lauantai 28. heinäkuuta 2012

PITKÄ PÄIVÄ

Lähdin eilen M:n kanssa kahville. Ei olla tavattu niin pitkään aikaan. Mukavaa oli. Minähän en juo juurikaan, mutta eilen jotenkin maistui.. juotiin ensin kaksi lasia viiniä. Sitten huomattiin, että paikasta saa kannun sangriaa kohtalaisen edullisesti. Ja niinhän kannu otettiin... Ainahan yhden voi ottaa...


Koska meitä oli kaksi, niin edelleen voisi lasea niin, että ollaan juotu vain yksi... Kannu/per naama.


No ei kaksi ilman kolmatta...


Hakiessani neljättä kannua minulta, kysyttiin tarvitsenko laseja. Naurahdin, että en ja myyjä katsoi vinkeäasti ja iski pillit kannuun. (Huomaa myös ettei kuva ollut enää kamalan terävä tässä kohtaa iltaa)


Kuvat ovat M:n ottamia. Pöllisen ne facesta, kerran hän ne sinne laittoi. :)

Voisi tietysti kuvitella, että tänään olisin kasvattanut tukkaani niin paljon kerrallaan, että korvissa olisi soinut ja pää kipeä. Itseasiassa ei ollut. Mutta en minä kovin iloinen siitäkään ollut, kun puhelin soi klo 7:30 ja siellä kerrottiin, että töihin pitäisi lähteä. Vuokrafirman tyttö ei sittenkään tullut. Ihmettelin hetken, että mikä maa ja mikä valuutta, mutta pienen hengittelyn jälkeen kampasin tukkani ja harjasin hampaat. Sekä puhalsin alkomittariin. Nollat taulussa... Ja eikun töihin.
Minullahan piti alkujaan olla tänään vapaa päivä. Erään henkilökohtaisen vapaan myötä minun vapaani muuttui työksi. Olin siis menossa iltavuoroon. Mutta kellon ollessa 8 aamulla ja huomattuani olevai työpaikalla mietin jo mitä päivästä olisi tulossa. Soitin vuokranvälitys firmaan ja otin uuden tytön töihin. Hän tuli jo kello 10. Kerroin hänelle, että kän olisi klo 15 saakka ja minä tulisin sitten päästämään hänet pois. Hän kuitenkin ilmoitti, että hän voisi olla kyllä pidempäänkin mikäli vaan haluaisin. Sovimme, että hän olisi klo 18 saakka ja minä tulisin sitten tekemään 3h loppurykäisyn.
Koska päivääni tulikin muutama tunti lisää lähdin viemään kaverini koiraa äitini luokse niin kuin olimme sopineet aikaisemmin. (Olin kyllä ehtinyt peruakin sen, koska minun piti sinne töihin lähteä). Lähdin kuitenkin matkaan. Ajettuani noin 5 min huomaisin jonkin ison vilahtavan oikeasta silmäkulmasta..


Kuvan peura ei liity asiaan. Kuva on pöllitty täältä. Mutta täytyy sanoa, että kyllä harvinaisen sisäänrakennettua on jarruttaminen. Jos olisin nimittäin ensin ajatellut ja sitten toiminut niin olisin saanut uuden keulakoristeen autooni. Vaikka ajankin suhteellisen paljon niin ensimmäistä kertaa kolari oli vain metrien (noin kolme) päässä. Kerran olen katsellut hirveä moottoritien reunassa ja lomallani näin peuran tienreunassa alkavassa metsässä. Mutta niiden kanssa ei ole tarvinnut jarrutella.
Olkaahan siis varovaisia, kun ajelette. Tämäkin peura ei tuntenut kelloa ja talsi tien yli noin klo 11. Yleensähän sanotaan, että peurat liikkuvat iltaisin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti