lauantai 16. marraskuuta 2013

VANNOMATTA PARAS

Tiedättekö sen tunteen, kun vannoo, vannoo sydämensä pohjasta, että ei ikinä enää! Oli sitten asia mikä tahansa.


Lähes kymmenen vuotta sitten olin tekemässä haastattelua miehestä, joka oli löytänyt tämän kyseisen traktorin suosta. Kaivanut sen ylös ja kunnostanut.
Olin tuona päivänä ollut todella huonolla tuulella eikä miehen kertomuksesta tullut loppua. Raakamateriaalin käydessä valehtelematta kolmatta tuntia, ei traktodeiden historia olisi voinut enää vähempää kiinnostaa. Halusin kävellä vaan pois koko tilanteesta. No, onneksi en ollut tilanteessa yksin.
Lähdettyäni vannoin, etten koskaan, koskaan tule menemään kyseiseen paikkaan enää! No, se lähes kymmen vuotta tässä kesti jäähdytellä. Tänään sitten tapasimme jälleen. Kullervo ja minä. No mukavasti on vanhat kulmat elämän melskeessä pyöristynyt ja museossa oli jopa mukava käydä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti