maanantai 1. huhtikuuta 2013

KESÄAIKA - KAHVIA JA PULLAA

Hei oikeesti! Kesäaika ja lunta on pihalla tämän verran... OK kasassa, mutta eipä kasankaan pitäisi olla näin suuri enää.. Eikä se edes ole pihan suurin kasa!


Lisää keväisiä tunnelmia tässä...


Tuosta muuntajasta minun on pitänyt tehdä postaus aikaisemminkin. Yllä olevassa kuvassa on sama muuntaja, kuin alla olevassa... Muuntaja sisältää ihan hauskan graffitin. 21360... Tämä kryptinen viesti on alueen postinumero! Ensimmäinen postinumero graffitti tuli paikalle varmaan noin 20 vuotta sitten. Tämän jälkeen joku halusi oman taiteensa samalle paikalle ja maalasi paikalle jonkin kuvan. Muutamia vuosia sekin kuva ehti paikalla olla ennen kuin joku kävi maalaamassa postinumeron uudelleen. Tästäkin alkaa olla varmaan 10 vuotta aikaa... Sen jälkeen kuva on saanyt olla paikoillaan. Enkä usko kenenkään olevan asiasta kamalan pahoillaan.

Vaikka kuinka päätin, ettei Sammakosta tule enää blogiini mainintaa niin ehkä minun on vaan pakko. Lähinnä ajatuksella omia muistiinpanoja... Lopettakaa siis lukeminen nyt, jos olette järkevän minän kannalla...
Kun "asia" tuli keskiviikkona ilmi lähdin torstaina alueelle 21360. ;) Tulin perjantaina kotiin yöksi, koska lauantaina piti mennä aamuun töihin. Lähdin lauantaina suoraan töistä taas vanhempieni luokse. Oli hyvä ettei tarvinnut olla yksin. Pystyn myös äitini kanssa puhumaan näistäkin asioista, joten oli myös hyvä, että saimme jutella myös ajan kanssa. Näiden kolmisen päivän aikana olen itkenyt kerralla enemmän, kuin vuosiin. Olen miettinyt mitä olen tehnyt väärin. Olen miettinyt "mitä nyt". Tuntuisi todella vieraalta aloittaa uusi suhde uuden ihmisen kanssa. Tutustua uuteen ihmiseen. Siihen menee niin kauan! Olen myös tehnyt +/- listan. Vaikka miinuksia tuli enemmän, kuin yksi oli plussia kuitenkin enemmän. Toisaltaan, jos asettaisin vaakakuppiin plussat ja miinukset niin en tiedä kumpi kuppi painaisi enemmän. Pettäminen, kun painaa kupissa kuitenkin paljon.
Eilen aamulla Sammakko laittoi ensimmäisen viestin keskiviikon jälkeen. Tuntui pahalle, koska hän kertoi viestissä, että on ikävä. Niin on minullakin. Järkiminä menisi tietysti elämässä eteenpäin... Mutta tunneminä... Niin kuin yleensä... Se ei ole järkiminän kanssa mistään samaa mieltä! Olenko tyhmä jos annan vielä mahdollisuuden?



 
500. postaus oli sitten tällainen...Voi, kun sen olisi saanut tehdä iloisemmissa merkeissä...

12 kommenttia:

  1. Mä en oo oikee henkilö neuvomaan mitä pitäis tehdä tai olla tekemättä, mutta sanon kuitenkin sen, että älä anna kohdella itseäs huonosti. Ei vaan tuo pettäminen, mutta nekin mustasukkaisuusjutut mitä olet joskus kirjoitellut. Tulee vaan sellaset bad wibes, you know.

    VastaaPoista
  2. Toisaaltaan ulkopuolinen näkee selkeämmin, kuin itse on ihan sekaisin... Ja voin kertoa, että olen!

    VastaaPoista
  3. Luin nää onneks oikeassa järjestyksessä eli alemman ensin niin nyt voin tähän sitten kommentoida kun oon eka tuolla zempannu.

    Mun mielipide olis sellainen, että ton pettämisen tekee täysin anteeksiantamattomaksi se pieni tosiasia, että hän ei itse siitä sulle kertonut. Eli jäi kiinni. Jos oikeesti ois katunut tekoaan niin olisi todellakin itku silmässä tullut sulle kertomaan, että oon tehnyt väärin. Ja jotta pettämisestä syntyy ihan sun silmin nähtäviä todisteita, niin siinä ei mistään ihan pikku pususta oo kyse sitten ollut varmaan.

    Itse aikoinani päätin, että minuu ei kukaan enää petä jos meinaa kulkea mun rinnalla. Tästä periaatteesta ei oo tarvinu tinkiä.

    Voimia ja selkeyttä ajatuksiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin... Vastailinkin jo tuohon aikaisemapaan kommenttiin... Kun mun yksi ystävä sai kuulla asiasta (blogista :D) niin hän kommentoi asiaa niin, että hän pitää minua hyvinkin perjaatteellisena ihmisenä ja hän oli yllättynyt siitä, että edes mietin Sammakon takaisin ottamista. Niin.. No myönnettäköön, että itsekin yllätyin.
      Mutta tälläkin asialla on toinen puoli. Sammakon kanssa oli hyvä olla silloin, kun se oli siinä metrin päässä tai lähempänä. Minä taas täytän kolmekymmentä "pian" ja TAAS sinkkumarkkinoilla... Ehkä minunkin on vaan luovuttava jostain perjaatteista, koska valinnanvaraa ei vaan ole enää samalla tavalla, kuin kymmenen vuotta sitten. Sammakossa on paljon hyvääkin... Eipäs se muuten saisi minua kyyneliin...
      Toivon kuitenkin, että aikaa kuluu. "Aika näyttää". (Äidin lempi latteuksia).

      Poista
  4. Hei vasta 30 ihminen hyvä. Eli nainen viisaimmassa iässään kenties :). Ja pettämii ei mun mielestä oo asia mihin kannattaa tyytyä. Siihen voi tyytyä, että toinen on onneton ruuanlaittaja tai jopa huono suutelija, kenties välillä sanoo todella ilkeästikin kun suuttuu, mutta tietoiseen satuttamiseen ei tarvi tyytyä.

    Jotenki toi vielä noin varhasessa vaiheessa pettäminen kuulostaa niin julmalta. Kun teidän pitäis olla hulluna toisiinne eikä todella ajatuksissa olla ketkään muut naikkoset. En usko että säkään pystyisit pettämään sammakkoa, niin miksi pettäisit itsesi niin että annat tehdä moista.

    Väitän että kannattaa se lähteä kokeilemaan uusia tuulia, koska lopulta se odotus palkitaan. Mäkin sinkkusin ennen Jakkerin tapaamista ja pussasin montaa todella väärää sammakkoa, jotka itkien pistin kiertoon, mutta kannatti kyllä itkeä ne illat.
    Tiedän, että tää ei nyt tässä vaiheessa lohduta yhtään, mutta toivon että jonain aamuna heräät hymähtäen sen mahtavan vierestä ja mietit että todellakin kannatti :).

    Illat on kyllä pahimpia, oli ero sitten mistä syystä tahansa ja kumman osapuolen alote tahansa. Aamulla sitten taas tuntuu, että mitä hemmettiä mä taas itkin, kaunis päivä ja kaunis minä...

    Ja tämä kaikki siis ihan vaan kertomasi pohjalta, mutta hurjasti zemppiä siihen päätökseen minkä itse aiot tehdä. Kannattaa myös kuunnella niitä sun kavereita, kun ne tuntee sut parhaiten :) <3

    VastaaPoista
  5. Kirjotat tosi kauniisti ja asiaa. Toki olen miettinyt asiaa... Minä en olis Sammakkoa voinut pettää... Ja jännä näkökulma tuo, että näin aikaisessa vaiheessa pettäminen on julmaa... Itse, kun ajattelen asiaa toisinpäin... Mitä aikaisemmin se tapahtuu sitä anteeksiannettavampaa se on, koska varmuutta tulevaisuudesta ei ole... Meidän juttu kesti puoli vuotta... Se on siinä rajoilla.
    Nyt näitä tsemppi viestejä saaneena (tänne ja puhelimeen) on taas sellainen olo, että mitä hemmettiä mä edes tätä mietin, koska olo on se ei ikinä enää, mutta tiedän, että yön pimeinä tunteina taas herään kesken unien ja mietin miksi olen yksin nukkumassa... Tää on tätä vielä...

    VastaaPoista
  6. Anselmi puhuu asiaa! Hei kolmekymppisellä on aikaa vaikka ja mihin! (Ja tähän perään ne kaikki muutkin kliseet...) Mut hei mietis jos kolmekymppisenä annat kohdella itseäsi huonosti niin mihin se johtaa, millaista se elämä on sitten kuuskymppisenä?
    Voimia <3

    VastaaPoista
  7. Oon aina sanonu, että ennemmin yksin, kun huonossa suhteessa... No nyt voin kertoa, että yksin on tosi yksinäistä... Mä olon suunnitellu elämäni niin eri tavalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niin mäkin nuorempana aattelin et parikymppisenä sitten olen naimisissa ja pari lasta siihen sitten jne. No joo, keski-ikä lähestyy ja lapsiasioille voi sanoa jo hyvästit ja eipä tuota miestäkään ole ilmaantunut. Enkä toisaalta ole niin etsiskellytkään.
      Todellakin pitää paikkaansa että ennemmin yksin kuin huonossa suhteessa! Eikä yksin tartte edes olla yksinäinen! Enkä kyllä todellakaan tarkoita että suosittelisin tälläistä vanhanpiian elämäntapaa muille, mutta onnellinen voi näinkin olla :) Tulkoot jotakin säpinää sitten joskus jos on tullakseen, en vaan jaksa stressata siitä :)

      Poista
    2. Sattumalta törmäsin facessa just tähän:
      http://elamanmuutos.fi/jata-nama-30-asiaa-tekematta-niin-huomaat-elamanlaatusi-kohenevan-merkittavasti/
      Tartteis varmaan itelle tulostaa huoneentauluks, on aika paljon ajattelemisen aihetta.

      Poista
    3. Kauheesti sääntöjä! :D Mutta asiaa. :)

      Poista