sunnuntai 22. syyskuuta 2013

JARRUA

Olen aina pitänyt blogiani avoimena päiväkirjana, jota kirjoitan kaikkein läheisimmiltä ihmisiltä hieman salassa. Salassa kirjoittaminen on kuitenkin todella vaikeaa pidemmän päälle. Jossain vaiheessa sitä vaan lipsauttelee erinäisiä asioita blogista ja sen kirjoittamisesta. Tämä johtaa taas siihen, että haluamattaan sitä sitten painaa hieman jarrua eikä sitä sitten enää pysty kirjoittamaan samalla tavalla kuin joskus aikaisemmin. Todella sääli, koska haluisin kirjoittaa niin paljon eilen illasta.


Näin S:sän piiiitkästä aikaa... Eipä hänen näkemisensä mitään suuria värähdyksiä aiheuttanut, mutta olihan hänet ihan mukava nähdä. Hieman kuulumisia eipä muuta. Asia mistä haluaisin kirjoittaa, mutta jossa nyt painan jarrua on muiden suhtautuminen häneen.. Hieman huonolla mallilla ollaan mikäli vasen ei tiedä mitä oikea tekee...
En tiedä lukeeko se henkilö tätä, jolle tuo pikku piikki oli. Hän tietää blogistani, mutta lukeeko hän... Se on taas eri asia. Tiedän, ettei hän mikään blogiholisti ole. No ehkä saan palautetta. Katsotaan... :)

4 kommenttia:

  1. Johan oli mystinen postaus :D!
    Mun blogia lukee iso osa perheestä aina mummosta appiukkoon ja kaikki siltä väliltä, ja siksi blogi todellakin on vain pintaraapaisu mun elämästä. Välillä mietin että ihmiset, jotka ei pysähdy miettimään tätä saavat kyllä mun elämästäni täysin väärän kuvan. Blogissa kun kirjoitan suurimmaksi osaksi vaan kivoja juttuja. En kirjoita kuukauden pahimmasta riidasta miehen kanssa tai mistään mitä en voisi oman mummoni antaa lukea. En koe tarpeelliseksi näistä kertoakaan, koska mun blogi on alusta asti ollutkin se hyvien juttujen ja kuulumisten jakopaikka, mutta välillä tekis kyllä mieli muistuttaa ihmisiä, että ei täälläkään nyt aina ruusuilla tanssita :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kokoajan halunnu kirjottaa aidosti koko elämästä. Hyvine ja huonoine aikoineen, koska elän elämääni jotenkin niin kokonaisvaltaisesti. Elämä ei aina tosiaan ruusuilla tanssimistä ole eikä sitä pidä kieltää. Se kun on vaan elämää.
      Olen ehkä hieman umpikujassa nyt, koska en uskonut olevan koskaan tässä tilanteessa, että joutuisin miettimään tekstejäni. Täytyy tosiaan miettiä pitääkö minun tehdä tästä sellainen happy happy blogi. (Voi tekstit jäädä vähemmälle). En kuitenkaan haluaisi loukata ketään fiiliksilläni jotka on vain minun fiiliksiäni.

      Poista
  2. Mä jaan yleensä blogimerkintäni jopa facebookissa, mutta olen rajannut sen näkymään vaan tietylle ryhmälle, johon esimerkiksi sukulaiset ei todellakaan sisälly. Tykkään kirjoittaa asioista aika avoimesti ja joskus se ehkä vähän kostautuu, mutta jos mun teksteistä joku vetää herneen nenään, niin... Onpahan ainakin harrastuksia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua ei sit taas sukulaiset niinkään haittaa. Siinäpähän lukevat. Faceen en todellakaan voi jaksaa tekstejäni. Mitä esimerkiksi S sanoisi. :D Läheiset kaverit on se suurin ongelma. Joskus, kun kaverit käyttäytyy sangen idioottimaisesti... :D
      minussa varmaan on hieman käyttäytymistutkijan vikaa... :D

      Poista