torstai 5. huhtikuuta 2012

KUINKA PALJON MAHTUU 24 TUNTIIN

Mulla on nyt niin paljon kirjoitettavaa, etten tiedä mistä alkaisin! No eilen aamusta? Nukuin pommiin. Da daa. Pomo soittaa josko töihin vaikka tulisin... No meninhän minä. Olen jo pitkään kärsinyt uniongelmasta ja töissäkin se tiedetään. Pomo ei ollut vihainen, mutta ehkä hieman harmissaan.
Luin edellispäivänä myös facea ja huomasin vanhan tutun A:n heittävän stand up keikkaa... Eräs kaverini on kiinnostunut stand upista ja esiintymässä oli myös erään stand up kurssin vetäjä. Heitin ihan vaan vitsillä, että lähdetäänkö katsomaan Helsinkiin keikkaa. (Minä katsomaan A:ta ja hän katsomaan kurssin vetäjää). Olin aivan sata varma, ettemme lähtisi, MUTTA toisin kävi! Auto starttasi ja matka alkoi...
Matkan alussa luin puhelimella facen ja huomasin, että joku oli kirjoittanut minulle yksityisviestin... No sehän oli sitten V. Se oli sitten se "mä olen vähän miettinyt" -viesti... "Ajattelin kirjoittaa, koska en kehdannut suoraan soittaa"... Argh! Juuri, kun mulla on hyvä olla ja jotain muuta mietittävää... En ole vastannut, enkä tiedä mitä vastata...
Olen kymmenen vuotta puhut siitä etten tule KOSKAAN ajamaan autolla helsingissä raitiovaunujen takia... No, kymmenen vuotta siinä sitten meni ja söin sanani. Helsinkiin päädyttiin, enkä osunut ainoaankaan raitiovaunuun... Jee! Keikkapaikkakain löytyi kohtalaisen helposti. Hyvä meidän tiimi! Olin aluksi hieman kauhuissani ajatuksesta nähdä A. Siitä, kun on kymmenen vuotta, kun ollaan viimeksi nähty. Yks kaks hän sitten oli siinä. Seisoi ihan lähellä. Tunnistettavissa, mutta kymmenen vuotta vanhempana... A tuijotti ja minä tuijotin takasin. Ei moikattu. Keikkailioita oli useampi ja lopula oli vuorossa illan pääesiintyjä. Olimme kaverini kanssa käynyt katsomassa kyseistä taiteilijaa jo neljä vuotta sitten ja hän heitti sillonkin jo saman setin. SAMAN SETIN NELJÄ VUOTTA SITTEN!!! No se ehkä ratkaisi sen asian ettei kurssille lähtemistä edes kannattanut enää miettiä...
A tuijotti koko illan, mutta emme tosiaan koko iltana vaihtaneet sanaakaan... Matkalla kotiin lukaisin taas facen, kun olin heittänyt kaverini omaan kotiinsa. A oli lisännyt päivityksen josta tykkäsin. Sitten napsahti ykkönen yksityisviesteihin. Mitä mimmi? olitko tänään (x paikassa). Vastasin, ettei tässä mitään ja olinhan minä... Juttelimme tunnin! A ihmetteli miksi en ollut tullut jutulle ja minä sitten taas marisin, että hän ei ollut moikannut. A ei ollut varma olinko se minä, koska en ollut reagoinut mietenkään ja minä ajattelin vaan että A oli niin vanha, että hän olisi unohtanut minut... A laittoi takaisin, ettei hän voisi unohtaa tyttöä (x paikasta).. Hi hi hiii... :)
Eilen oli siis oikeinkin mukava päivä ja paluu todellisuuteen tapahtuu kohta... Kai mun pitää sille V:lle laittaa jotain viestiä tai soittaa.. Pitäisiköhän meidän nähdä? Mitä mä sanon sille? Asiat ovat hankalia, koska en edes tiedä mitä itse haluan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti