maanantai 28. tammikuuta 2013

ONNI SYNTYY PIENISTÄ ASIOISTA: VANHUUS

Veeti Kallio on sanonut hienosti:
Haluaminen on enemmän, kuin ajatus siitä! Luepa tämä itsellesi: "Minulla on kaikki se, mitä olen OIKEASTI halunnut!"
Ja jos tuntuu, ettei pidä paikkansa, niin sitte eiku hommiin : )

En tiedä onko ajatus alunperin Veetin oma, mutta hieno se on. Kipeänä sohvalla maatessani heräsin taas ajatukseen... Minulla EI OLE... Samassa minua ärsytti oma ajatukseni niin paljon, että aloin listaamaan asioita mitä minulla on nyt. Asioita, joista olen aikaisemmin vain haaveillut. Asioita tuli kuitenkin niin paljon, että tulen jakamaan postaukset yksittäisiin asioihin tai ajatuksiin. Huomasin listan olevan hyvin materiaalinen, mutta elämä on. Listan aloittaa kuitenkin:


VANHUUS

Olen onnellinen siitä, että tunnen olevani nuori tervejärkinen aikuinen. On mukava olla aikuinen. Asiat on paljon helpompia. Pärjään omillani ja pystyn jopa auttamaan muita. Muistan lapsena miettineeni, että aikuisella on kamalasti osattavaa.

Esimerkiksi: 
Muistaa kummasta päästä hedelmäpussi aukeaa.
Tietää mitä painiketta painaa hedelmä vaa'asta.
Mistä saada rahat kahviin, koska sehän on niin kallista.
Tietää mikä viikonpäivä on... Joka päivä!
Muistaa, että mehu laitetaan ensin ja sitten vesi.
Olla varovainen veitsen kanssa... Joka päivä!
Saada laatikko itse auki, kun jäänyt jumiin.
Pystyä kaatamaan maitopurkista itse lasiin.

Olen myös onnellinen siitä, ettei minulle kasvanut samanlainen villalankaparta, kun Nukkumatilla, mistä olin myös aivan varma. Tai siitä, että olen kasvattanut voimiani niin, että jaksan nostaa lihanuijan yhdellä kädellä tai kantaa korin kaljaa (jota taitoa en juurikaan ole tarvinnut). 
Olen myös onnellinen siitä, että olen ollut väärässä. Luulin nimittäin lapsena, että jokainen ihminen joutuu elämässään käymään kaikki eri vaiheet elämässään läpi.

Esimerksi:
On spurku koditon, joka juo lasolia ja asuu lehtilaatikossa.
Istua vankilassa.
Olla teiniäiti.
Olla punkkari, jolla on irokeesi ja hakaneula poskessa.
 Karata kotoa.
Olla varas.

Tästä listasta en ole ollut vielä mitään tai tahnyt mitään. Enkä halua! :D Enkä edes pystyisi olemaan enää teini äiti... ;) Muistan kuitenkin, että tuota punkkari asiaa mietin useasti. Mietin (lapsena), että sitten minä olen oikeasti aikuinen, kun pystyn painamaan sen hakaneulan poskesta läpi. Sen verran pää toimi jo lapsena, että tiesin sen sattuvan ihan kauheasti. On muuten kamalan negatiivisia ajatuksena jo lapsena... :D

Olen siis onnellinen, että olen aikuinen eikä minun ihan kamalan montaa aivosolua tarvitse käyttää avatessani hedelmäpussia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti