lauantai 30. marraskuuta 2013

AJATUSLEIKKI


Pelataanpas peliä. Ajatuspeliä. Kuinka paljon voi ihminen mielensä pahoittaa?

On ilta. Lumi sataa hiljalleen ikkunan takana ja seuraat Voice of kids -ohjelmaa. Otat lasin viiniä. Miehesi on pukeutunut parhainpiinsa, tummaan kauluspaitaan ja siniseen kravaattiin. Kravaatin väri stemmaa kivasti coctailmekkooni. Mies häärää keittiössä. Olette kutsuneet ystäviänne kylään syömään ja mies hoitaa kokkauksen. Hän on valmistanut uunikalaa ja jälkiruokakahvin kanssa joulutorttuja.
Pian soi ovikello. Ystäväpariskuntanne saapuu illalliselle ja tuo tullessaan joulutähden, koska he tietävät, että hyasintti on liian voimakastuoksuinen. Nautitte mukavan illan hyvän ruoan parissa ja toistenne seurasta nauttien...
Tai sitten ette! Kuinka paljon tästäkin voi mielensä pahoittaa? Paljon!
- Voice of kids. Eihän lapsia saa kilpailuttaa. Kukaan ei ole toista parempi tai huonompi.
- Lasi viiniä. Vieraita tulossa ja on jo pullo auki. Ehkä sen aikaa olisi voinut odottaa, että vieraat saapuvat.
- Mies on pukeutunut parhainpiisa. Asuhan on suoraan Lapuan liikkeen nuorisojärjestönä pidetyn Sinimustien univormua. Eihän sellainen sovi.
- Joulutähti; on meksikossa hautajaiskasvi. Onko hyvän maun mukaista tuoda hautakasveja tullessaan?
- Uunikala. Se paljastuu kalatiskiltä ostetuksi itämeren loheksi. Lohi on uhanalainen, mutta sitä kuitenkin myydään edelleen kaupoissa.
- Jälkiruokakahvillakaan ei kamalasti naurata. Tarjollahan on hakaristotorttuja.
- Kahvikin on riistokahvia eikä Reilua kauppaa.

On aivan järkyttävää, kuinka paljon ihmiset pahoittavat mieltään! Nämä viimeisimmät suurimmat mielenpahoitus uutiset menee jo lähinna huvittavuuden puolelle.
En tiedä oliko tämä hakaristitorttu uutinen tarkoitettu vitsiksi. Vaikka en pikaisella googlettamisella joulutorttujen historiaa löytänytkään on perinteinen tähden mallinen torttu yleistynyt jo 1800 luvulla.
Tätä Lindexin ja Anna Kontulan kommenttia Lapuan liikkeen Sinimustien univormusta luin huvittuneena.
Mietin myös kuinka paljon täytyy olla yleistietoa, ettei vahingossa pahoita toisen mieltä? Toisaaltaan tieto lisää tuskaa. Kuinka paljonkaan sitä antaa täysin väärää signaalia tietämättään? Mitä muuta kaikkea illallisella olisi voinut mennä pieleen?

Olisi mukava myös kuulla hauskoja tarinoita siitä, mistä itse olet pahoittanut mielesi. Sellaisia, että itsekin tiedät, että ettei vastapuoli edes tajua tehneensä "väärin". Sellaisia, jotka huvittaa itseäsikin.

4 kommenttia:

  1. Joo, ihan pikkusen menee naurettavuuden puolelle tää holhousyhteiskunta ja mielenpahoittaminen. Oikeesti!!
    Itsehän pahoitan mieleni vaan oikeesti tärkeistä jutuista, ehkä :) Viimeisimpänä ystäväni, työkaverini vehkeily selkäni takana mun palkan laskemiseksi. Se tosin on yhteistä tähän, et tää työkaveri ei vieläkään tajua tehneensä mitään väärää eikä tajua mistä mä oon suuttunut... Huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oho! Tosi törkee juttu! Mä juskus pahoitin mieleni, kun vanha pomo nosti täysille tunneille myöhemmin taloon tulleen henkilön joka kysyy multa joka asiasta! Kysyessäni miksi näin, koska olen ollut talossa kauempaa ja minulla on parempi tietotaito niin sain vastaukseksi, että tämä työkaveri on niin hyvä tyyppi. Todellisuudessa muut työkaverit on kyllästyneitä kyseisen henkilön saamattomuuteen. Asia tuntui sillon todella pahalle, mutta nyt kokoaikaisten työpäivät on niin jäätäviä, että olen ihan tyytyväinen tilanteeseen. (työmme ei ihan 8-16 ole)

      Poista
    2. No just, tuntuu et ihan viidakon lait pätee työelämässäkin nykyisin!
      Mun juttuhan jatkui niin, et kun palkka oli tiputettu, tippui myös mun tunnit ja sit palkattiin uus tyyppi tekemään ne. Mulla töitä nyt noin 2-4pv/kk... Mut ei kyllä haittaa yhtään.

      Poista
  2. Haha hitsi että nauratti. Vaan nyt ei ole aika pahoittaa mieltä vaan kurkata vähän uutisia ;). . Myös s-posti olis paikallaan.

    VastaaPoista