lauantai 30. marraskuuta 2013

AJATUSLEIKKI


Pelataanpas peliä. Ajatuspeliä. Kuinka paljon voi ihminen mielensä pahoittaa?

On ilta. Lumi sataa hiljalleen ikkunan takana ja seuraat Voice of kids -ohjelmaa. Otat lasin viiniä. Miehesi on pukeutunut parhainpiinsa, tummaan kauluspaitaan ja siniseen kravaattiin. Kravaatin väri stemmaa kivasti coctailmekkooni. Mies häärää keittiössä. Olette kutsuneet ystäviänne kylään syömään ja mies hoitaa kokkauksen. Hän on valmistanut uunikalaa ja jälkiruokakahvin kanssa joulutorttuja.
Pian soi ovikello. Ystäväpariskuntanne saapuu illalliselle ja tuo tullessaan joulutähden, koska he tietävät, että hyasintti on liian voimakastuoksuinen. Nautitte mukavan illan hyvän ruoan parissa ja toistenne seurasta nauttien...
Tai sitten ette! Kuinka paljon tästäkin voi mielensä pahoittaa? Paljon!
- Voice of kids. Eihän lapsia saa kilpailuttaa. Kukaan ei ole toista parempi tai huonompi.
- Lasi viiniä. Vieraita tulossa ja on jo pullo auki. Ehkä sen aikaa olisi voinut odottaa, että vieraat saapuvat.
- Mies on pukeutunut parhainpiisa. Asuhan on suoraan Lapuan liikkeen nuorisojärjestönä pidetyn Sinimustien univormua. Eihän sellainen sovi.
- Joulutähti; on meksikossa hautajaiskasvi. Onko hyvän maun mukaista tuoda hautakasveja tullessaan?
- Uunikala. Se paljastuu kalatiskiltä ostetuksi itämeren loheksi. Lohi on uhanalainen, mutta sitä kuitenkin myydään edelleen kaupoissa.
- Jälkiruokakahvillakaan ei kamalasti naurata. Tarjollahan on hakaristotorttuja.
- Kahvikin on riistokahvia eikä Reilua kauppaa.

On aivan järkyttävää, kuinka paljon ihmiset pahoittavat mieltään! Nämä viimeisimmät suurimmat mielenpahoitus uutiset menee jo lähinna huvittavuuden puolelle.
En tiedä oliko tämä hakaristitorttu uutinen tarkoitettu vitsiksi. Vaikka en pikaisella googlettamisella joulutorttujen historiaa löytänytkään on perinteinen tähden mallinen torttu yleistynyt jo 1800 luvulla.
Tätä Lindexin ja Anna Kontulan kommenttia Lapuan liikkeen Sinimustien univormusta luin huvittuneena.
Mietin myös kuinka paljon täytyy olla yleistietoa, ettei vahingossa pahoita toisen mieltä? Toisaaltaan tieto lisää tuskaa. Kuinka paljonkaan sitä antaa täysin väärää signaalia tietämättään? Mitä muuta kaikkea illallisella olisi voinut mennä pieleen?

Olisi mukava myös kuulla hauskoja tarinoita siitä, mistä itse olet pahoittanut mielesi. Sellaisia, että itsekin tiedät, että ettei vastapuoli edes tajua tehneensä "väärin". Sellaisia, jotka huvittaa itseäsikin.

torstai 28. marraskuuta 2013

SYNTTÄRISUUNNITTELUA

Reilu viikko sitten lävähti naamalle seuraava. Kolmekymppisiin on kolme kuukautta aikaa! En ole mikään perinteisien juhlien kannattaja, koska sellaiset "normaalit" juhlat on pääsääntöisesti aika tylsiä. Olen järjestänyt viimeksi itse syntymäpäiväjuhlia 10 vuotta sitten. Kyllä pidin viimeksi kaksikymppiset. Ajattelinkin näissä juhlissa hieman reväyttää.
Juhlissani on julkkis-teema ja itse ajattelin olla Tuksu. Idea on oikeastaan monen sattumuksen summa. Se tuli oikeastaan siitä, etten ole viedä saanut sitä omaa prinsessa päivää häiden muodossa ja yli kolmekymppisenä tuntuu hieman hassulle pitää prinsessatyylisiä häitä. Miksi ei sitten järjestäisi kolmekymppisiä niin, kuin häitään? Tuksu on hyvä tekosyy...
Olen tilannut jo 20 metriä vaalenapunaista tylliä hameeseeni, järjestellyt ohjelmaa, varannut viikon lomaa ja keskustellut isommasta autosta viron matkaa varten.

Vilautan vähän ajatuksiani.

Kuka kaapattu tv ohjelmasta

Hame tulee olemaan suunnilleen tämän näköinen, mutta vaaleanpunainen. Noita ylähörhelöitä ei tule. Yläosaan tulee korsetti, joka on hieman vielä hakusessa, mutta eiköhän netti ole täynnä mielenkiintoisia vaihtoehtoja.

Mahtavaa! Sain juuri kuulla, että esiintyjä vahvistaa tulonsa viikonlopun aikana!

Mitä hyvillä kolmekymppisillä teidän mielestänne on?

torstai 21. marraskuuta 2013

JOULU KOLKUTTAA

Huomaa muuten ihan selkeästi kävijätilastosta, että joulu kolkuttaa jo ovelle. Tietyt postaukset ovat taas herättäneet mielenkiinnon. Ajattelinkin laittaa tähän nyt vinkiksi ja muistutukseksi TOP3 pienet muistamiset (mikäli ei halua sitä hyasinttiä tai joulukukkaa viedä)





keskiviikko 20. marraskuuta 2013

OSTETAAN AIKAA

Olen taas vaihteeksi ollut todella huono bloggari. Kalenteri on vaan niin täynnä. Olen aamusta iltaan menossa ja huomaan miettiväni onko nämä nyt ne elämän ruuhkavuodet? Se vähä aika minkä olen kotona pitäisi tiskata ja pyykätä. Jumpatakin pitäisi, koska selkä ja olkapää alkaa muuten vaatimaan totaalilepoa. Tuijotan yö myöhään netistä sarjoja, koska haluan edes hieman pysyä mukana. Ei tämä kiire voi loputtomiin kestää.


Jouduin ostamaan jo nyt ensi vuoden kalenterin, koska pienet muistilaput ei enää riittänyt. Ostin myös muistia helpoittamaan sisustuksellisen elementin. Pitääkin muistaa esitellä se joku päivä.

Tuoko loppuvuosi teille ylimääräisiä kiireitä? Siis joulun lisäksi?

lauantai 16. marraskuuta 2013

VANNOMATTA PARAS

Tiedättekö sen tunteen, kun vannoo, vannoo sydämensä pohjasta, että ei ikinä enää! Oli sitten asia mikä tahansa.


Lähes kymmenen vuotta sitten olin tekemässä haastattelua miehestä, joka oli löytänyt tämän kyseisen traktorin suosta. Kaivanut sen ylös ja kunnostanut.
Olin tuona päivänä ollut todella huonolla tuulella eikä miehen kertomuksesta tullut loppua. Raakamateriaalin käydessä valehtelematta kolmatta tuntia, ei traktodeiden historia olisi voinut enää vähempää kiinnostaa. Halusin kävellä vaan pois koko tilanteesta. No, onneksi en ollut tilanteessa yksin.
Lähdettyäni vannoin, etten koskaan, koskaan tule menemään kyseiseen paikkaan enää! No, se lähes kymmen vuotta tässä kesti jäähdytellä. Tänään sitten tapasimme jälleen. Kullervo ja minä. No mukavasti on vanhat kulmat elämän melskeessä pyöristynyt ja museossa oli jopa mukava käydä.

perjantai 15. marraskuuta 2013

TABLETTIPÄIVÄ

Tajusinpa, että tänään on ollut varsinainen tablettipäivä. Apteekki, ikea ja postin pakettiautomaatti. Jokaisesta tuli omanlaisen tabletit. Tuo Surface on äidin joululahja. Äiti on ollut kilttinä. Avasin paketin ja laitoin sen äidille käyttövalmiiksi. Myönnän. Pieniä ihastumisen merkkejä on ilmassa.


Onko muuten jollain kokemusta tusta Berocca Boost:ista? Onko jotain hyötyä?

torstai 14. marraskuuta 2013

KIRJE JOULUPUKILLE

On outo vuosi, koska joulu on tulossa todella nopeasti. Nyt on jo marraskuun puoliväli enkä ole kirjoittanut joulupukille! En ole edes ehtinyt miettimään kaikkia haluamisiani!



Rakas joulupukki. Olen ollut tänä vuonna kamalan kiltti niin haluan nämä. Eli:
  • Kaksi kunnollista peittoa
  • Canon laajakulmalinssi (EF)
  • Windows tabletti
  • Blenderi (sen täytyy olla pieni ja punainen)
  • Lämpörullat (Hyvät, sellaiset jota pikku tyttöni haluaa lainata)
  • Digikuvauskirja 4 (Scott Kelby)
  • Sekä lahjakortit: alusvaateliikkeeseen, kenkäliikkeeseen ja uuteen mattoon.
Olohuoneeseen olisi kiva myös saada uusi valaisin ja makuuhuoneeseen lipasto ja ja ja... Kyllähän näitä olis vaikka kuinka ja paljon. Voi olla, että joulupukki päättää, että olen ollut blenderin, kirjan ja peittojen verran kiltti.

Mitäs teidän listoissanne on?

tiistai 12. marraskuuta 2013

SOUTAA HUOPAA

Tiedän jo mitä tulette olemaan tästä postauksesta mieltä, mutta tämäkin kuuluu elämään. (Varsinkin he, jotka ovat pidempään blogiani lukeneet). Se alkaa N:ällä ja loppuu A:han. Ei se ei ole Nuijamaa vaikka läheltä liippaakin. Kyllä. Asia liittyy Nuijaan.
Joitain viikkoa eron jälkeen Nuija alkoi laittamaan viestiä. Myöhemmin viestit olivat päivittäisiä. Kesti pitkää, ennen kuin halusin nähdä Nuijaa, koska en oikein tiennyt mitä oli odotettavissa. Jo ensi tapaamisella meillä oli taas hauskaa. Sellaista, kun ennen. Kävi pian ilmi, että Nuijan toinen nainen oli jo menneen talven lumia. Suhde oli sammunut yhtä nopeasti, kun oli syttynytkin. Asiasta en ole halunnut kysellä enenpää, eikä asia edes minulle varsinaisesti kuulu.
Pian Nuija kysyi oliko paluu entiseen enää mahdollista. Olin kieltämättä odottanut kysymystä ja miettinyt jo valmiiksi mitä vastaisin. Oli selvää, että minun oli pakko kertoa työtapaturmasta tässä vaiheessa. Testithän on vielä kesken, vaikkakin yhdet puhtaat paperit olen jo saanut. Kertomisesta on nyt varmaan pari viikkoa aikaa. Nuija otti asian todella hyvin ja on ollut tukena paremmin, kuin olisin voinut koskaan edes kuvitella. Odottelen uusien kokeiden tuloksia ja Nuija on soittanut päivittäin kysyäkseen onko lääkäri jo soittanut. Kieltämättä huolenpito tuntuu hyvälle.
En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. No minkään asian suhteen, mutta tämäkin kriisi on nyt näyttänyt sen, ettei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Suhde Nuijaan on nimittäin nyt parempi, kuin koskaan. Todettakoon kuitenkin se, ettemme ole palanneet yhteen. Toisaaltaan haluan antaa paluulle myös mahdollisuuden. Täytyy siis seurata, kuinka asiat tästä kehittyy.


maanantai 11. marraskuuta 2013

RÄTTÄNÄ

Eipäs taas ole pitkään aikaan ollut mitään ruokaohjetta blogissani. No asia korjaantuu nyt. Isänpäivän normaalin kakun sijaan miedän perheessä tarjoitiinkin kahvin kanssa rättänää. Eli mustikkakukkoa. En ole ennen tätä syönyt ja oli muuten aivan sairaan hyvää. Lämmin rättänä ja vanilijajäätelöä kyytipojaksi. Kannattaa kokeilla!

Kuoritaikina:
125 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
2-2,5 dl ruisjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta

Täyte:
2-3 dl mustikoita
0,5 dl sokeria
0,5 rkl perunajauhoja
 
Voitele vuoka. Sekoita huoneenlämpöinen rasva ja sokeri. Sekoita jauhot ja leivinjauhe ja lisää taikinaan. Osan jauhoista voi jättää taikinan taputtelua varten.
Taputtele noin 3/4 taikinasta vuoan pohjalle. Sekoita täytteen ainekset ja kaada ne vuokaan taikinan päälle.
Taputtele loppu taikina pöydällä jauhojen avulla joko yhtenäiseksi levyksi tai pienemmiksi kakkaroiksi. Aseta levy tai kakkarat täytteen päälle.
Paista 200 asteessa noin puoli tuntia.

Vaikka rättänässä on voita ja sokeria aika rajusti niin kyllähän tuota iloisemmin söi, kun täytekakkua, jonka ravintoarvo on täysin 0. 

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

ISÄNPÄIVÄ

Kuinka teillä vietetään isänpäivää? Meillä menee tänä vuonna niin, että lähdemme yhdeltä tuijottamaan veljeni kanssa isää ja viemme isänpäivälahjan mennessämme. Se on tänä vuonna 130 euron tyhjä pahvilaatikko. Melko kallis. Johtuu siis siitä, että isänpäivälahjaksi hankkimamme autokamera ei ollut paketissa, kun veljeni oli laittamassa siihen muistikorttia. Harmitus on todella suuri! Toivon todella, että saamme vaihdettua paketin maanantaina.

Muuten päivä menee kahvitellessa ja voipi olla, että katsomme jonkin leffankin. Hyvää isänpäivää myös Teidän muiden isille.

lauantai 9. marraskuuta 2013

LEIJONASYDÄN

VAROITUS: Postaus sisältää juonipaljastuksia!


Olen pitänyt jokaisesta Dome Karukosken pitkästä elokuvasta. Jokaisesta. Nyt noin pari tuntia elokuvan Leijonasydän jälkeen olen kuitenkin hieman hämilläni. Kaikki ovat kehuneet elokuvaa. Aivan kaikki. Elokuva pyörii listaykkösenä ja Karukoskea suitsutetaan joka puolelta. Elokuva on koskettava, mutta jo elokuvaa katsoessani huomasin miettiväni, että oliko elokuvan teossa tullut kiire vai oliko juonen kanssa vain haluttu päästä helpolla. Pitänee ehkä hieman selventää ajatuksiani.

Kursivoidut tekstit ovat otettu finnkinon sivuilta elokuvan synopsiksesta.

Dome Karukosken elokuva Leijonasydän on koskettava ja särmikäs kertomus pikkukaupunkilaisesta uusnatsista, Teposta (Peter Franzén), joka rakastuu kiihkeästi temperamenttiseen Sariin (Laura Birn). Uudella avovaimolla on tummaihoinen poika Ramu (Yusufa Sidibeh).
Pariskunnan tapaaminen ja todella nopeasti kehittyvä suhde on jotenkin todella ohut juoni. Mietinkin olisiko ollut kiinnostavampaa ja näin ollen monimutkaisempaa jos Ramu olisi ollut adobtoitu lapsi. Sarin ja Tepon suhteen olisi tullut uusi kulma siitä, että Teppo olisi kyseenalaistanut sitä miksi Sari haluaisi kasvattaa tummaa lasta.
Kasvaako Teppo ulos ennakkoluuloistaan? Voittaako rakkaus vai kaveriporukan luoma paine? 
Jo elokuvan alkuvaiheessa on täysin selvää, että Teppo tulee muuttumaan ja kasvamaan ihmisenä. Työhaastattelussa istuessaan Teppo on jo valmis muuttumaan. Tässäkin kohtauksessa olisi voinut miettiä hieman rajumpaa suhtautumista naishaastattelijaan. Teppo halusi peittää rikosrekisterinsä vaikka toinen vaihtoehto olisi ollut kertoa avoimesti se mitä Teppo edustaa. Sehän oli kuitenkin Tepon aate.
Ainoa kova paine kaveriporukan ja rakkauden välillä nähdään siinä kohdassa, kun Ramu ja Teppo menee pelaamaan jalkapalloa uusnatsien kanssa. Sekin kohtaus jotenkin kuivu kasaan uusnatsien lähtiessä vain pois.
Entä miten käy Ramun, joka saa isäpuoliehdokkaakseen uusnatsin?
Ramu, eli Yusufa Sidibeh tekee todella loistavan roolin elokuvassa. Se, kuinka Ramu ottaa lopulta Tepon perheeseensä on elokuvan kaunein hetki.
Elokuvan yllättävän ja kulmikkaan huumorin taustalla on suuria tunteita ja sen ytimessä sykkii rohkea ja lempeä leijonasydän.
No niin. Elokuvahan ei varsinaisesti mikään komedia ole ja leijonakin viilataan lopussa Tepolta irti.

Vaikka olen kovin kritisoinut elokuvaa niin ei se varsinaisesti huono ollut. Tietyt juonenkäänteet olisin itse vain tehnyt toisin. Elokuvasta olisi niin tullut ehkä jopa syvempi... Tai sitten ei. Elokuva laittaa ajattelemaan ja se tunne, kun on juuri saapunut elokuvateatterista on kohtalaisen sanoinkuvaamaton. Vaikka en aivan jokaiselle roolille funktiota löytänytkään oli roolitus onnistunut loistavasti. Pääkkönen ja Franzén, kun voisi jopa olla velipuolia. Yusufa Sidibehin surusilmäisyys, Pamela Tolan agressiivinen taajamasuttura ja Timo Lavikaisen jopa pelottava hahmo on
osoitus siitä, että kotimaisten näyttelijöiden taso on todella korkella.

tiistai 5. marraskuuta 2013

SINKKUELÄMÄÄ

Olen aina haaveillut olevani, kuin Sinkkuelämän Carrey. Eräänä iltana tajusin jotain vanhaa jaksoa katsellessani, että meillähän on ihan yllättävän paljon samaa! Vertaillaanhan.
Carrie on sinkku, noin kolmekymmentä vuotias sarjan alussa ja asuu New Yorkissa. Hän kirjoittaa työkseen kolummia lehteen The New York Star. Kolumnissaan "Sex And The City" hän käsittelee mm. ihmissuhteita, seksiä ja elämää New Yorkissa. Aiheita kolumniinsa hän saa mm. omasta ja ystäviensä elämästä.
Minä taas olen noin kolmekymmentä vuotias, asun Suomen mittapuun mukaan kohtalaisen suuressa kaupungissa ja kirjoitan tätä blogia, joka käsittelee ihmissuhteita ja arkea kaupungissa. Aiheita blogiin tulee omasta sekä ystävieni elämästä. Ja olen myös entinen toimittaja...
Omaan myös kolme hyvää ystävää ylitse muiden joiden elämät vastaavat lähes täysin Samanthan, Mirandan ja Charlotten elämiä.
Carrie on sarjan alussa sinkku ja asuu yksin Manhattanilla. Sarjan edetessä hän seurustelee useiden miesten, mm. puuseppä Aidan Shaw'n, kirjailija Jack Bergerin ja taiteilija Alexandr Petrovskyn, kanssa. Carrien suurin rakkaus on kuitenkin herra Kihoksi (Mr. Big) kutsuttu liikemies, jonka kanssa Carriellä on vaikea on/off suhde.
Minä taas asun yksin täällä ja mies suhteeni ainakin pidempiaikaiset lukijat tietävät.

Voi apua! Asia, jota toivoin yli kymmenen vuotta sitten on toteutunut! Ja voin kertoa, ettei se nyt ihan sitä ole mitä ajattelin. 

maanantai 4. marraskuuta 2013

BUZZADOR: VILEDA

Pääsin mukaan Buzzadoroimaan Viledan erilaisia liinoja. Paketti tuli jo toissa viikolla ja nyt olenkin jo joitain ehtinyt testaamaan.


Paketissa tuli 
  • Vileda UNIVERSAL siivousliina
  • Vileda WINDOW ikkunaliina
  • Vileda PAD näytönpuhdistusliina
  • Vileda KITCHEN keittiöliina 2in1
  • Vileda BATH kylpyhuoneen sieniliina
Olen siivonnut hullun lailla kotiani. Äiti on tulossa viikon loppupuolella kylään. 

Aloitin keittiöstä. Vileda KITCHEN keittiöliina 2in1 osttautui todella hyväksi liinaksi! Kun toinen puoli on pehmeä ja toinen puoli hankaava sain todella hyvin pestyä asimerkiksi lieden. Vileda KITCHEN keittiöliina 2in1 oli todella iloinen yllätys. En nimittäin normaalisti halua keittiöön kamalan paksuja liinoja, koska keittiön bakteerit... Tämän liinan kuitenkin voi heittää hyvin pesukoneeseen.



Seuraavaksi paketti aukesi Vileda BATH kylpyhuoneen sieniliinan osalta. Myönnän. Pettymys. Ihan kamala pettymys. Sieniliina on vielä paksumpi, kuin keittiöliina, mutta ei kuitenkaan niin paku, että se olisi varsinaisesti seini. Liinaa tuli käyttää nihkeänä ja näin oleen sitä oli jotenkin todella raskas käyttää. Pesin ammeen ja hanan. Loppuakohden oli hermo jo melko kireänä.



Vileda PAD näytönpuhdistusliina avautui, kun oli aika puhdistaa televisio. Täppäriä, kun minulla ei ole. Liina yllätti. Eikä tällä kertaa positiivisesti puhdistin nimittäin 42 tuumaisen (hieman pölyttyneen) television ja liina teki niin, että se teki pölystä "matoja" jotka jäivät kiinni televisioon. Liina ei myöskään saa olla missään nimessä liian märkä.



Vaikka ikkunani ovat ihan kamalassa kunnossa puhdistin Vileda WINDOW ikkunaliinan kanssa olohuoneen lasipöydän. Liina vaikutti hyvälle. Kahvikupinrenkaat lähtivät, kuin taikaiskusta.



Vileda UNIVERSAL siivousliina oli hyvä yleisliina, jolla oli hyvä pyyhkilä kaikkia kodin pintoja. Ainakaan minun kodissani ei ole mitään sellaista mihin en liinaa uskaltaisi käyttää. 

Kampanjassa pyydettiin vertailemaan Viladan liinoja niihin siivousvälineisiin joita normaalisti käytän. No myönnän, että käytän kohtalaisen paljon kertakäyttöliinoja. Ihan siis hygienisyyden takia. Ne on niin helppoja käyttää ja sitten heittää pois. Omia selkeitä suosikkejani oli Vileda KITCHEN keittiöliina 2in1 ja Vileda WINDOW ikkunaliina. Keittiöliina sai pisteet hellävaraisesta hankaustehosta ja ikkunaliina kirkkaasta lopputuloksesta. Liinojen inhokki oli Vileda BATH kylpyhuoneen sieniliina. Ei vaan toiminut minulla. Kokemus liinoista jäi kuitenkin positiiviseksi. 


Tässä muutama mikrokuituliinojen etuja Viledan sivuilta:
Mikrokuidun etuja

  1. Mikrokuitu puhdistaa jopa ilman puhdistusaineita Vileda® liinojen mikrokuitu irrottaa likaa ja rasvaa sitoen ne erittäin tehokkaasti liinan mikroskooppisen pieniin kuituväleihin. Mikrokuitu puhdistaa niin tehokkaasti, ettei voimakkaita puhdistusaineita tarvita lainkaan.
  2. Mikrokuitu kuivaa tehokkaasti Mikrokuitutuotteissa on enemmän yksittäisiä kuituja ja siten enemmän ilmatilaa kuitujen välissä. Kun tuote kastellaan, ilmatilat täyttyvät nesteellä. Esimerkiksi Vileda WINDOW ikkunaliina imee kahdeksan kertaa oman painonsa verran nestettä. Mikrokuitu myös kuivuu nopeammin kuin luonnonkuidut.
  3. Mikrokuitu kuivaa tehokkaasti Viledan ultraohuesta mikrokuidusta valmistettujen WINDOW ikkunaliinan, PAD näytönpuhdistusliinan sekä UNIVERSAL liinan rakenne pitää muotonsa ja rakenteensa jopa erittäin vaativassa käytössä ja useissa konepesuissa. Niitä on myös erittäin helppoja käsitellä: liina taittuu, kiertyy ja se on helppo puristaa kuivaksi.
  4. Mikrokuitu on nukkaamaton ja nyppyyntymätön Viledan ultraohuesta mikrokuidusta valmistettujen WINDOW ikkunaliinan, PAD näytönpuhdistusliinan sekä UNIVERSAL liinan rakenne pitää muotonsa ja rakenteensa jopa erittäin vaativassa käytössä ja useissa konepesuissa. Niitä on myös erittäin helppoja käsitellä: liina taittuu, kiertyy ja se on helppo puristaa kuivaksi.
  5. Mikrokuitu on nukkaamaton ja nyppyyntymätön Viledan ultraohuesta mikrokuidusta valmistettujen WINDOW ikkunaliinan, PAD näytönpuhdistusliinan sekä UNIVERSAL liinan rakenne pitää muotonsa ja rakenteensa jopa erittäin vaativassa käytössä ja useissa konepesuissa. Niitä on myös erittäin helppoja käsitellä: liina taittuu, kiertyy ja se on helppo puristaa kuivaksi.
  6. Mikrokuidulla raidattoman puhdasta Mikrokuidun jälkeensä jättämät pisarat ovat niin pieniä, että ne eivät haihtuessaan jätä jälkiä. Näin lasi- tai vaikkapa rosteripinnoista tulee raidattoman puhtaita.
  7. Mikrokuitu kerää pienimmätkin pölyhiukkaset Kuiva mikrokuituliina sähköistyy ja sitoo tehokkaasti pienimmätkin pölyhiukkaset.
  8. Mikrokuitu on kestävä Laadukkaat mikrokuitutuotteet ovat oikein huollettuna erittäin pitkäikäisiä, joten ne tulevat käytössä edulliseksi.

Buzzadorina pääsen aika ajoin mukaan mielenkiintoisiin ja hauskoihin kampanjoihin, joissa saan ilmaiseksi tuotteita testattavaksi ja ystäville jaettavaksi. Tuotteista annetaan oma rehellinen mielipide ja kerrotaan se myös eteen päin. Kampanjan lopuksi omista kokemuksista ja mielipiteistä kootaan raportti Buzzadoriin, jota kautta kampanjan tilaaja saa totuuden mukaista tietoa kuluttajien mielipiteestä ja kiinnostuksesta kyseistä tuotetta kohtaan. Buzzadorissa kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen eikä mihinkään kampanjaan ole pakko lähteä mukaan jos ei halua.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

NAKKISORMIA JA SILMÄMUNAKEITTOA

Minua hieman harmittaa, että tänä vuonna jäi halloweeni juhlimatta. Tai no niin. En ole oikein koskaan ollut mikään halloween ihminen, mutta jotenkin tänä vuonna olisi ollut kiva hieman nypertää.
Olin eilen koko päivän kaverin muuttoapuna, joten siinä meni se halloween. Tänään kuitenkin siivoillessa ajattelin, että teen pienen kokeilun ensi vuotta silmälläpitäen. Tänään siis siivoilun ohella nakkisormia ja silmämunakeittoa.


Nakkisormet ovat nakkeja joissa kynsinä toimii mantelilastu. Olen nähnyt myös paprikaversioita, mutta mielestäni manteli toimii paremmin. Nakinpää on katkaistu ja dipattu ketsuppiin.



Silmäkeitton keitto osa on mansikkakeittoa. Luulisinpa, että kiisseli toimisi myös hyvin... Silmämunan valkoinen osa on marsipaania samoin, kun ruskea osa, joka on kaakaolla värjätty. Iiris on taas lakua.

Jos näillä eväin ensi vuonna?

perjantai 1. marraskuuta 2013

MATKA HAASTE

Sain jo jokunen aika sitten ihanalta Littlebigthings -blogilta tämän matka-aiheisen haasteen.

Haasteen idea on yksinkertainen:

1. Näytä matkakartan (Travbuddy tai vastaava) avulla missä maissa on käynyt ja paljonko se on prosentteina.

2. Kerro, mielellään perusteluineen, mikä tai mitkä vierailemistasi maista ovat olleet suosikkejasi.

3. Paljasta vielä se maa (tai kaupunki), johon et ole vielä päässyt matkustamaan, mutta johon pääsystä haaveilet.

4. Kiitä sitä bloggaaja, jolta olet haasteen saanut ja vinkkaa myös Casa Volmariin omasta matkakartastasi, jotta voin käydä siihen tutustumassa. http://casavolmari.blogspot.fi/

5. Haasta mukaan 3-5 bloggaajaa.



Varoitus: saattaa aiheuttaa matkakuumetta!

Tässäpä minun karttani:



Surkea 4%! Kovin on valkoinen minun karttani (vielä)...
Mutta oma lemppari on ehtottomasti Englanti. Yksinkertaisesti siitä syystä, että sinne on päästävä takaisin! 


Toisaaltaan taas New York

 Tai Cookinsaaret
Kuva
Ei olisi huonoja vaihtoehtoja kumpikaan....

Lapsena olen jostain syystä aina halunnut Afrikkaan.
Kuva
Ja siis nimenomaan sinne, jossa länsimaalainen ei ole jokapäiväinen tuttu. Kerran olen ollut haavettani jo lähellä katsellessani Gibraltarinsalmelta Afrikan rantaa. (Sen nimittäin näkee sieltä).

Olipas mukava muistella vähäisiä matkoja...
Minä haastan mukaan seuraavat tyypit kertomaan omista matkoistaan:


Haasteen saa toki napata mukaansa jokainen halukas.