tiistai 27. elokuuta 2013

BLOGI TELAKALLE

Kyllä. Blogi tulee olemaan hiljainen seuraavan kuukauden. Syynä tietokoneen emolevyn hajoaminen. Koneen korjaaminen kestää noin 4 viikkoa. Mahtavaa! Onneksi kone ei ollut niin rikki, että tiedostot olisivat hävinneet.

Voin kertoa. Harmittaa!!!

maanantai 26. elokuuta 2013

KIITOS LONTOO

On kai vihdoin aika päivittä Lontoo kuulumisia. Niin kuin arvata saattaa Lontoo oli mahtava ja aikaa oli aivan liian vähän! Siksi sinne on päästävä uudelleen. Mahdollisimman pian!

Instagramia seuraavat tietävätkin, että kärsin kovista selkäkivuista ennen matkaa. Keskiviikkona tilanne oli vielä se, etten pystynyt kävelemään ollenkaan, kun perjantaina oli lähtö. Torstaina pystyin jo hieman istumaan, mutta usean tunnin istuminen ei olisi vielä tullut kysymykseenkään. Perjantaina nousin jo aikaisin miettimään lähteäkkö vai jäädä. Selkä oli edelleen kipeä, mutta mietin niin, että lähden ensin Tampereelle ja jos matka kestää sen lähden lentokoneeseen.


Niin kuin kuvasta näkee selkä kesti ja istahdin siiven reunalle odottaen mitä Lontoolla on tarjota. Viime kertaisesta lentämisestä oli jo aikaa ja kieltämättä lähtö hieman jännitti. Olin nähnyt useana yönä painajaisia, kuinka kone lähtee pystysuoraan ylös ja kiepsahtaa itsensä ympäri syöksyen maahan... Kone lähti ilmaan niin jyrkästi, että unen fiilikset tulivat vahvasti pintaan. Teki mieli vaan huutaa! Mutta oikeaan korkeuteen päästessä matka taittuikin kivasti eikä alas tullessa edes pelottanut.


Stanstedin kenttä oli todella suuri. Ainakin tuohon Tampereen kenttään verrattuna, joka vaikutti lähinnä koirankopilta. Olin ostanut bussilipun jo ennakkoon Victoriaan ja löysinkin itseasiassa bussin todella helposti. Oli aika päästä nauttimaan maisemista.
Luulo ei ole koskaan tiedon väärtti. Niin kuin ei nytkään. Minä siis luulin, että bussi ajaa lentokentältä Victorian bussiasemalle. Ei. Bussi ajeli ympäri kylää ja välillä kuski huuteli mikkiin missä ollaan. Kun lähes kaikki ihmiset olivat poistuneet bussista ajattelin, että jään itse seuraavalla pysäkillä.. Olin sitten missä tahansa!

Suurempi kuva osoitteessa http://www.bbc.co.uk/london/travel/downloads/tube_map.gif
Pääsinkin pian juttusille paikallisen kanssa. Olin totaallisen eksyksissä! Löysin pian turisti oppaan joka kertoi minun olevan nyt Baker Streetillä ja hotellini olisi lähellä North Actonia. Mitä? Hotellinhan piti olla Victoriassa! Olin siis varannut hotellin budgetplaces.com kautta ja olin laittanut alueeksi lontoon Victorian... Ei mennyt ihan nappiin. Todella ystävällinen opas neuvoi minua menemään ensin Baddingtoniin ja pyytämään neuvoa sitten sieltä. Opas myös neuvoi minua ostamaan tubeen matkailija kortin, koska matkustaminen on lontoossa todella kallista. Totta. En nimittäin kuunnellut neuvoja ja maksoin Baker Street - Baddington välistä 4,5 puntaa!


Kysyessäni Baddingtonissa apua tapasin kaupunngin ainoan inhoittavan ihmisen. Tämä sai minun heittämään hanskat hetkeksi tiskiin. Olin väsynyt, eksynyt ja täysin valmis ottamaan taksin.


Noin 20 minuutin kuluttua pääsin hotellille. Hotellille, jonka ohi olin ajanut jo bussilla! Kieltämättä ärsytti. Varsinkin se, että jos olisin hieman paremmin tiennyt hotellini sijainnin olisin ollut muutamaa tuntia aikaisemmin perillä ja sen 40 puntaa olisin voinut käyttää johonkin muuhunkin, kuin taksiin.

Aamupala oli tässä. Leipää, voita, hilloa, mehua ja teetä tai kahvia. Ei muuta. Missä pavut ja pekoni? Ei sillä, että söisin pekonia, mutta kuitenkin. Hedelmiä myös hieman olisin kaivannut, mutta ne sai läheisestä kaupasta.

 A to Z hotelli on edullinen, mutta siihempä varsinaiset hyvät puolet sitten jääkin... Jos hotelli olisi nimittänyt itseaan hostelliksi oli ehkä asia ollut toinen. Majoittuminen maksettiin heti sisään tullessa. Varaukset olivat jossain repäistyllä paperinpalalla eikä nimeäni meinannut löytyä mitenkään. Lopulta sain kaikki paperinpalat käteeni ja sain etsiä itse itseni papereista. No löytyihän se. Maksoin majoittumiseni käteisellä. Hotelli ilmoitti ettei heillä ole vaihtokassaa. Maksoin siis noin 1,5 puntaa ylimääräistä joka ei sinällään haittaa, mutta pidin vaihtokassan puutetta hieman ihmeellisenä.
Huone oli todella pieni ja likainen. Pahinta ehkä kuitenkin oli äänet ja ennenkaikkea hajut jotka kantautuivat muista huoneista... Alla pieni video hotellilta. (Toivottavasti toimii)


Ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin. Hotellihan oli huomattavasti kauenpana, kuin olin alkuun suunnitellut. Sääli, mutta toisaaltaan näin myös sitä Lontoon arkea jota ei varmaan muuten olisi tullut nähdyksi. Toisaaltaan myös se, että hotelli oli niin kurja oli myös etu. Hotellilta teki oikeasti mieli lähteä pois ja olla koko päivä liikenteessä.

Lauantaina otin itseäni niskasta kiinni ja opettelin metron käyttöä. Ja kyllä se on maailman helpointa ja todella kannattaa ottaa päiville traveller card. Kahden päivän kortit olivat muistaakseni 15 punnan luokkaa (zonelle 1-2). Niillä pystyy matkustamaan päivän aikana niin paljon, kuin ehtii ja minähän ehdin. :D Vinkki vinkkinen: kortteja ei kannata laittaa taskuun tai ne hajoaa! :D Sain nimittäin molemmat korttini rikki, mutta eipä tuo menoa lopulta haitannut.

Kiertelin lauantain hieman ympäri kaupunkia ja päädyin yllätyksekseni kuningattaren linnalle.



En varsinaisesti ollut suunnitellut mmeneväni sinne, mutta mennessäni keskustaan mertossa kuullutettiin, että seuraavalta asemalta on noin 5 minuutin kävelymatka linnalle. No mikäs siinä? Päivä vielä ihan alussa eikä mikään kiirekkään ollut mihinkään.



Ihmisiä oli paikalla todella paljon ja mietinkin oliko siellä aina sellaista vai olinko kerrankin osunut johonkin missä tapahtuu?



En tiedä oliko päivän tapahtuma tässä. Huomasin kuitenkin pian JUOKSEVANI kyseisten hevosten perässä, koska kaikki muutkin tekivät niin. Sitten pysähdyin. Miksi ihmeessä mä juoksen? En edes varsinaisesti kamalasti pidä hevosista ja mielestäni olin saanut ihan kivoja kuviakin... Lähdin pois.

Lähdin keskustaan ja päädyin hieman itsellenikin yllätyksenä kiertoajelulle.

Tullessani bussiin luulin todella oppaan olevan vihainen jollekin. Mies huusi ja mesosi, mutta matkalla tajusin sen olevan vain tapa elävöittää ajelua.
Vaikka kiertoajeluista ollaan montaa mieltä oli se mielestäni hyvä tapa tutustua kaupunkiin mikäli aikaa ei ole paljoa. Ajelulla näkee THE paikat ja mikäli johonkin haluaa vielä tämän jälkeen mennä tutustumaan niin sitten jo tietää missä kyseinen paikka on eikä aikaa mene etsiskelyyn. Samalla kaupunkia tulee nähtyä paljon laajemmin mitä kävellessä.




Olin jo innoissani riemukaaresta ennen kuin tajusin sen olevan Ranskassa.
Kaiken sen ihanan vanhan keskellä oli jotenkin järkyttävää nähdä tämä näky.

Oli jotenkin todella hienoa huomata kuinka autot eivät oleet vallanneet kaikkea tyhjää tilaa vaan ne laitetaan maan alle ja pinnalle tehdään suuri puisto.
 Ja tietenkin...


Olin ajatellut käydä London eye:ssä, mutta kiertoajelu osoitti sen, että ajatus oli tuhoon tuomittu mikäli lippua ei ollut valmiina. Minulla ei ollut ja olisin saanut jonottaa koko päivän... Jäi siis tällä kertaa väliin.

Vielä käynti täällä



Ja voin kertoa, että Harrods on sellainen paikka, että moro! Sitä on jopa vaikea selittää. Kauppa johon on kartta... Tai lähinnä kirjanen missä mikä osasto on. Sitä ei pysty selittämään, se täytyy kokea! 


Päivän pyörittyäni olin matkalla takaisin hotellille tajusin, että olin lukenut monta kertaa väärin kyltit. Stand on the right oli muuttunut päässäni Stand on the straight. Ihmettelin hieman miksi suorassa seisomiselle oli oma kyltti, mutta toisaaltaan Suomen luvatussa kieltojen maassa en jäänyt asiaa sen enempää miettimään. Olihan rullaportaat todella pitkiä ja jyrkkiä joten jos ei seissyt selkä suorassa mahdollisuus kaatumiselle oli olemassa. :D

Sunnuntaina lähdin heti aamusta taas kaupungille ja aloin selvittelemään kuinka pääsen maanantaina lentoasemalle. Ihan fiksu veto, koska ongelmia tulikin enemmän, kun tarpeeksi.
Koska hotellini oli täysin väärässä paikkaa piti minun päästä ensin Victoriaan, josta bussi lähtisi lentoasemalle. Luin netistä, että bussimatka kestäisi noin tunnin. Onneksi, onneksi tarkistin, etteivät metrot kuljekaan läpi yön niin kuin ajattelin. Ensimmäinen meni 5:30 ja viimeinen 00:30. Tein laskelmia, että minun olisi pitänyt lähteä noin kolmelta liikenteeseen, koska lento lähtisi 7:30.
Pyöriessäni kaupungilla tein laskelmia, että mikäli mikään ei menisi vikaan ja juoksisin muutamat kohdat saattaisin EHKÄ ehtiä ensimmäisellä metrolla. Riskit olivat kuitenkin niin suuret epäonnistumiselle, että minun oli pakko lähteä illalla jo matkaan. Minun siis kannattani mennä jo päivällä hotellille nukkumaan pienet päiväunet, koska joutuisin olemaan lentokentällä koko yön.



Niin kuin arvata saattaa ei nukkumisesta tullut mitään. Naapurihuoneen puheet ja ihana viemärin tuffadus pitivät vuoron perään hereillä. Päätin lähteä jo noin klo 10 liikenteeseen, koska yöllinen Lontoo yksin ei oikein houkutellut.
Lentokentällä oli todella kylmä, (niin kylmä, että olen nyt flunssassa) kun etsin omaa makoilupaikkaani. Kaikki tuolit olivat jo varattu joten lattiallehan se oli mentävä. Saavuin lentokentälle hieman ennen puolta yötä ja ah niin ihana tuntien odottaminen alkakoot.
Pari kertaa vaihdoin paikkaa, koska yritin päästä kylmyyttä karkuun. Lopulta tapasin kaksi ruotsalaista poikaa ja hollantilaisen tytön, joiden kanssa odottelimme omia lentojamme.

Aamun valjetessa olin todella väsynyt, kun Lontoo piti jättää taakse. Olinhan valvonut jo 24h putkeen.
 Oli hassua huomata, että Lontoo näytti tältä lähtiessä...
...Ja Tampere tältä tullessa...

Lontoo elää turismista ja kokemukseni mukaan englantilaiset ovat maastaan hyvin ylpeitä.  Tämmöisiä turistikauppoja oli Lontoossa joka puolella ja kyllähän niissä ihmiset kävi. Minäkin kävin. Useammassakin. Kaikki ihmiset (lukuun ottamatta Baddingtonin metron työntekijää) olivat todella mukavia ja kaikkia oli todella helposti lähestyttäviä.

Kiitos Lontoo!
Lontoo on ehdottomasti kokemisen arvoinen kaupunki johon minäkin haluan vielä palata!

maanantai 12. elokuuta 2013

MENOVINKKEJÄ LONTOOSEEN


Näen lentokoneista unta... Ja matkasta Tampereelle. Tutkin karttoja. Perjantaihin on pitkä aika, eikä se aika kulu. Kävin vaihtamassa tänään rahaakin. Tajusin, että kävin ensimmäistä kertaa elämässäni vaihtamassa rahaa ennen matkaa. Sen on aina ennen hoitanut joku muu.
Nyt kuitenkin toivonkin teiltä lukijoilta jotain menovinkkejä. Jotain sellaisia paikkoja, joita ei perus matkaoppaassa välttämättä löydy. Paikkoja, jotka ovat koskettaneet jollain tasolla tai missä ehdottomasti kannattaa käydä. Ajatteli kyllä käydä myös näitä ihan perus matkakohteita läpi ainakin muutamia, mutta kuulisin mielelläni myös Teidän vinkkejä.
Ja kertokaahan myös omat metronkäyttövinkit. ;)

perjantai 9. elokuuta 2013

SUURI YLLÄRI VAI PELKKÄ KUPLA

Sain eilen kohtalaisen hämmentävän viestin Nuijalta noin klo 7 jälkeen. (Taustana kerrottakoon, että olen siis lähdössä sinne Lontooseen yksin).


Viesti meni näin: Olis kyllä kiva lähtee sinne Lontooseen sun kanssa.
Juu olisihan se ollut kiva, mutta kysyessäni Nuijaa seuraksi matkalle sain kuulla ettei aika ollut sopiva, koska hän on menossa Tukholmaan eikä Lontoon reissu ollut nyt oikein taloudellisestikaan mahdollista.
Vastasin Nuijalle, että olihan se sääli, mutta voisimme miettiä uutta matkaa tammikuussa, kun on loma ja veronpalautukset ovat tulleet.
Nuija kyseli tämän jälkeen kuinka menisin Tampereelle ja mihin hotelliin lopulta päädyin, kuinka menen Victoriaan... Tämä saikin minut miettimään... Nuijan käytös oli todella omituinen! Oliko Nuija järjestämssä vuosisadan yllätystä? Mitä jos lentoasemalta löytyy sittenkin tuttu naama? Olisihan tuo ehkä maailman romanttisin ele, mutta toisaaltaan olen suunnitellut koko matkan itselleni... Olisin molemmissa tapauksissa onnellinen. Tietenkin olisi parasta, jos Nuija tulisi mukaani, mutta toisaaltaan matkustaessa yksin saa tehdä mitä haluaa.
En halua kysyä suoraan, koska en halua pilata yllätystä jos yllätys on tulossa. Jännitän matkaa aika tavalla suoraan sanottuna, mutta nyt sain vielä tupla jännityksen tämän ajatuksen myötä.

Kävin pitkästä aikaa eilen sushilla. Kaunista ruokaa on niin kaunis syödä! :)

keskiviikko 7. elokuuta 2013

HUPS

Viikko! Viikko ilman blogia. Enpäs muista koska viimeksi niin kauan on mennyt. Viikkoon on mahtunut paljon. Reissu Vaasaan ja isoja ihmissuhdeasioita.
Aloitetaan vaikka Vaasasta. Reissu olikin sitten hieman erilainen mitä odotin... Nuija sairastui ja jouduin lähtemään matkaan yksin. Mua harmitti niin paljon, että saatiin aikaiseksi kamala riita. Sairastumiselle ei mitään voi, mutta jos se kerrotaan 22:30 tekstiviestillä niin en arvosta.


Vaasassa oli muuten mukavaa. Syntymäpäiväjuhlat oli mukavat ja ilta sujui iloisissa merkeissä. Vein muuten syntymäpäivälahjaksi paatosmukin ja I (sydän) Turku -t-paidan. Jokainen paikalla oleva tietää mitä mieltä juhlakalu on kaupungista nimeltään Turku... Tämä johtuu siitä, että syntymäpäiväsankarin asuessa Turussa, elämä ei ehkä mennyt niin kuin hän oli suunnitellut. Syntyäpäiväsankari otti lahjan kuitenkin huumorilla. Sankari laittoi paidan päälle ja pian hänen ympärillään parveilikin useampi turkulainen kuvauttamassa itseään sankarin kanssa. Hyvä ostos siis. :)

Kuulin myös ikäviä uutisia. Eräs parhaista ystävistäi eroaa. Erot ovat aina kurjia. Varsinkin, kun on jo yhteistä omaisuutta. Omakotitalo myyntiin ja uusi sivu elämässä. Tämä sai miettimään onnea. Ystäväni ei varsinaisesti huonossa suhteessa ollut. He eivät olleet enää vaan onnellisia. Onko täydellinen onni se mitä pitää tavoitella vai tyytyä vain hyvään? Voiko täydellistä onnea saavuttaa? Tietenkin mietin myös omaa suhdettani Nuijaan. Olenko nyt siinä suhteessa, jossa haluan olla lopun elämääni? Mitä jos vastaus olisikin ei? Missä kohtaa kannattaa vaan luovuttaa? Ajatukseni oli tietenkin retoorinen ja ajatuksissa kummitteli myös viikonlopun riita. Onneksi elämäni on vieläkin pastellin sävyinen.