keskiviikko 7. elokuuta 2013

HUPS

Viikko! Viikko ilman blogia. Enpäs muista koska viimeksi niin kauan on mennyt. Viikkoon on mahtunut paljon. Reissu Vaasaan ja isoja ihmissuhdeasioita.
Aloitetaan vaikka Vaasasta. Reissu olikin sitten hieman erilainen mitä odotin... Nuija sairastui ja jouduin lähtemään matkaan yksin. Mua harmitti niin paljon, että saatiin aikaiseksi kamala riita. Sairastumiselle ei mitään voi, mutta jos se kerrotaan 22:30 tekstiviestillä niin en arvosta.


Vaasassa oli muuten mukavaa. Syntymäpäiväjuhlat oli mukavat ja ilta sujui iloisissa merkeissä. Vein muuten syntymäpäivälahjaksi paatosmukin ja I (sydän) Turku -t-paidan. Jokainen paikalla oleva tietää mitä mieltä juhlakalu on kaupungista nimeltään Turku... Tämä johtuu siitä, että syntymäpäiväsankarin asuessa Turussa, elämä ei ehkä mennyt niin kuin hän oli suunnitellut. Syntyäpäiväsankari otti lahjan kuitenkin huumorilla. Sankari laittoi paidan päälle ja pian hänen ympärillään parveilikin useampi turkulainen kuvauttamassa itseään sankarin kanssa. Hyvä ostos siis. :)

Kuulin myös ikäviä uutisia. Eräs parhaista ystävistäi eroaa. Erot ovat aina kurjia. Varsinkin, kun on jo yhteistä omaisuutta. Omakotitalo myyntiin ja uusi sivu elämässä. Tämä sai miettimään onnea. Ystäväni ei varsinaisesti huonossa suhteessa ollut. He eivät olleet enää vaan onnellisia. Onko täydellinen onni se mitä pitää tavoitella vai tyytyä vain hyvään? Voiko täydellistä onnea saavuttaa? Tietenkin mietin myös omaa suhdettani Nuijaan. Olenko nyt siinä suhteessa, jossa haluan olla lopun elämääni? Mitä jos vastaus olisikin ei? Missä kohtaa kannattaa vaan luovuttaa? Ajatukseni oli tietenkin retoorinen ja ajatuksissa kummitteli myös viikonlopun riita. Onneksi elämäni on vieläkin pastellin sävyinen.

1 kommentti:

  1. Nää on isoja kysymyksiä, joita ite kävin läpi eron jälkeen paljonkin ja sitten kun annoin uusien ihmisten kävellä elämääni. Vaan uskon että sellaista isompaa onnea voi kahden ihmisen välillä kyllä olla ja siihen kannattaa pyrkiä. Tai itsellä ainakin jarkko leimautti sydämessä jotain sellasta, mitä en aiemmin oo tuntenut :).

    Mut ystävien erojen myötäeläminen aina lisää turhaakin ajattelua. Fiilispohjalla vaan.

    VastaaPoista