torstai 4. huhtikuuta 2013

JUNA MENI JO

Tieto erostani on lähtenyt kulovalkean tavoin laajenemaan. Silmiinsä sen on saanut myös mies menneisyydestäni. Mies J on vanha työkaverini yli kymmen vuoden takaa. Meillä oli jo aikoinaan työpaikallamme pientä flirttiä. Olimme kuitenkin molemmat tahoillamme suhteessa, joten homma ei flirttiä pidemmälle mennyt. Muutamia vuosia sitten J kaivoi jostain puhelinnumeroni ja otti yhteyttä. Olin tuolloin sinkkuna joten mikä ettei... Paitsi, että kävi pian ilmi, että J ei ollut sinkku... Minähän halusin lopettaa samantien viestittelyn, mutta J on aika kaunopuheinen ja sai minut uskomaan hetkeksi sen, että J olisi valmis jättämään tyttöystävänsä minun vuokseni mikäli vain haluaisin. (Haluan tässä kohtaa todeta, että J ei missään kohtaa pettänyt tyttöystäväänsä... No, ainakaan minun kanssani). Hetken aikaa uskoinkin siihen, koska J oli kaivanut minut elämäänsä takaisin ja oli nähnyt vaivaakin asian eteen. Mutta, kun oli päätösten aika J alkoi vekoilla ja ehdotti, että hän pitäisi tyttöystävänsä, mutta se ei estäisi meidän tapailua millään tavalla... Hmm... Ei käy.
Tässä siis taustat. Tänään J otti uudelleen yhteyttä viestillä. Hän kysyi seurustelinko, koska minä olin tuon tiedon facesta ottanut pois. (Emme siis ole J:n kanssa edes facekavereita, mutta hän käy ilmeisesti stalkkaamassa minua). Ja kyllä otin luonnollisesti parisuhdetilani pois facesta viime viikon jälkeen. Parisuhdetilani oli julkinen tieto, joten oli siis näköjään J:nkin tiedossa. J ehdotti, että aloittaisimme alusta, puhtaalta pöydältä ja katsoisimme nyt viimein mitä välillämme on... No, olen näiden päivien aikana ollut jo sitä mieltä, että otan tasan sen miehen, joka huolii minut ja minä vaan sopeudun sitten tilanteeseen. Mutta on minulla sentään pieni itsekunnioituksen ripe jäljellä. Vastasin J:lle, että kyllä olen sinkku, mutta hänen junansa meni jo. Haluan parisuhteen, perheen ja lapsia ja hän haluaa vaan leikkiä ihmisillä. Totesin lopuksi, etten todellakaan ole ottamassa miestä, jonka tiedän pettävän. J vastasi ja inisi jotain, että hän on kasvanut ja haluaa myös perheen ja blaa blaa... No, jätin vastaamatta... Oli jotenkin hieno tuntea, että joku pieni ajatuksen häivän jäte minulla on päässäni vielä etten ihan kaikkien kelkkaan lähde.

Teinpä pitkästä aikaa tänään taas kameekoruja. Ostin taannoin uutta massaa, joka on mielestäni paremman väristä, kui se mitä minulla on ollut käytössä aikaisemmin ja ostin myös uutta maalia, joka käy korujen maalaamiseen myös paljon paremmin. Ostin myös eBaystä koruneuloja ja nekin on paremmat, kuin erään askarteluliikeketjun ylihintaiset ja jumittavat neulat. 100 neulaa maksoi noin 3,5 euroa eBaystä ja jumittavia neuloja olisi tuolla hintaa saanut askarteluliikkeestä muistaakseni kolme tai viisi.
Ollaan äidin kanssa juteltu, että mentäisiin Somerniemelle kesällä, joten ehkä olisi hyvä aloittaa askartelut. :)

4 kommenttia:

  1. Sinulle on tunnustus blogissani http://mylittleprettythings1.blogspot.fi/2013/04/tunnustusta.html

    VastaaPoista
  2. Tässä sinulle haaste http://silmaniskumurhaaja.blogspot.fi/2013/04/haaste.html

    VastaaPoista
  3. Kiva blogi!(:
    http://thesneakergirl.blogspot.com

    VastaaPoista
  4. No nyt alkaa kyllä kuulostaa jo hyvältä :)! Ihan oikein! Et kaipaa enää toista pettäjää vaan kunnon miehen.

    Hitsi noi sun kamé korut on kyllä upeita.

    VastaaPoista