sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

SURU

Ajoin autoa, kun ystäväni istui etupenkillä ja kysyi minulta muistanko sitä, ku hän kertoi noin vuosi sitten tuttava perheestään, joka oli kokenut vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään. Vuosi sitten perheen kolmesta lapsesta - keskimmäisen lapselle todettiin syöpä. Perheen vanhin lapsi oli menossa naimisiin, kun heidän pappa kuoli sairauksen seurauksena häiden aattona. Häät toki peruttiin ja siirrettiin tälle kesälle.
Perheen elämä pysähtyi kuitenkin uudelleen muutama viikko sitten. Vain muutamaa viikkoa ennen uusia häitä. Perheen kolmesta lapsesta nuorin kuoli äkillisesti veritulppaan. Tyttö oli 23 vuotta.
Äkillinen kuolema koskettaa aina. Ja varsinkin, kun tyttö oli nuori ja muutoin terve. Keskustelimme asiasta pitkään ja mietimme, että haaveita pitää toteuttaa, koska joka päivä voi olla viimeinen.
Seuraavana päivänä soitin toiselle ystävälleni ja pyysin häntä terassille yhdelle. (Olin noin klo 2 kotona). Ystäväni sanoi, että voisihan sitä lähteäkin, koska heidän perhetuttunsa oli juuri kuollut ja hän tunsi, että elämässä pitää tehdä kivoja juttuja. Pian kävi kuitenkin selväksi, että kysymys oli samasta henkilöstä.
Terassilla istuessamme mietimme kuka voisi liittyä seuraamme. Tuijotimme molemmat puhelimiamme ja tutkailimme facebookkia. Ystäväni kauhistui. Kuollut tyttö "kirjoittelee" facebookkiin. Hän näytti puhelintaan, jossa tytön tilapäivityksiin oli tullut viesti, jossa kerrottiin hautajaisista ja toivottiin yksittäisiä kukkia suurien kukkalaitteiden sijaan.
Puhelinta tuijottaessa minäkin kauhistuin. Myös minä tiesin tytön. Olimme käyneet samaa koulua ja olin joskus ala-asteella ollut todella ihastunut hänen veljeensä. Olin vain unohtanut heidän sukunimensä vuosien saatossa. Silloin asia sai vielä uuden merkityksen. Tarina sai kasvot. Muistan tytön iloisena ja touhukkaana sekä hieman tempperamenttisenä luonteena. Ja nyt hän oli pois.
Asia on vaikuttanut molempiin ystäviini. Toinen toteutti haaveensa ja liittyi teatteriin uudelleen. Toinen taas otti uuden askeleen kohti omaa firmaa. minä puolestani tein jotain muuta, mistä hieman myöhemmin jos kerrottavaa on.
Tästä kaikesta oppineena voi olla, että kesä 2013 saa teemakseen haaveiden kesä.


2 kommenttia:

  1. Huh huijakkaa miten onkaan pysäyttäviä juttuja.
    Onneksi tässä on nyt itsekin tullut elettyä viime aikoina odottamatta parempaa hetkeä. Miksi odottaa kun voin tehdä asioita nyt.

    VastaaPoista