sunnuntai 29. syyskuuta 2013

VINKKEJÄ HAASTEESEEN

Lokakuu lähestyy jo kovaa vauhtia ja niin myös Lihattoman lokakuun -haaste. Tiedän, että haaste saattaa olla sekasyöjälle hieman hankala näin yks kaks, koska stereotyyppinen kasvisruoka on pahaa ja omituista. Yritänkin nyt antaa pienen vinkkipaketin tulevalle kuukaudelle, ettei haasteen tekeminen tysähdä täysin.

Tutustu soijaan.
Soyappetit tuotteet ovat kuukauden paras ystävä. Erityisesti tumma soijarouhe. Tummalla soijarouheella korvataan paistettu jauheliha.
Eräs tärkeä asia soijarouheen käytössä on. MAUSTA. Maustamaton soijarouhe ei maistu miltään ja saattaa pahimmassa tapauksessa heittää jarrut koko yritykselle.



Mikäli soijarouhe tuntuu aluksi työläältä valmiiksi maustettua "soijaroihetta" köytyy myös kaupan pakastealtaasta. Hälsans Kök -merkkinen kasvismureke vastaa myös paistettua jauhelihaa. Tuotteessa on kuitenkin kaksi asiaa. Normaalissa arkikäytössä kasvismureke on aika kallista ja ehkä siitäkin ikävämpi asia on se, että kyseinen tuote aiheutti ainakin minulle ilmaa vatsaan... Aikas tavalla... :D


Soyappetit perheestä löytyy myös soijasuikale. Mainio kanasuikaleen korvike.


Kaupan pakastealtaasta löytyy myös makkaraa ja nakkeja.



Muista Tofu
Tofu on myös monipuolinen lihankorvike. Alla olevat "nuggetit" olen itan itse omin pikku kätösin valmistanut tofusta. Mikäli noudattaa matalahiilihytraattista ravintoa tofu on loistovalinta! Tofu löytyy kaupasta juustohyllystä.


Myös "juhannussalaattiin" tulee marinoitua tofua.


Tofua voi käyttää hyvin myös leikkeleenä. Kylmäsavutofu ohuina siivuina leivänpäällä on todella hyvää. Niin pystyy hyvin korvaamaan leikkeleet leivänpäältä.


Mutta toisaaltaan. Kyllähän kaupasta löytyy ihan kasviskeikkeleitäkin. Joten lihattomuus ei jää siitäkään kiinni.

Niin kuin kerroin jo aikaisemmin ajattelin itse kokeilla vegaaniutta kuukauden. Koska maito ja kanamuna jää ruokavaliosta pois pitää minunkin miettiä ruokailuni aivan uudella tavalla. No, ainakin yksi vegaaninen herkkuruoka minulla jo on. Italianpata.

Oma lihattomuuteni alkoi, kun salama kirkkaalta taivaalta. Söin kuukauden paahtoleipää sinappikurkkusalaatin ja juuston kanssa, koska en osannut tehdä kasvisruokaa. Nyt takana on jo 12 vuotta lihattomuutta, mutta edelleenkin nihkeilen hieman erikoisempia kasviksia. Haluan, että ruokani näyttää normaalilta vaikkei se sisälläkään eläintä. 

Mikäli osallistut haasteeseen ja tarvitset apua niin kysy rohkeasti. 
Reseptejä löytyy myös tästä blogista.

lauantai 28. syyskuuta 2013

PELOTTAA

Voi olla, että menen taas turhan henkilökohtaiselle tasolle, mutta tänään tapahtui jotain sellaista mikä minulla on kova tarve saada jakaa.
Sain töissä paperihaavan kämmenpohjaan. Hyvin pian tämän jälkeen (surkeiden sattumusten summana) käteni oli taas veressä. Tällä kertaa ei omassani vaan sekaisin olevan narkomaanin veressä. Kaikki tapahtui sekunneissa. Aluksi en edes tajunnut asiaa, mutta pian aivoni taas toimivat...
Soitin pomolleni ja menin tämän jälkeen lääkäriin ja verikokeille. Hepatiitti C, HI ja jotain muita. Ne minulta otettiin.
Todennäköisyys tartunnalle on hyvin pieni. Enhän minä tiedä edes kantoiko henkilö tauteja. Mutta se on kuitenkin olemassa. Pelottaa. Myönnän. Pelottaa niin perkeleesti. Mieli sen tekee. Järki ymmärtää, että ei, mutta mielen mörökölli tekee tepposia kokoajan.
Pelästyin tilannetta aika hurjasti. En edes muista mitä lääkäri puhui tulevista kontrollikäynneistä. Tiedän, että ensimmäiset tulokset tulevat 7.päivä. Viimeiset puolen vuoden päästä. Täytyy kysyä, kun hän soittaa.

Mitä jos minulla kävi huono tuuri? Mitä jos tämä päivä on loppuelämäni ensimmäinen päivä?

torstai 26. syyskuuta 2013

LIHATON LOKAKUU

Oletteko katsoneet sellaista ohjelmaa, kuin Docventures? Ohjelma on suora, 12 osainen Ylen TV2:en keskiviikon myöhäisillassa esitettävä keskusteluohjelma, jota juontavat loistavat Riku Rantala ja Tuomas Milonoff. Joka viikko tämä kaksikko saa vieraakseen asiantuntijan, jonka kanssa ruoditaan viikon vaihtuva aihe. 
Ohjelma on kokonaisuus kolmesta eri osiosta. Esittely, dokumentti ja keskustelu. Jokainen jakso siis alkaa asiantuntijavieraan ja elokuvan esittelyllä. Tämän jälkeen kolmikko alkaa katsoa dokumenttielokuvaa. Elokuvan jälkeen juontajat, asiantuntija ja yleisö keskustelee dokumentista.
Keskustelua ohjelmasta voi käydä twitterissä ja facebookissa. Jos jollain löytyy sellainen ihmelaite vielä, kuin faksi niin ei muuta, kuin faksi laulamaan! Itse käyn ohjelman aikana keskustelua (tylsästi) twitterin välityksellä koska en omista (hauskaa) faksia enkä sellaista ihmettä, kuin lankapuhelinliittymää.  On äärettömän hauskaa huomata mitä muut ajattelevat aiheesta. Ja millaisia ajatuksia viikon teema herättää.
Mikäli et ole vielä tutustunut ohjelmaan, tee se nyt ja klikkaa tästä.

Tämän kevyen alustuksen jälkeen pääsemmekin aiheeseen. Tämän viikon aiheena on ollut Ruoka. Se mitä me täällä länsimaissa laitamme suusta sisään. Mitä ruoka todellisuudessa on? Docventures heitti ensikuulle haasteen. Lihaton lokakuu. Minä ja lähes 18 000 muuta aiomme osallistua. Osallistutko sinä? No, pelkkä lihaton olisi itselleni ehkä hieman turhan helppo. Olenhan ollut vegetaristi pian 12 vuotta enkä usko, että järjetön lihan himo minuun iskisi seuraavan kuukauden aikana. Mutta en ole koskaan noudattanut vegaanista ruokavaliota. Nyt olkoon sen aika! Hei hei juusto ja kananmuna. On jo ikävä.
Ensi kuun aikana blogissa tulee näkymään varmasti juuston ikävää. Sekä vegaanisia ruokaohjeita. (Saa katsoa nyt onnistunko). Vegetaristia ohjeita blogini pitääkin jo sisällään. Niitä saat esille, ku klikkaat tuosta oikealta sanasta Ruoka.

Kuka on mukana? Kuka kokeilee tämän blogin ohjeita ja kuka on mun tukena? Mitä mä syön ens kuussa? Miksi tää tuntuu jo nyt huonolle idealle? 
4 päivää armoa jäljellä!

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

STORY OF MY LIFE

Olen aikaisemminkin puhunut siitä kuinka minulla on kuudes aisti huonojen juttujen suhteen. Nöpsö on sit taas sinkku. Mä en tiedä mitä teen väärin. Nuija oli tavannut joku aika sitten naisen, jota ei saanut enää mielestään. Niin. Mitäs siinä sitten.
En puolustele Nuijaa, mutta hän vaikutti täysin erilaiselta, kuin aikaisemmin. Nuija on rakastunut. Hän oli jo hetken etäinen, mutta merkit alkoivat näyttämään pahalle. Kysyin asiasta. Oli pakko. Nuija myönsi. Hän oli todella pahoillaan ja sanoi ettei olisi halunnut, että meille käy näin. Hän oli ihastunut minuun, mutta hän tunsi syvemmin tätä toista naista kohtaan. Nuija oli pahoillaan myös siksi, että tietää historiani. Hän toivoi, että voisimme olla ystäviä myös eromme jälkeen. No saa nähdä. En minäkään halua Nuijaa menettää elämästäni lopullisesti, mutta kyllähän se oudolle tuntuu nähdä Nuija toisen kanssa.
Tunteilleen ei kukaan voi mitään. Enkä usko, että olisin voinut estää asiaa. Mutta kyllä se vaan pahalle tuntuu.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

VINKKI VINKKINEN

Hyvää syksyä minulle! Ostin turhakkeiden turhakkeen. Dolce Gusto Cirolo keittimen.


Minä hurahdin ja tulen esittelemään ostokseni myöhemmin. Vinkkinä, että keitin on nyt aikas edullinen. Vaikkakin lopullinen hinta ylittää yli 120e. Kapselipakkauksia tulee siis ostaa 15 jotta keittimen saa 39 euro hintaan. Mietin asian niin, että kapseleita täytyy kuitenkin ostaa jos ostaa kyseisen keittimen niin nyt saan laitteen hinnalla omavalintaiset 15 pakettia kapseleita.

Klikkaa kuvaa jos sinäkin hurahdit. :)

Tarjous on voimassa rajoitetun ajan.

JARRUA

Olen aina pitänyt blogiani avoimena päiväkirjana, jota kirjoitan kaikkein läheisimmiltä ihmisiltä hieman salassa. Salassa kirjoittaminen on kuitenkin todella vaikeaa pidemmän päälle. Jossain vaiheessa sitä vaan lipsauttelee erinäisiä asioita blogista ja sen kirjoittamisesta. Tämä johtaa taas siihen, että haluamattaan sitä sitten painaa hieman jarrua eikä sitä sitten enää pysty kirjoittamaan samalla tavalla kuin joskus aikaisemmin. Todella sääli, koska haluisin kirjoittaa niin paljon eilen illasta.


Näin S:sän piiiitkästä aikaa... Eipä hänen näkemisensä mitään suuria värähdyksiä aiheuttanut, mutta olihan hänet ihan mukava nähdä. Hieman kuulumisia eipä muuta. Asia mistä haluaisin kirjoittaa, mutta jossa nyt painan jarrua on muiden suhtautuminen häneen.. Hieman huonolla mallilla ollaan mikäli vasen ei tiedä mitä oikea tekee...
En tiedä lukeeko se henkilö tätä, jolle tuo pikku piikki oli. Hän tietää blogistani, mutta lukeeko hän... Se on taas eri asia. Tiedän, ettei hän mikään blogiholisti ole. No ehkä saan palautetta. Katsotaan... :)

perjantai 20. syyskuuta 2013

KUTRIT KUNTOON

Syksyisin minulla on kova tarve uudistua. Yritän harhauttaa pimeää ja masennusta. Huomaa, että syksy on tulossa, koska olen ollut todella väsynyt koko viikon. Tänään sain hieman piristystä uudella kampauksella.
Hieman harmittaa, ettei minulla ole nyt ennen ja jälkeen kuvia, mutta löysin netistä aikas hyvät kuvat. Ja en ole vielä uskaltanut kasvojanikaan näyttää niin nuo nettikuvat ajaa siltäkin osin asiaa...

Ennen:
Hiukseni näyttivät suunnilleen tältä.


Minulla oli toooodella pitkät ja todella raskaat hiukset, koska minulla on hiuksia älyttömän paljon ja ne ovat todella paksut. Kouluaikoina mitatessamme hiuksen paksuutta normaalin ollessa 0,05 mm niin minulla oli 0,09 mm. Kertoo ehkä jotain... Kampaajalle mennessä hiukseni olivat tummat jossa oli kilometrin juurikasvu sekä liukuvärjäys johon olin jo hieman kyllästynyt. Tahdoin todella jotain uutta...

Nyt:
Nyt hiukseni näyttää suunnilleen tältä.


Tumma pitkä polkka. Aivan mahtava. Hiuksia lähti kiinanpalatsikoiran verran. Ehkä 35-40 senttiä. Olo on todella kevyt ja tekee mieli pöyhiä hiuksia kokoajan. Väriä en vaihtanut. Se on yhtä vajaa musta. Eli käytännössä musta. Olen niin tyytyväinen!

Ja kysymykseen miksi haluan leikata pitkät ja paksut hiukset pois. Se näytti päivästä toiseen samalle eikä sille enää voinut oikein tehdä mitään. Se oli lähes aina keksinkertaisella ponnarilla, koska normaalia ponnaria oli todella raskas kantaa. Ja yksinkertaisesti. Vaihtelu virkistää!

Kuvat googlesta

torstai 19. syyskuuta 2013

IT IS A BIG

Muistatteko, kun kerroin taannoin, kuinka olin jo pikkutyttönä ihastunyt kettureppuun. Siis Fjällrävenin klassikkoreppu Kånkeniin. Tällä hetkellä reppuja on aivan joka puolella. Mihin vain silmänsä kääntää niin aina on kettureppu jossain. Repusta tuli minulle ehkä jopa ylitsepääsemätön pakkomielle. Minun oli pakko saada omani.
Alkuviikosta menin etsimään uusia työkenkiä. Samalla ihan pikkaisen halusin mennä haaveilemaan ketturepusta... En tiedä mikä siinä repussa on aina kiehtonut. Varsinkin jos reppu on jo hieman nähnyt elämää.
1 2 3. No kerranhan se vain kirpaisee. Tahdoin ehdottomasti yksivärisen repun. Keltaista ei ollut. Punaista harkitsin, mutta niin kuin voin arvata mustaanhan se sitten kääntyi. Reppuja oli myös muutamaa kokoa. Sellainen ihan pieni, normaali, big ja läppärireppu. Mallailin sen normaalikokoisen ja big kokoisen välillä pitkään. Normaali olisi klassikon kunkku, mutta big näytti selässäni paremalle sekä mietin myös käytännöllisyyttä niin, että isompaan mahtuisi myös tietokone. Isoa reppua puolsi myös pienet pehmukkeet olkaimissa. Köyhdyin 89 euroa. Mutta on se hieno!




keskiviikko 18. syyskuuta 2013

BACK IN BUSINESS

No niin. Hiljaiselo olkoon nyt loppu. Kone tuli takaisin huollosta. En voi kieltää ettenkö olisi nauttinut pienestä blogilomasta, mutta pieni narsisti sisälläni haluaa kuitenkin jakaa sitä mitä elämässäni tapahtuu. Blogiloma on ollut todellinen, koska en ole edes teidän blogejanne käynyt lukemassa. Mitä teille kuuluu? Kertokaa ihmiset! Huomasin myös sen, että joku näki tilaisuutensa tulleen ja päätti jättää minut. Nyyh. No toivottavasti saame kuitenkin jatkossa ainakin muutaman uuden lukijan lisää. :)
Mitä kuukauden aikana on sitten tapahtunut? No, eipä juuri mitään. Kaikki siis soljuu omaa uomaansa eikä suuria myrskyjä ole ollut. No, yhtä lukuunottamatta...
Olosuhteiden pakosta jouduimme Nuijan kanssa pitämään hieman lomaa toisistamme. Minä toin Lontoosta vuosituhannen keuhkoputkentulehduksen ja heti, kun minä paranin Nuija sai oman syysflunssanssa. Tämä sai aikaan sen ainoan myrskyn. Suuri ikävä sai itkemään. Tunne oli aika sanoin kuvaamaton tavatessamme. Ensin olin innoissani, sitten vihainen, jonka jälkeen itkin enkä olisi halunnut hetken loppuvan ollenkaan. Nuija oli hetken hieman hämillään tilanteesta (niin kuin minäkin), mutta ymmärsi yskän ja kertoi kuinka ikävä hänelläkin oli ollut. Aika mukava hetki sitten lopulta.
Mutta kertokaas mitä blogimaailmassa on nyt IN ja mikä on OUT? Tekeekö kukaan enää avokaadopastaa?

Tyypit, mul o ollu ikävä teit!