teillä osoitekirja? Vihko? Tiedosto? vai joku muu systeemi?


Kuva ei anna nyt oikeutta nyt korteille, mutta mietin, etten halua esimerkiksi skannata kortteja, ettei tiedostot päädy vääriin käsiin. Kuvavarkaus, kun on niin helppoa nykypäivänä.


Lopuksi pieni toive. Rakas joulupukki. Saisinko vaikka pikkujoululahjaksi vaihtosilmäpussit ja vartin päikkärit? Kiireet nimittäin jatkuvat vielä...

maanantai 9. joulukuuta 2013

TÄÄLLÄ TAAS

On taas mennyt ihana älyttömästi aikaa viime postauksesta. Pakollisen blogiloman jälkeen päätin, että kirjoitan ahkerasti ja aktiivisesti, mutta tuntuu, että aika ei vaan nyt riitä aktiiviseen kirjoitteluun. Minulla on ensiviikonkin kalenteri niin täynnä, että mietinpähän vaan missä välissä ehdin tänne edes kirjoittelemaan. No, yöllä kenties - niin kuin nytkin.
Instagram on kuitenkin se mikä minulla kulkee mukanani ja siellä voikin tekemisiäni voi seurata tiiviimmin. Siltä minut löytääkin nimellä bloginopso.
No mitä olen sitten viime päivät tehnyt? No tietysti osa päivistä kuluu töissä. Olen ollut nyt töiden jälkeen ihan extra väsynyt joten olenkin kömpinyt aika pian nukkumaan.

Olen myös ollut vanhempieni luona muutaman päivän, koska....
Olemme käyneet äidin kanssa taas myyjäisissä myymässä mm. tätä herkkua.
Ostin myyjäisistä myös itselleni nämä ihanat tossukat.

Olen myös käynyt taas hieman kuvaamassa. Ihastuttavaa 2 kk vanhaa poikaa.


Lupasin nekin kuvat toimittaa jo ensi viikolla pojan kastetilaisuuteen. Asiaa ei tee yhtään helpommaksi se, että kuvasin myös: perheen vanhemman lapsen ja nuoremman kastemekkokuvat ja muutaman perhekuvan ja lasten yhteiskuvan ja ja ja... Kuvia on pitkälti 300 enkä oikein tiedä mistä alkaisin kuvia karsimaan.

Voitin muuten taas blogiarvonnassa. Uutistoimisto Anselmi laittoikin minulle huiman kasan kuvittamiaan joulukortteja. Iso kiitos Anselmille! Esittelen nuo huimat kortit myöhemmin viikolla.

maanantai 2. joulukuuta 2013

KARJALANPIIRAKAT

Ajattelin, että joulukuussa kirjoittelen joulumaisia postauksia. Joka ei ole sinänsä mikään yllätys ole.

Sain eräänä vapaa päivänä erikoisen ajatuksen päähäni. Pyöräytänpä karjalanpiirakoita satsin. Eipä tiennyt tyttö taas mihin lähti. Mikäli itse koet tarvetta tehdä piirakoita varaa aikaa. Paljon!

Piirakat on sinällään todella helppoja tehdä. (ja edullisia) Ruiskuori valmistuu hetkessä. Oikeastaan ainoa vaaran paikka on keittää puuro pohjaan. 

Ruispohja

3dl vettä
6dl hienoja ruisjauhoja
1,5tl suolaa
 2dl vehnäjauhoja


Sekoita tasaiseksi massaksi ja pyöritä taikina pitkäksi pötköksi. Leikkaa pötköstä kolikoita ja kauli ne ruisjauhoja käyttäen ohuiksi, pyöreiksi kuoriksi.

Riisipuuro

2dl puuroriisiä
2dl vettä

Kiahauta vesi ja riisi niin, että vesi haihtuu.

1l maitoa 
2tl suolaa
Lisää kananmuna jäähtyneeseen puuroon tämä auttaa pitämään puuron kuoressa paistettaessa.


Kannattaa seistä hellan lähettyvillä, koska puuro haluaa palaa ehdottomasti pohjaan.
Kun puuro on kylmää sekoita joukkoon kananmuna. Näin puuro ei kiehu uunissa ja täyte pysyy siellä missä pitääkin. Uuni 300 asteeseen ja piirakat uuniin niin pitkäksi aikaa, kun ne ovat kauniin värisiä.

Joskus aikoinaan mummi opetti minua tekemään karjalanpiirakoita ja menihän siihen se 20 vuotta, että sain nyt itse aikaiseksi. On myös jännä huomata, kuinka mummin opit kuuluu takaraivossa. Pulikkaa ei saa nostaa kaulitessa, piirakkaa ei rypytetä niin, että etusormi ja peukalo osuu yhteen ja paljon muuta. Minusta myös tuntui, että mummi nauroi minulle pilvenreunalla. Toisaaltaan hän voi olla tyytyväinen, että edes yritin.
Tässä esimerkkinä oikein ja väärin rypytetystä piirakasta.Vasemmalla luonnollisesti väärä ja oikealla oikein rypytetty piirakka.
Jännä miten niinkin arkinen asia, kuin karjalanpiirakka saa itsetehtynä tunteet pintaan. :D