lauantai 31. joulukuuta 2011

VUOSI 2011

Vuosi 2011 on ollut kaikkinensa erikoinen köntti.

Tältä vuoteni näytti.


Koska vuosi oli plussan puolella sulatan tinani yöllä ja laitan hieman uutta onnea uuden kengän muodossa mukaan. Katsotaan mitä uutta uusi vuosi tuo...

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

UUSI TEKNIIKKA SAATTAA OLLA HYÖDYKSI

Vietimme äitini kanssa hieman erilaisen jouluaaton. Katselimme pari stand up dvdtä ja lähdimme käymään haustausmaalla. Emme juurikaan ole käyneet hautausmailla täällääpäin, koska onneksi ei ainakaan vielä täällä ei ole sellaisia hautoja, jossa ehdottomasti pitäisi käydä. Äitini halusi kuitenkin lähteä katsomaan "tulimerta" hautausmaille ja niin otimme auton alle ja lets matkaan.

Voin kertoa, että hautausmaa jossa kävimme oli ISO! Sen tiesi siitä, että kuljettuamme noin puoli tuntia päätimme lähteä autolle takaisin... Emme kuitenkaan olleet kulkeneet hautausmaata mitenkään järkevästi joka on aina ihan loisto juttu pimeässä ja vieraassa paikassa joka näyttää joka puolelta samalta. "No tuolta me tultiin niin mennään tonne". Näillä sanoilla alkoi hurja patikkamatka! Koska hautausmaa on 59,2 HEHTAARIA suuri (oli pakko tarkistaa) emmekä siis tienneet asiaa, niin päätimme lähteä vaikkaaaa... Tuohon suuntaa, kyllä me aina pois pääsemme... No kyllä! Kävelimme siihen suuntaan jossa näkyy värivaloja... Pääsimme hautasumaalta pois ja.. Ja.. Ja olimme kauppakeskuksen vieressä joka itseasiassa sijaitsee kai toisessa kaupungissa missä parkkipaikka, jossa automme oli... Siinä kohtaa iski epätoivo! No kävellään nyt sitten tätä hautausmaan reunaa niin kyllä se parkkipaikka vastaan tulee...
- Voi kun mulla olis puhelin mukana niin siinä on navigaattori kävelijöille...
- No mulla on puhelin mukana...
Onneksi äiti oli vaihtanut viikkositten puhelinta ja siitä tosiaan löytyi navigaattori... Olimme nimittäin 880 metrin päässä tiestä jossa auto oli... Meillä ei siis vieläkään ollut tarkkaa paikkaa autolle. Pelkästään tie jossa muistimme auton olleen. 1,5h jälkee siitä kun lähdimme autollepäin olimme takaisin autolla. Täytyy sanoa, että jalat ovat vieläkin hieman hellinä...

Loppuilta menikin sitten juustojen ja viinin kanssa... Tai siis viini lähinnä vaan avattiin... :) Että tälläinen aatto minulla... ;)

torstai 22. joulukuuta 2011

JOULULAHJAKIMARA


Koska vietimme tosiaan jo viime lauantaina joulun, olen jo avannut kaikki lahjat, jotka tiedän saavani... Tässä aikas kiva kahden lahjan yhdistelmä....

JOS VIIME HETKEÄ EI OLISI EN SAISI MITÄÄN TEHDYKSI


Kello on noin 1:50 ja väännän joululahjoja! Lupasin viedä lahjan jo viime lauantaina, sitten tiistaina ja nyt torstaina. Olen tehnyt lahjasta kaksi aikaisempaakin versioita, jotka ovat epäonnistuneet täydellisesti. Yksi lahjan osa on tyynyliinat jossa toisella puolella lukee "Tule syliin kulta" ja toisella puolella "Ei tänään kulta". Tein sitten tekstit sabluunalla ja tuputustekniikalla... Viime kerrasta alkaakin olla jo sen 18 vuotta aikaa? Ja juu sen on kyllä näköisiäkin! Voi luoja! Miten sitä voi jossain asiassa niin huono! Ja tyhmäkin vielä! En nimittäin osaa antaa periksi! Kello on nyt kaksi ja odotan värin kuivumista, jotta voin vielä silittää liinat ja pakata ja sitten mennä nukkumaan! Kuivu, kuivu, KUIVU, KUIVU!!!

tiistai 20. joulukuuta 2011

ÄKKIÄ SE AIKA MENEE

On taas ehtinyt tapahtua paljon viime kirjoituksesta. Yllättävää, koska viime tekstistä on mennyt melkein viikko. Äkkiä se aika menee!

En tiedä mistä varsinaisesti aloittaisin, joten aloitan vaikka joulusta. Vietimme joulun jo viime lauantaina, koska perheemme ei ole yhdessä tulevana viikonloppuna. Oli jännittävää miten helppoa ajankohtaa oli siirtää ja miltä se sitten lopulta tuntuu. Joulu ennen aikojaan tuntui... Joululta. Tuntuu hassulle, miten ihmiset hössöttävät työpaikallani joulusta... Hölmöt, se meni jo! Oli jotenkin todella mukavaa olla vanhempieni luona koko perheen voimin, koska tuntuu että nyttemmin näemme ajankanssa enää niin harvoin niin että olisimme kaikki samaan aikaa samassa paikassa. Olimme veljeni kanssa myös yötä ja äitini kävi tuijottamassa meitä useita kertoja yön aikana. Se oli kuulemma niin hassua, että olimme molemmat kotona.

Koska joulu on mässäilyn juhlaa niin myös minä heitin dietin nurkkaan ja.. Voin pahoin. Suosittelen kokeilemaan olla neljä viikkoa syömättä ja istua sitten joulupöytään... Olo on tosiaan sanoin kuvaamaton... Äiti, kun tekee ihan huippuruokia! Tein itse lihattomia lihapyöryköitä ja kanattomia nugetteja (sen ohjeen mukaan josta aikaisemmin kerroin) tein myös pyörykkätaikinasta pihvejä, jonka sisälle laitoin zeddarjuustoa aurinkokuivattua tomaattia. Älyttömän hyviä! Pihveistä ei ole kuvaa, mutta pyörykät ja nuggetit näkyvät alla...



Molemmat aikaansaanokset ovat vegaanisia! Ihan parasta! Kaikesta mässäilystä huolimatta paino nousi "joulun" aikaan vain 1,1kg! Joka on kuitenkin aika vähän siihen nähden, että päino tulee nousemaan joka tapauksessa dietin luputtua, kun siirtyy syömään kiinteää ruokaa... Nyt täytyy kuitenkin taas ottaa itseään niskasta kiinni... Vaikka onhan se pikkasen vaikeaa siirtyä pussiruokaan herkkupatojen ääreltä...

Olin myös ollut erittäin kiltti viime vuoden. Tai no niin.. Sain kaverilta sellaisen lahjan, etten kehtaa edes kirjoittaa sitä tänne.... Ja niitä oli laatikollinen! Ja kyllä tiedätte mitä tarkoitan! Sitten sain muutaman lahjakortin, Pasilan kolmannen tuotantokauden, sauvasekoittimen (vanha meni rikki viime viikolla :D) neulontapuikkoja, kynsienhoitosarjan (jonka minun olisi pitänyt saada jo vuonna 1996, mutta äiti oli piilottanut sen niin hyvin, että se löyty vasta nyt). Sitten sain vielä jokavuotisen selviytymispaketin joka sisältää kaikkea yleishyödyllistä. Suurin lahja oli kuitenkin kirtti minkä sain. Vanhempani maksavat osan studiovaloista jotka haen helsingin kameramessuilta maailskuussa... Ei jaksaisi vaan enää yhtään odottaa, kun kamerakin on tuossa ihan vieressä... :) Osa lahjoista on vielä vaihtamatta, koska jouluhan vasta tulossa... Esimerkiksi V:n paketti odottaa noutajaansa vielä kaapissa. :)

Kamera tuli myös eilen. En ole ehtinyt vielä paljoa kuvaamaan, koska aika on mennyt suurilta osin kameraan tutustumiseen. Se on niin hieno! Ja tulee taas mieleen kysymys, miten olen voinut tulla toimeen ilman sitä! Mutta palaan siihen asiaan myöhemmin. :)

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

HUPSISTA

Nyt täytyy sanoa, että hups. Tänään tuli hieman lentävä lähtö töihin. Ei sillä ettenkö olisi herännyt jo aikaisemmin, mutta roikuin V:n kanssa puhelimessa niin pitkään, että meni työpaikan päässä minuuttipeliksi. Kiskoin vaatteet päälle ja autoon. Töissä minulla on työvaatteet niin työpäivän kanssa olin sitten niissä. Pukiessani siviileitä taas päälle housuni tuntuivat hieman kummallisilta ja mieltäni hieman kalvoi ajatus olenko lihonut likoni takaisin (joka siis ihan käytännön tasolla ei ole mahdollista, mutta olen kehittänyt asiasta itselleni pienen pelon). Hieman sama asia, kun kymmen kilon laihdutus tuli täyteen niin meinasin purskahtaa itkuun, että miten voin lihoa takaisin laihduttamani kilot näin nopeasti... Ennen kuin pääni sanoi jotain ihan muuta... No joka tapauksessa laitoin housut jalkaan ja tulin kotiin. Hississä rupesin katselemaan housujani uudelleen... EI VOI OLLA TOTTA!!! Olin huomaamattani laittanut jalkaani housut, jotka kolme viikkoa sitten ei todellakaan mennyt jalkaani! Jee! Muutoksia siis on todella tapahtunut! :)

tiistai 13. joulukuuta 2011

JOULUKORTTIAHDISTUS

Joulukortit pitää lähettää viimeistään 19. päivä... En viime vuonna lähettänyt ollenkaan kortteja, koska en vaan ehtinyt niitä tekemään. Tänä vuonna ehtisin mahdollisesti niitä tekemään, mutta mitä mä teen? Pari vuotta sitten lähetin joulukortin jossa oli banaani lahjanarussa. Viime vuonna ostin jo päärynän jonka olisin laittanut eri väriseen naruun ja lähettänyt saman henkisen kortin. Ajattelin, että lähetän muutamana vuonna hedelmäkortit ja viimeiseksi joulukortin, jossa on hedelmäsalaatti... No viimevuoden kortit jäi väliin ja ajatus kuoli siinä. Jotain uutta on siis keksittävä. Olen itse kyllästyt perinteisiin joulukortteihin jossa on joku joulua alleviivaava, kursivoiva ja boldaava kuva. Kuten joulupukki, tonttu, punatulkku, joulutähti, poro, kuusi, enkeli... Onhan näitä... Lähettämäni banaani oli samalla kannanotto silloin paljon puhetta auheuttaneeseen "voiko koulussa viettää joulujuhlaa" ja "miten suvivirren sanoja muutetaan"-keskusteluun. Banaanin ei pitäisi loukata ketään.

Mitä mä teen mun joulukorttien kanssa... Lähettää vai ei ja pitäisikö ostaa tiimarista 10 eurolla kortit kaikkine Jeesuksine päivineen? Sitä ei moni varmaan edes uskoisi minun tekevän joten olisiko se se tämän vuoden yllätysveto? Vai lähetänkö pääsiäiskortit?

Tämän päivän postauksen kuva on kaapattu jostain... En edes muista mistä...

maanantai 12. joulukuuta 2011

MONTA ASIAA

Ihan ensiksi. Kymppi on nyt täynnä ja kameran tilaus lähetetty! Ou jee! Vähän pelkäsin jo tossa, että miten käy kun jostain käsittämättömästä syystä paino yks kaks nousikin 600g ja jouluna kuitenkin ajattelin syödä niin mietin, että noinkohan ehtii kympissä käydä... Ja jokainenhan tietää miten jouluna paino pikkasen nousee... Halusipa tai ei... Katsellaan miten joulun jälkeen etenen... :)

Asia kaksi. Käytin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni SmartPostia. Vietin nimipäivää viime viikolla ja eräs ystäväni halusi muistaa minua pienellä paketilla... Tai no pakettihan oli kohtalaisen suuri, mutta sisälsi kovasti rypistettyä paperia... :D Aikani kaiveltuani köysin pienen pussukan joka sisälsi nomination palan. Olin jo päivällä ajanut kaupan ohi jossa SmartPosti oli. Itse asiassa olin ajatellut, että menen kyseiseen kauppaan, mutta päätin kuitenkin mennä muualle, kun jouduin hieman hoitamaan muitakin asioita. Ja myönnettäköön, että hieman korpesi, kun viesti tuli, koska lenkkiä tuli hieman heitettyä. Tosin uteliaisuus vei nyt voiton. Olen silmäillyt... Laitetta? Lokeroita? Mikä se ikinä onkaan... Ja ajatellut sen olevan kovinkin vaikea käyttöinen, mutta ei se sitten ollutkaan... Puhelimeen tuli tekstiviestillä koodi. Kävelin kauppaan ja kaivoin puhelimen. Postin laatikoiden keskellä on kosketus ruutu joka kysyy ensin, että millä kielellä haluan palvelua. Vastasin suomeksi. Sitten palvelu kysyy koodia jonka näppäilin laitteeseen. Sitten tuli ruutu jossa kerrottiin, että pakettisi sijaisee nuolen osoittamalla suunnalla. Minulle se oli oikea ja samassa ruudussa oli nappi, että avaa lokero. Painoin ruutua ja zä däm ovi aukesi. Sitten otin pakettini ja laitoin oven kiinni. Kovin oli helppo homma ja itseasiassa oli ihan mukavaa hakea paketti sieltä, kun jonottaa postissa älyttömän kauan ja minunkin lähiposti lakkautettiin niin lähin posti on arviolta kymmenen kilometrin päässä...

Olen tänään myös juossut muiden joululahja asioilla. Itseasiassa tuntuu, että minä olen ostanut kaikkien kaikki joululahjat... :D No eipä se mitään. Isäni halusi ostaa äidilleni korun, jonka sitten kävin tänään hakemassa. Koska isäni ei ollut täysin varma korun hinnasta antoi minulle rahaa minulle arvioidun määrän. Koru jäi hieman alle arvioidun summan, josta soitin isälleni, että palautan hänelle loput. Isäni kuitenkin käsi minun pitää rahat joten päätin ostaa itselleni kuvassa näkyvät korvakorut... Ja pappa betalar... :D

Taidanpa vielä käydä vaa'alla ihmettelemässä...

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

YHTEENVETO EILISESTÄ

Eidellis illan kriiseilin niistä vaatteista mitä laitan eiliseen teatteriin. Koruiksi valikoitivat vämä:


Ja vaatteeksi alla oleva mekko. Vaikka en varsinaisesti koskaan ole ollut mikään mekko ihminen niin oli oikeastaan todella mukavaa kerrankin mekkoilla. Hartioita peittämään valikoitui bolero joka on vain musta töykky kuvissa, joten kerrottakoon, että se oli musta bolero. :) Näytös oli todella hyvä ja innostusta nosti entisestään eturivin paikat. Näyttelijät olivat todella lähellä. Aivan kosketusetäisyyden päässä.

Näytöksen jälkeen kävimme Ateneumissa ja Suomen Valokuvataiteen museossa. Ateneumin myymälä ei tällä kertaa tarjonnut ostettavaa, mutta Valokuvataiteen museossa oli ihan hauska juttu, jonka kääräisen vielä lahjapakettiin.


Tulomatkalla kävimme vielä Kirjapörssissä. Olen laihikseni aikana ostanut nyt kolme keittokirjaa! Määrä on todella siiri siihen nähden, että olen omistanut kolme keittokirjaa ennen laihistani! :D Mutta tämä kirja on todella hyvä! Yleensä vegekirjat, ovat ihme hippikirjoja ja keitokset alkaa pilko erlaisia kasviksia kattilaan! Tässä kirjassa ruoat näyttävät "oikeilta ruoilta" eikä ihme mössöltä.


Vaikka kuvat kirjassa on todella herkullisia niin tän päivän kuvat ovat kaikkinensa olleet aika suttua...


Lopuksi nuggettejen ohje:

1 keskikokoinen kiinteämaltoinen peruna (80g)
1 pkt maustamatonta tofua
0,5dl tahinikastiketta (saa hyvin varustelluista kaupoista)
1dl kuorittuja seesamin siemeniä
0,5dl korppujauhoja
3tl jauhettua kotianteria
2tl sitruunamehutiivistettä
1,5tl rouhittua mustapippuria
1,5tl jauhettua chiliä tai cayennenpippuria
1tl suolaa
rypsiöljyä paistamiseen

1. Kuori ja raasta peruna raastimen hiemommalla puolella.
2. Soseuta perunaraaste, tofu ja tahini sauvasekoittimella.
3. Sekoita kaikki aineet yhteen Vaivaa taikinaa käsin, jotta saat siihen tasaisemman koostumuksen.
4. Muotoile taikinasta nuggetteja ja paista niitä pannulla reilussa rypsiöljyssä 1-2 min molemmilta puolilta.
5. Tarjoile nuggetit makean chilikastikkeen kera.

Ja on muuten aivan varmasti yksi niistä ruoista joita teen, kun laihis loppuu!

perjantai 9. joulukuuta 2011

KUSTI POLKI TAAS KUJAA

Kusti polkaisi eilen ne karvanpoisto laput osoitteeseeni. Kokeilen eilen niitä ihan ajan kanssa ja arvostelen ne nyt seuraavasti... :) Ensiksikään mä en ihan täysin ymmärtänyt sen pienemmän (kengän näköisen) karvanpoistojutun funktiota. Jostain luin, että se kävisi kulmakarvojen poistoon, mutta no ainakaan minulle se ei käy. Siihen se on aivan liian suuri. Suurempi karvanpoisto... no puhutaan vaikka laatasta... Niin no suurempi karvanpoistolaatta taas on ehkä hieman pieni. Siinä mielessä, että ainakin minulla laatan reunat tuntuvat hieman ikävältä. Myös laatan käsiosa on hieman pieni. Mutta entäs se lopputulos. Jos keksisin pienelle laatalle käytön ja jos isompi laatta olisi hieman suurempi niin tämä voisi olla se tapa jolla minä poistaisin tulevaisuudessa ikävät ihokarvat. Laatta nimittäin otti kaikki pois ja kuori ihon samalla! Olen vahannut, sokeroinut, epiloinut ja höylännyt... Vahaamista en voi sietää, sokerointi olisi ihan ok, mutta tuntuu kamalalta vaivalta, ensin varata aika ja mennä johonkin poistattamaan karvat. Jopa hieman ällöttävä ajatus. Silloin, kun on aikaa niin epiloin. "Silunen" olo kestää kuitenkin pidempään, kuin höyläämisessä. No todellisuudessa siinähän käy useasti niin, että aika ei riitä mihinkään ja höylä tarttuu useasti käteen. Vedin eilen tosiaan tuolla uudella "laatalla" jalat ja vieläkin olo on sellainen että jalat olisivat juuri höylätty. Ihana tunne! Joten pieniä ikävyyksiä lukuunottamatta tuote oli todellakin plussan puolella kaikista epäilyksistä huolimatta! :)

Posti toi tänäänkin taas uutta tavaraa! 43" heijastin! Heijastimessa on viisi pintaa. Hopea, musta, kultainen, valkoinen ja kangas joka päästää valoa läpi. Olen jo niin innoissani. Alla muokkaamaton kuva joka on tehty yhdellä valolla ja kolmella pienellä heijastimella... (Kuvan voi tehdä myös suurella heijastimella.)


Olen huomenna menossa Helsinkiin Kansallisteatteriin katsomaan Homo! -näytöstä... Pieni vaatekriisi päällä. Laittaakko ykköset vai jotain muuta?

torstai 8. joulukuuta 2011

MAINOKSEN UHRI


Facebook tarjoaa mainospalkissaan erilaisia mainoksia, johin ainakin minä kiinnitän vaihtelevasti huomiota. Silmille kuitenkin hyppäsi eräänä päivänä mainos jossa mainostettiin uudenaikaista tapaa poistaa ihokarvat. Syystä tai toisesta klikkasin mainokseen ja kiinnostuin tuotteesta. Linkki ajoi minut tänne. Koska olen huomannut, että lähes kaiken saa halvemmalla ebaystä pienellä odottamisella jatkoin matkaani sinne. Paketti maksoi noin 1,5 dollaria eli jonkun hieman päälle euron. Kokeilin laitetta (?) pikaisesti tänään ja hmm... Mustat laput ovat kuin hienoa hiekkapaperia ja tuntui hieman oudolle alkaa hinkkaamaan itseään niillä. Tuo keltinen osa on tarra joka kiinnitetään tuohon pidikkeeseen. Kuitenkaan en nyt näin lyhyen testaamisen jälkeen vielä täysin teilaa tuotetta. Lappu kuorii ihon samalla ja kyllähän sillä ihokarvatkin lähti... kun tarpeeksi jaksasi hinkata. No ehkä kokeilen vielä uudemma kerran...

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

07122011


Nyt on jäänyt postailut todella vähille! On ollu hieman kiireitä niin ettei ole ollut kone mukana. Ehkä tämä tästä taas rauhoittuu.

Olin siellä vanhempieni luona käymässä, kun ahersimme äitini kanssa myyjäisiin. Myyjäiset meni hyvin ja reippaasti plussalle jäätiin. Ihan kiva niin. Unohdin kameran kotiin, joten myyntipöydästämme ei ole nyt lupaamani kuvaa, mutta ehkä te selviätte? ;) Vanhenpieni luona ollessani äitini vinkkari kirjasta jonka kuvalla tämä postaus alkoi. Anjan lähes erinomainen elämä. Kannattaa lukea! Välillä huomasin tyrskiväni yksikseni ja samalla olin tyytyväinen ettei näköpiirissäni ollut ketään... Lukemiseni saattoi näyttää jopa hieman hauskalta... :D Kirjan lukemisen jälkeen mieltäni askarrutti kysymys, miten mies voi kuvata niin hyvin kirjassa naisen sielunelämää? :D

Lopuksi minun on pakko hieman lesoilla, koska ole oikeasti todella tyytyväinen itseeni! Laihikseni on kestänyt nyt 2,5 viikkoa. Ja kamerahaave on todella toteutumassa! Kamerasta puuttuu enää nimittäin..... KILO!!!! Tai no siis kilo 200g, mutta kuitenkin! Ou jee! :)

tiistai 6. joulukuuta 2011

TYÖ JOLLA ON TARKOITUS

Väsäsin viime yönä näitä. Sytykeruusuja. Hemmetti. "Tee työta jolla on tarkoitus". Repisin ja taittelin kaanmunakennoja monta tuntia! Pikkuhomma muuttuikin hermoja raastavaksi ahdistukseksi, joka ei ottanut loppuakseen millään. Eikä ne ole kuvassa edes valmiitakaan vielä! "Kukat" upotetaan steariiniin ja kyllä, sormenpäissäni ei ole enää tuntoa! No nyt kaikki tuotteet, kuten kakut, sinapit, ruusut, hunajakynttilät, juustot, lapaset, sukat ja lintujen ruoat on pakattu ja odottaa huomisia myyjäisiä. Olemme äitini kanssa käyneet yleensä kaksissa, mutta poikkeuksellisesti toisia myyjäisiä ei tänä vuonna järjestetty joten tyydymme vain huomiseen parin tunnin rutistukseen. Voi olla että nappaan pöydästä kuvan huomenna.. :)

Olin tänään myös firman pikkujouluissa. Keilaamassa. Muut kävi syömässä ja keilaamisen jälkeen jatkoi juomista. Mä en viitsinyt. Huomisen takia ja dietin vuoksi myös. Miksi sitä mennä pilaamaan nyt?

Mutta tää kävis nukkumaan. Äiti lähettää terveisiä myös! :)

lauantai 3. joulukuuta 2011

LORVIKATARI, VUOSIPÄIVÄ JA HILLOA

Kuva on todella hassun värinen! Hillo on oikeasti punaista!

Minua ärsyttää suuresti, että töissäni on ihminen, joka sairastaa pahemman laatuista lorvikataria. Hänellä olisi ollut tänään iltavuoro ja se on yleisessä tiedossa, ettei hän halua niitä tehdä. Hän soitti töihin noin neljä tuntia aikaisemmin, että hänellä on kauhea yskä. Puhelu meni suunnilleen näin:

- Moi
- Moi. Hei kuule, mulla on niin kauhee yskä, että mä yskin keuhkot pihalle. Mitäs siihen sanot.
- Soita pomolle.
- Ai nä luulen, et sä päivystät siellä.
- Kyl sun silti täytyy soittaa pomolle vaikka mä olenkin täällä.

Mitäs siihen sanot... Juu teki miele sanoa montakin asiaa, mutta jätin sanomatta. Pomo tuli itse töihin voin kertoa, että elin oli jäätävä otsassa. Kyseinen lorvikatarin sairastaja oli käynyt lääkärissä ja hänellä oli todettu joku sairaus jota en nyt muista. Hassu homma, koska kyseisen sairauden diaknosointi kestää kuulemma viikon, koska tulosten saanti kestää niin kauan... No joo. Henkilökohtaisesti ärsyttää suunnattomasti, koska tämä on aina sama juttu, kun hänellä on lauantai-ilta töitä... Pomon kyrpiintymisestä oli luettavissa, että keskustelua tullaan käymään asiasta myöhemmin. Onneksi! Asia olisi jopa "ymmärrettävämpää" jos työntekijä olisi parikymppinen, mutta henkilö huitelee nyt jo neljääkymmentä.... No yyy kaa koo nee... Onneksi ei ole minun asiani... "Mitäs siihen sanot"... Mur!

Tein hilloa tänään töistätultuani... Esimmäistä kertaa elämässäni! Laitoin tomaattia, papikaa, chiliä, jalapenoa, sipulia, valkosipulia ja mausteita... Maistoin ihan pienen tipan ja voin kertoa, että tukka nousi pystyyn ja korvat rullalle! Tosin tämän hetkinen laihiskin saattaa vaikuttaa siihen, että maut tuntuvat vahvemmilta. Tein Paholaisen hilloa myyjäisiin, joihin olemme menossa äitini kanssa itsenäisyyspäivänä. Hillo olisi ollut hyvä tehdä jo aikaisemmi, jotta maut tasaantuu, mutta onpahan tuoretta! :D (Ohjeessa ei ole jalapenoa ollenkaan, mutta laitoin kaksi chiliä ja hieman jalapenoa).

Ja hyvää onnea minä. On taas vuosipäivä! 10 vuotta kasvissyöjänä! Jokunen vuosi sitten sanoin, että kymmenenvuotispäivänä voisin juhlia päivää vetämällä jotain exra meat jotain, mutta antaa nyt vaan olla... :)

Uuteen kameraan olisi vielä kolme kiloa matkaa. Katsoin, että kameran hinta on tippunut hitusen ja mietin jo, että pitäisikö kamera jo tilata, että sen saisi siihen hintaan? Uskoisin nimittäin, että ensi viikolla tulee se kymppi täyteen....