tiistai 28. elokuuta 2012

TUULAHDUS MENNEISYYDESTÄ

Jos minulle olisi kerrottu 12 vuotta sitten, että 12 vuoden päästä käyn keskustelua A:n kanssa olisin ollut todella onnessani. Mikäli minulle olisi kerrottu, että suunnittelemme A:n kanssa tapaamista olisin rakentanut aikakonneen. Mikäli minulle olisi kerrottu keskustelumme sisältö olisin soittanut kertojalle "valkotakit", koska en olisi uskonut kertojaa.
Aika jolloin tunsin A:n hyvin on kykyään sellaista aikaa, jota muistelen hieman hyvittuneesti. Näin BB:n alkaessa voisin verrata aikaa BB:seen. Olimme koululla, kuin BB talossa. Opiskelin siis "sisäoppilaitoksessa" jossa asuttiin ja opiskeltiin. Toki kävimme välillä kotona, mutta koko elämä pyöri tuon 9kk koulussa. Ihmissuhteet siellä tutustuneisiin ihmisiin eivät ole normaaleja. Kun on toisen ihmisen seurassa 24/7 (ei ihan joka viikko) tunteet ovat potenssiin sata verrattuna tähän " normaaliin elämään". Vuoden aikana emme tutustuneet yhteenkään paikalliseen, joten se kertoo kai omaa osaansa. Suurista suurin oli koulun rehtori, joka aina välillä ärähti. "Tämä on rehtori, tulisitko rehtorin kansliaan". No ehkä ei. :) En kuitenkaan pysty tarpeeksi alleviivaamaan tuon ajan ihmissuhteita ja niitä tunnetiloja. On kuitenkin muistettava myös se, että olin tuolloin 16-17 vuotias joten minulla teki oman osansa myös ikäni.
Ihastuin A:han ensi näkemällä. Muistan sen vieläkin todella elävästi. Kun tunne oli molemmin puolinen oli romanssi valmis. Erikoista oli, että romanssi oli vain koulussa. Emme olleet missään tekemisissä muuten. Aika jolloin olimme koululla oli tiivis, mutta se mitä tapahtui muualla... No siitä ei puhuttu. Ja kun koulu loppui tiesimme molemmat, että myös romanssi loppui.
11 vuotta myöhemmin facebook- tuo tuolevaisuuden väestörekisteri antoi mahdollisuuden ottaa yhteyttä uudelleen. Eipä me kamalasti oltu yhteyksissä ennen tämän vuoden alkua. Olin A:n stand up keikalla ja A kysyi facen kautta, että näkikö hän oikein. Tuolloinhan me ei moikkailtu, koska A:n mielestä minun olisi pitänyt tulla juttelemaan hänelle ja minä luulin, että hän oli unohtanut minut, koska hän ei erakoi minuun. :D
Mutta eilen... Kysyin häneltä erästä asiaa, jonka tiesin etten saa selville muuta kuin häneltä. Sain vastauksen kysymykseeni ja A kysyi mitä muuten kuului. No siitä se lähti... Kysyin onko A:lla ajatusta tulla kaupunkiin. A vastasi, että oli ja hän ilmoittelee sitten, kun tietää ajan tarkemmin. Tuntuu ihan uskomattomalta tavata A taas. Siis oikeasti tavata. En sitten tiedä kuinka pitkä vierailusta tulee enkä sitä onko kyseessä kyläily vai kahvittelu/drinkit jossain kaupungilla. Oli miten oli, odotan jo ehkä hieman jännittyneenä tapaamista.
12 vuoden aikana tunteet ovat jo osittain kuolleet. Ja kyllä tekstiin pääsi froidilainen. Osittain. Mietin nimittäin sitä, että vaikka elämä on mennyt eteenpäin voiko vanhat tunteet vaan pullahtaa kohdatessa? Vuoden alussa tapaaminen sai ainakin sydämeni pomppailemaan vaikka emme päässeetkään juttusille.
Olenko ainoa, jolle vanha heila saa vieläkin sukat pyörimään jaloissa? Ja en tarkoita nyt kymmenien vuosien avioliittoja. Vaan sellaisia ihmisiä menneisyydestä joihin ei ole pitänyt mitään yhteyttä. Olisi mukava kuulla tarinoita. :)

6 kommenttia:

  1. Mä aina haluan kuvitella ettei se eksä saisi sukkia enää pyörimään, mutta aina kun nähdään (tosi harvoin, nyttenkin viimeksi melkein 4v sitten) onkin tilanne ihan eri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on eksien kanssa lähinnä niin, että: mitä ihmettä mä olen joskus ajatellut? A:ta en pidä välttämättä suoranaisesti eksänä. Se oli kuin 9kk lomaromanssi. Sen tiesi jo alussa, että se loppuu heti koulun loputtua. Kai siitä on siksi eri fiilikset?

      Poista
    2. Mulla tuo oli eka ja ainut rakkauteni aikoinaan ja juttua ei oikein koskaan lopetettu. Välissä ollaan oltu näkemättä monia vuosia ja taas kun on nähty niin on päädytty "yhteen". Mä en kai siksi osaa ajatella tuotakaan eksänä, vaikka nyt onkin tahollaan kaiketi onnellisesti kihloissa.

      Poista
    3. Jos juttu ei koskaan lopu niin sitä on paljon vaikempi lopettaa ajatuksissa. Olen kokenu myös ton "ei olla nähty vuosiin ja palaan yhteen"... Se loppu rumasti.
      On toisaaltaan tosi ärsyttävää olla siinä fiiliksissä kun sukat pyörii jaloissa. Ainoa lääke siihen on ottaa sukat pois ja kulkea sandaaleissa. ;)

      Poista
  2. Niimpä, ja vaikka järki sanois muuta niin en vaan omille ajatuksille paljoa voi. Tällänen kun on takaraivossa pyörinyt sieltä vuodesta 1995, niin en tiiä lähteekö tuo enää koskaan pois. Mutta en ressaa siitä, tulkoon sitten joskus joku prinssi ratsullaan hakemaan ne sukat pois jos on tullakseen :D

    VastaaPoista