sunnuntai 30. lokakuuta 2011

UUSIA OPPEJA JA VANHOJA AJATUKSIA

Vaihdoin talvirenkaat tänään ITSE! En ole koskaan aikaisemmin tehnyt sitä! Mietin, että jos tienpäällä sattuu jotain, niin kärsimättömänä ihmisenä menetän hermoni avun odottamiseen kun samassa ajassa olisin tehnyt hoitanut asian itse. Pimeys tuli tänään todella nopeasti ja pystyin vaihtamaan kaksi pyörää hyvässä valossa. Yhteen renkaaseen otin työvalon ja viimeisen renkaan päätin vaihtaa pimeässä, koska on aivan varma, että minun renkaani posahtaa tasan tarkkaan keskellä yötä keskellä ei mitään eikä siellä tasan ole edes katulamppuja! Homma onnistui ja kynnetkin säilyi ehjänä! Täytyy myöntää, että olen niin ylpeä itsestäni! Veljeni tarkisti kyllä, että pyörät tulee pysymään. :)

Viikonloppu on mietityttänyt vielä tänäänkin... S:sän asiat mietityttävät. Ilmeisesti S:sän paras kaveri ja entinen tyttöystävä on todellakin suhteessa. Tuntuu kurjalle! S:sän entinen tyttöystävä ja S:sän parhaan kaverin sisko on nykyään fb kavereita... Jotenkin täysin uskomaton tilanne!

Samalla mietityttää huominen.. P:n näkeminen voi olla aika mielenkiintonen kokemus... No, sen näkee...

Sain muuten tuliaisia jenkeistä. Teen postin niistä sitten huomenna. :)

lauantai 29. lokakuuta 2011

ILTA ANTOI ENEMMÄN MITÄ OSASIN ODOTTAA

Koska olen nyt vaahdonnut "keikasta" monta päivää, on kai aiheellista kertoa eilisestä illasta. Ilta antoi enemmän mitä osasinkaan odottaa. Voi olla että seuraava teksti tulee olemaan hieman sekavaa joten pahoittelut siitä jo alkuun, mutta yritetään kuitenkin.

Keikka oli tosiaan eilen. Menimme kaverini kanssa hyvissä ajoin paikalle ja tunnelma alkoi olla ihan mukava alusta alkaen. Katselin ympärilleni eikä paljon tuttuja näkynyt. Yks kaks kuulen jonkun moikkaavan minulle ja P hyökkäsi aivan silmille. Moikkasin häntä takasin emmekä jääneet sen suuremmin juttelemaan. Hetkeä myöhemmin huomasin kaverini S:sän tulevan paikalle ja menin moikkaamaan häntä. Olen puhunut S:sästä aikaisemminkin blogissani täällä. Suhteemme on aina ollut hieman erikoinen. Meillä on ollut aikoja, jolloin emme ole ollut kamalan hyvissä väleissä ja välillä sitten taas olemme olleet paremmissa väleissä. Kun keikka lopulta alkoi ja olimme kohtalaisen lähellä lavaa pienessä pöydässä istumassa. S tuli luoksemme ja koska hän oli paikalla yksin ja kysyinkin häneltä mihin hänen kaveri katosi, jonka kanssa hän oli tullut paikalle. S kertoi, että hän on yksin ja keveri oli jo lähtenyt. Yks kaks S antoi minulle silmälasinsa ja meni "riehumaan" lavan eteen. Kieltämättä se ei vastannut käsitystäni siitä S:sästä, jonka olen aikaisemmin tuntenut. Tilanne oli kokonaisuutenaan todella outo. P oli lavalla ja S oli lavan edessä tekemässä härdelliä. P selkeästi ihmetteli mitä tapahtuu ja se ilme mikä P:llä oli silloin, kun hän tajusi S:sän olevan samassa seurassa minun kanssani... Se oli näkemisen arvoinen! Keikka meni kokonaisuutenaan hieman ohi minulta, koska halusin vahtia, ettei S saa esimerkiksi turpaan heiluessaan lavan edessä ja töniessään muita kuuntelijoita. Keikan jälkeen jäimme S:sän kanssa juttelemaan ja keskustelumme oli sen verran kiihkeää, etten huomannut ollenkaan, että P seisoi vieressämme juttelemassa joidenkin kanssa. (Ihmisiä oli juuri siinä ehkä seitsemän hyvällä tuurilla, joten olisi ollut sama asia jos P olisi tullut nuokkumaan pöytäämme.) S käyttäytyi koko illan erikoisesti eikä ihmetystäni ainakaan helpottanut se, että hän rupesi käymään iholle. Samoin korvaani alkoi kaikumaan sanat "Mä olen aina tykännyt susta". Huomasin myös, että S jutteli jossain vaiheessa kaverini kanssa, jonka kanssa minä olin paikalle tullut. Keskustelu näytti siltä, ettei se ollut minun korvilleni tarkoitettu ja kysyinkin sitten tänään, mitä S supatteli? S oli käskenyt kuulemma ystäväni häipymään ja kertonut, että vaikka minä (siis minä minä) haluan vain huutaa hänelle, niin tietäisin kuitenkin, että hän haluaa enemmän. Siis mitä? Nyt täytyy sanoa, että tämä tuli hieman puskista! Tässä kohden voisin jaaritella ummet ja lammet pienistä oudoista yhksityiskohdista, mutta sitä en tule tekemään, hyppään nimittäin suoraan siihen kohtaan, jossa mietimme ystäväni kanssa mitä tulisimme tekemään, koska baarissa oli tullut pilkku. Päätimme mennä viereiseen baariin ja S lupasi tulla perässä, kun oli hakenut takkinsa. No takin hakureissu oli mahdollisesti kestänyt tälle päivälle saakka, koska S on mahdollisesti ollut putkassa yötä. (Facebook osasi kertoa asiasta.) En sitten tiedä mitä oli eromme jälkeen oli tapahtunut.

Facebookissa oli tapahtunut myös muita muutoksia eilisen jälkeen. Juttelimme S:sän kanssa hänen erostaan ja siitä mikä siihen oli johtanut. Kävi ilmi, että S:sän (vanhalla) tyttöystävällä on nykyisin jotain sutinaa S:sän parhaan kaverin kanssa. Uskomatonta! Se, kuinka paljon S välitti tyttöystävästään ja se, kuinka kauan S on ollut paras kaveri K:n kanssa voi vaan loksauttaa suun auki järkytyksestä. Pahoittelin S:sälle kovasti asiaa ja samalla sisälläni kiehui senkin vuoksi, että minullakin on ollut sutinoita K:n kanssa... Joka näin jälkikäteen tuntuu täysin uskomattomalta! Tänään kuitenkin huomasin, että tietyillä eilisillä sanomisillani on ollut jokin vaikutus asioihin. S oli ottanut kaikki valokuvat pois koskien entistä tyttöystäväänsä (jotka oli siellä vielä muutama päivä sitten) S oli myös poistanut tytön kavereistaan kokonaan, joten olisikohan elämän puhdistus nyt aloitettu? Tuntuu hassulle miten minun sanomisillani voi olla vaikutusta yhtään mihinkään, mutta tiedän, että minun sanomisilläni on aikaisemminkin ollyt yllättäviä vaikutuksia ihmisiin...

Kävin tänään myös moikkaamassa pitkästä aikaa minun ja S:sän yhteistä kaveria. Olemme joskus aikaisemmin liikkuneet tiiviistikin yhdessä ja meillä on ollut tyttöjen kesken "herrasmies sopimus" tietyistä ihmisistä. S on kuulunut minun "kiellettyyn listaan" ja kieltämättä oli hieman hankalaa kertoa eilisistä tapahtumista. Kaverini kuunteli tapahtunutta silmät ymmyrkäisimä, mutta oli sitä mieltä, että sopimuksen voisi kumota ja ihan vaan mielenkiinnosta voisi tökkiä kepillä muurahaispesää. Kieltämättä kävi jo eilen mielessä, mutta toisaaltaan kolme asiaa estivät sen eilen. 1. Se olisi kaverini mielestä näyttänyt hieman omituiselle. 2. "Herras mies"-sopimus. 3. Mr.V.

V lähti sitten eilen varaamalleen matkalle ihmisen kanssa, josta en suuresti pidä. Ilmeisesti täysin ärsyttääkseen. Ainoa viesti mitä olen tänään saanut, on siltänyt tiedon huonosta olosta. Eipä tuo mikään ihme ole. A-luokan poikien reissu, kun on kyseessä. Muutenkin fiiliksen V:n suhteen ovat ailahdelleet. Toisaaltaan kaikki on hyvin, mutta toisaaltaan... En oikeasti ymmärrä viikolla sattunutta riitaa kunnolla. Minä en ole halunnut rajoittaa V:n kulkemista ja nyt, kun minä halusin mennä olikin hän keksinyt meille yhteisesti "jotain kivaa". Ja siis menoni oli hänelläkin tiedossa viikkoja etukäteen. Saimme kamalan riidan aikaiseksi ja tässä sitä ollaan. Ehkä pitää laittaa harkintaan, onko V tosiaan minua varten...

torstai 27. lokakuuta 2011

ELÄMÄ TOISTAA ITSEÄÄN

Olin vuosi sitten hakemassa lippuja P:n keikalle, kun näin entisen poikaystäväni samalla reissulla. Hän oli töissä, eikä moikkauksia vaihdettu, koska en usko hänen nähneen minua. Tämän jälkeen en ole henkilöä nähnyt, eikä se ole niin väliksikään ollut. Ennen kuin tänään... Olin hakemassa P:n keikalle lippuja... Exäni näyttää olevan edelleen saman firman palveluksessa, kuin tuolloin, paitsi toimipiste on vaihtunut. Tilanne oli hassu, sillä tuntui, että elämäni toden totta kelautui uudelleen vuoden takaiseen. Tosin remasteroituna versiona. Muistan vielä vuosi sitten hailailleeni exäni perään jollain tasolla kuitenkin näkemisen jälkeen. Nyt fiilikset ovat... Toiset. Lähinnä mieleen palautuu asiat miksi suhteemme ei toiminut ja tuleekin mieleen miksi edes olisin halunnut yrittää uudelleen.. Kolmannen kerran... Mutta oikeasti. Mikä todennäköisyys on sille, että tehdessäni jotain, näen jonkun, jonka olen viimeksi nähnyt tehdessäni samaa asiaa vuosi sitten?

V:n kanssa on hiljaista. Hän toden totta on loukkaantunut huomisesta. Vaikka V ei tiedäkään asian todellista laitaa (ja jos tietäisi niin ehkäpä hänellä olisi aihetta loukkaantumiseen), mutta koska tilanne on nyt tämä niin annan hänen kiukutella nyt ihan rauhassa. Tilanne on tosiaan se, että olen jo viikkoja sitten kertonut meneväni kaverini kanssa ulos ja asia oli tuolloin ok. V oli kuitenkin unohtanut asian ja muisti, että minulla on nyt viikonloppuvapaa... Koska asiat ei mennytkään hänen suunnitelmien mukaan on hän nyt äksynä. Ja juu olisi kyseessä mikä tahansa muu viikonloppu vapaa niin ok. Tottakai lähtisin V:n matkaan, mutta ei nyt! Saas nähdä mitä tästä vielä kehittyy!

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

ASIANTUNTIJA

Asiantuntija on henkilö, joka jollakin tiedonalalla pystyy tunnistamaan ongelmia ja ratkaisemaan niitä tehokkaasti.

Tämän päivän asiantuntiaan meinasi palaa hermo! Ei korjaan. Ei meinannut. PALOI! Olin töistä juuri lähdössä. Se tunne, kun viiden minuutin päästä loppuu palkanmaksu ja ihana vapaus alkaa!
- Hei, tässä olisi tämä laite.
Siinä kohtaa jo tiesin, että palkanmaksu jatkuu... 30min myöhemmin olin selittänyt kahdeksan kertaa miten laite on rikki ja kuinka olin tehnyt asiasta reklamaation kysyy asiantuntija...
- Kuinka laite sitten on rikki?
Ja taas aloitan saman rimpsun miten laite on rikki ja kuinka olin tehnyt asiasta reklamaation. 45min kohdalla olin jo aivan kypsä asiantuntijaan. Kaikki mitä hän oli tehnyt koneelle, hän oli saanut ohjeet asiantuntijalta puhelimen toisesta päästä. Minusta todella tuntui, että olisin osannut itse korjata laitteen mikäli olisin oikeasti tarttunut toimeen. Ajattelin vain käyttää asiantuntijaa, koska se on nopeampaa... Jep jep!


Tässä on joki. Suuni näytti samalle, kun asiantuntija oli lähdössä pois... VETTÄÄÄÄ!!!!

Nyt hieman suklaata.. Mä olen niin ansainnu konvehtini! :D

tiistai 25. lokakuuta 2011

FIILISTELYÄ

Perjantai lähestyy. Jee! Alkaa tanssikenkä jo vipattamaan... :)

P.S. Pasilan uusi ennakko on ihan huippu taas... Ehkäpä tässä jaksossa on jotain viittauksia myös minun elämääni...

maanantai 24. lokakuuta 2011

AMMEAJATUKSIA

Missä vaiheessa maailmasta tuli sellainen paikka, että etusivun uutinen on se, mitä televisiossa on aikaisempana iltana tapahtunut? Jos viihdeohjema toimii oman formaatin mukaan niin nallekarkit eivät mene ikinä tasan. Yksi itkee ja joutuu aina pois. Niin se vaan menee eikä asian pitäisi olla ihan etusivun juttu! Pieni "viihdeuutinen" on ihan ok.


Hassua, että nallekarkit ovat ainoita karkkeja, jotka ei mene
ikinä tasan... Siksiköhän ne on nk. "sinkkukarkkeja"?
Suosittelenkin siis, että ostatte jakotilannetta varten merkkareita.


Vein äidille tänään sen mukin, josta puhuin aikaisemmin. Kovin oli iloinen asiasta. Muuten päivä on ollut aika normaali. Töitä ja kotia.... Ei siis raportoitavaa...

lauantai 22. lokakuuta 2011

KUINKAS SITTEN KÄVIKÄÄN

Huomenna tosiaan on ne firman juhlat. Ajattelin laittaa kynnet taas pitkästä aikaa kuntoon. Kaivoin sängynaluslaatokkoni esiin ja aloin viilaamaan kynsiäni. Valitsin tipit ja avasin liiman. EIIIIIIII! Korkki oli huonosti kiinni ja koko liima oli kuivunut. Vaikka olinkin jo aikaisemmin päättänyt etten mene tänään kiertämään kauppoja, liiman loppuminen pyörsi sittenkin päätökseni. Kauppakeskus on 3 minuutin ajomatkan päässä. Ei paha. Jos ihan äkkiä vaan. Marssin kauppaan hakemaan liimaa. Liimaa. Ei mitään muuta kuin liimaa! Katseeni ikäänkuin harhautui tarroihin ja huomasin käteni vaan kurottavani niihin. No joo ei paha. Tarrat siis matkaan ja menoksi. Harhailin vielä hetken (reilun tunnin) vaatekaupoissa miettien mitä laitan huomenna päälleni. Mutta eipä sieltä mitään löytynyt. Tai ajatuksen mukaista... Joten jotain kaapista on kotoa löydyttävä. Tiedän, että huomenna laitan ainakin tämän laukun... Ja nyt ainakin kynnet mätsää laukkuun. :)



Vaikka en normaalisti harrasta tuplapostaamista, niin tänään olin niin innoissani Ed Hardy -henkisistä tarroista. Alla siis päivän aikaisempi posti. :)

KATKIPOIKKI

Olo on sama, kuin vieressä olevalla uppoavalla laivalla. Ja pahinta asiassa on se, ettei edes ole. Eikä laivakaan ole oikeasti uppoava, se on pohjassa kiinni. Olin eilen 6:30-21:15 töissä. Se ei olisi ollut niin paha nakki jos klo 17 ei olisi tullut uni. Väsymykseenkin saattoi vaikuttaa se, että olin nukkunut kolme tuntia aikaisempana yönä... No elämä on ja onneksi noita ei nyt ihan kamalan paljon tule.

Pitäis mennä etsinään vaatteita. Firmallamme on huomenna juhlat johon on toivottu juhlavaa pukeutumista. Juhlat alkavat neljältä päivällä joten ei siis mitään iltapukua... Ei sillä että kaapissani sellasta löytyisikään. No toivottavasti ei kuitenkaan kauppaan saakka tarvitsee singahtaa... Nyt ei minittäin jaksaisi.

Vieläpä sananen P:stä ja V:stä. P:n keikka lähestyy. Olen hieman soikeana asiasta. Varsinkin, kun P on taas käyttäytynyt jokseenkin erikoisesti pari viime päivää. Hän laahustaa työpaikallani perässäni ja vaikuttaa siltä, että hänellä on jotain asiaa. Ei se raukka parka saa sitä vaan sanotuksi. P:n keikasta on kehkeytynyt V:n kanssa mieletön tappelu. Minulla ei järin paljon viikonloppu vapaita ole töistäni. Ja silloin kun on niin tahdon vietää mahdollisimman paljon aikaaa V:n kanssa. Luonnollista. Olen pyytänyt vapaata P:n keikkaa varten ja olinkin saanut koko viikonlopun. V tietää, että minulla on sovittu meno! (V tietää, että olen sopinut meneväni kaverini kanssa eräälle keikalle. Mille keikalle ja mikä minun suhteeni on bändiin, sitä V ei tiedä eikä hänen tarvitsekaan.) No nyt olemme saaneet kuitenkin riidan aikaiseksi siitä, että V on varannut meille risteilyn samalle päivälle, eikä hän voi nyt ollenkaan käsittää sitä miksi ilmoitin, etten ole lähdössä risteilylle vaan menen sovitusti keikalle. Jos kyseessä olisi mikä muu viikonloppu tahansa niin ok, mutta ei tämä! Toivottavasti saamme kuitenkin asian sovittua. Ja yllätyksetkin on kivoja mikäli ne osuu oikeaan ajankohtaan.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

NYSSE TULI


Se laukku. Se ebay laukku. En taas tiedä missä kohtaa minulla on vinksahtanut, mutta luulin sitä taas isommaksi. Toisaalta minullahan oli mitat, joten en tiedä mitä odotin. Mutta on se kiva silti.

Lyhyestä virsi kaunis. Palataan huomenna astialle.

tiistai 18. lokakuuta 2011

YLLÄTYKSIÄ

Jaahas, muutamaan päivään ei ole tullut kirjoittettua, vanha ystävä on ollut kylässä. Ja onkin ollut todella mukavaa nähdä pitkästä aikaan! Kaikki vaan jatkuu siitä mihin viime tapaamisella jäi... Ja siitäkin on jo vähän aikaa... Meillä on ollut tapana ostella syntymäpäivälahjoja toisillemme ja taitaakin olla viimeinen syntymäpäivälahja jonka tänä vuonna saan. Sain tuliaisiksi/lahjaksi Maisan ja Kaarinan Rokulipäivä tyynyliinan sekä alla olevan Oraakkeli kirjan. Ihan loistava ja paikkaansapitävä! Joten kysykää mitä vaan, mä vastaan mitä vaan! :D



Kävimme ystäväni kanssa myös eilen himan kaupoilla ja näin alla olevan mukin. Äidilläni ei ole ajokorttia ja hän ajeleenkin skotterilla työmatkoja ja kunnanhallituksen kokouksiin. Todettakoon tässä vaiheessa, että äitini on ylittänyt jo viidenkympin virstanpylvään... Mukista tuli mieleen äiti, koska äiti juo myös aivan hullunlailla kahvia! Joten, koska minut oli yllätetty aikasemmin niin annoin hyvän kiertää ja ostin äidille mukin.



Koska hyvällä on tapana kertautua niin olikin taas minun vuoro yllättyä. Ja se onnistuikin! Minulla ei ole mitään päiviä tässä lähellä. Kaverini halusi vain yllättää. PIIRTOPÖYDÄLLÄ! En ole vielä ehtinyt kokeilla pöytää, mutta enköhän huomenna jo avaa paketin...



Tämän päivän kuvien laatu on todella huono! Pahoittelut siitä, Värit näyttävät omituisilta ja olin yksinkertaisesti liian laiska säätämään enempää... Ehkä taas huomenna muistan ammattini... :D

perjantai 14. lokakuuta 2011

PINK RIBBON


Vaikka olen tehnyt perjaatepäätöksen siitä, että käytän vain omia kuvia, niin säännöt on tarkoitettu rikottaviksi... Kerään hyvännäköisiä mainoksia ja tämä mainos on tosiaan tarkoitettu tälle päivälle. En muista mistä olen napannut kuvan, etten voi edes linkkiä laittaa. Pukeudutaan tänään siis pinkkiin!

torstai 13. lokakuuta 2011

TORSTAI VAPAA



Torstai vapaat on jostain syystä muodostuneet minulle ihan huippu jutuksi. Torstain fiilis on vaan jotenkin erilainen muihin päiviin verrattuna. Se saattaa johtua ajasta jolloin minulle tuli vielä seiska ja juoruja vaan odotti postiluukusta kolahtavaksi. Nyt seiskaa ei tule, mutta fiilis on pysynyt samana. Jee!


Kävin eilen vähän shoppaamassa... Apteekissa... Sain kieleeni edellispäivänä aftan ja vaikka se oli parantunutkin jo eilen niin ajattelin käydä hakemassa tabletteja kotiin ihan vaan varmuuden vuoksi. Afta oli minun ensimmäinen ja kävin toki katsomassa netissä mitä siitä kirjoitetaan. Hoitodosta ja syystä miksi se on tullut. Löysinkin netistä... No mielenkiintoisen teksitin...



Yleensä niitä alkaa ilmestyä lapsuusiässä, mutta suurimmalla osalla ne häviävät 30 ikävuoteen mennessä.

Juu, en ole yrittänyt kolmea kymmentä vielä, mutta en nyt ihan kakarana itseäni enää pidä. Tosin viime vuoden korvatulehduskierre saa tästä hyvin jatkoa... Joten muut kun elää keski-ikän kriisiä niin minulla on murrosikä? Siihen liittyy myös tuo Tosi kuiva -ostos.. Ei en tosissani ajattele uusivani murrosikää, vaikka Tosi kuiva liittyykin siihen... Hikoilin nimittäin teini-iässä aivan mielettömiä määriä. Olin asian takia lähes koko koulun kiusattu. Kävin sairaalassa tutkimuksissa ja aina vaan todettiin, ettei minussa mitään vikaa ole. Mitkään deodorantit eivät auttaneet! Minä vaan hikoilin... Kokeilin kaikkea! Luontaistuotteista lähtien. Sitten eräänä päivänä. Äitini oli jutellut asiasta naapurin kanssa... (Ah, ihanaa juoruamista... Mutta tässä kohtaa anteeksi annettavaa...) Naapurintäti kärsi kuulemma samasta ongelmasta ja oli kokeillut kyseistä tuotetta. Se muutti minun murrosikäni. Pystyin nimittäin nostamaan käteni ensimmäistä kertaa ylös! Ihan huippu juttu! Tuote pitää kainalot kuivana viikon! Sitä voi käyttää myös käsissä ja jaloissa. Vaikka en kärsi asiasta enää niin tieto kuivasta ja hajuttomasta olosta on aina tosi jees.

Ostin kassalta myös huomisen kunniaksi tämän vuoden roosanauhan. :)

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

ARKISTOJEN AARTEET


Olin eilen kaverini luona kaivelemassa arkistojen aarteita.. Voi luoja mitä kaikkea sieltä löyty! Kaikkea mitä oli jo ehtinyt unohtamaan. Koulusta ja niin.. Elämästä. Vedimme cd:itä toinen toisensa jälkeen monta tuntia ja voi sitä naurua! Ja kuinka paljon ja kuinka lyhyessä ajassa tekniikka on muuttunut TODELLA PALJON! Yllä oleva kuva on otettu ensimmäisellä digikamerallani. 2,1 megapikseliä! Ou jee!

Ajatus levyjen uudelleen arkistoinnista lähti siitä, että löysin vanhan kouluaikaisen levyn josta yritin saada kuvia ulos. Osa tiedoista oli tuhoutunut. Rupesin miettimään levyn ikää, niin kyllähän siitä kymmenen vuotta alkaa jo olemaan. Se onkin se aika, kun tiedostoja tarvitsisi uudelleen arkistoida.

Joten muistot talteen TÄNÄÄN!

maanantai 10. lokakuuta 2011

YÖLLISET OSTOKSET osa 2


Onneksi on olemassa peruutaa tilaus -toiminto... Se nappula maksoi nettifirmalle juuri miltei tuhat euroa. En ymmärrä mikä minua vaivaa! Mä en oikeesti tarvitse uutta kameraa, en ainakaan tuollaista "lelua". Haluamani kameran pelkkä runko maksaa 2000 euroa + pari objektiivia on 5000 euron paukku. Miksi ihmeessä ostaisin jotain puolittaista, koska vastaava löytyy tuosta kymmenen sentin päästä pöydältä. Vaikka tarjous oli edullinen ja siksi sen kai laitoinkin tilaukseen niin ottaen huomioon mitä kaikkia lisäosia minulla on nykyisessä kamerassani niin ostaessani kaikki samat tarvikkeet uuteen kameraan nouseekin hinta taas satasia. Toki olisin voinut myydä kameran ja netota vähän, mutta turhaa vaivaa. Parempi siis näin. Tulisipa se tilaamani laukku jo!

Muuten olen ollut tänään todella väsynyt. Mahut loppu. Viikonloppu ei siis tehnyt tehtäväänsä.. Tai sitten teki. Riippuen ihan siitä mikä sen tehtävä oli. Joten päikkärit siis odottaa. Että voi taas valvoa yöllä ja tehdä vähän ostoksia...

perjantai 7. lokakuuta 2011

KOSKAAN EI TIEDÄ

Ystäväni lenpilausahduksiin kuuluu, että koskaan ei tiedä mitä sadassa vuodessa tarvitsee. Se on niin totta! Kävin taas hieman ostoksilla. Ostin negatiivien digitointilaitteen. Eli pystyn nyt tekemään negatiiveistä ja dioista uusia digitaalikuvia. (Eli jos on tarvetta, niin eiköhän hinnoista päästä sopuun...) Laitteen etu on siinä, että kuva on usein jopa laadukkaampi, jos sen on skannannut negatiivista, kuin se, että sen on skannannut suoraan paperikuvasta. Ja harvoinpa sitä diaprojektoriakaan tulee enää esiin kaivettua. Nyt kaiken saa suoraan koneelle.


Niin ja mikä on liian aikaista ostaa joulupukkisuklaata? Se, että puissa on vielä lehdet ja ensimmäiset syysmyrskyt ovat vasta tulleet. Mutta sittenkin oli pakko!


Hyvää joulua! :D

torstai 6. lokakuuta 2011

NO LIFE STORY

Koska olen ollut vaan töissä ja kotona niin eipä tässä paljon kirjoitettavaa ole. Kerronpa siis vain, että ostin tässä taannoin ebaystä laukun ja odottelen sitä saapuvaksi. Ostos oli innoitus siitä Pariisin laukusta. Oletin jostain syystä, että se laukku olisi ollut suurempi ja kun asia ei ollutkaan niin, niin eikun surffaamaan nettiin. Olen katsellut tätä laukkua aikaisemminkin ja nyt se sitten siirtyi ostoskorin kautta postiin. Laukun koko on 27x36cm. Nyt siis mahtuu jo hieman elämääkin mukaan.
Laukun sisäosa on mukavan lokeroinen.

(Kuva on samasta laukusta, mutta vain toisen värisestä.)


Katsottiin V:n kanssa eilen muuten tuo Veijarit elokuva. Täytyy sanoa, että laittoi kovastikin ajattelemaan. Aluksi mietin, oliko elokuvasäätiö todella rahoittanut elokuvaa ja jos oli niin millaisella summalla? Toiseksi mietin kuka on se ihminen joka on saanut idean läpi niin, että elokuva on todella ollut valkokankaalla. Ja onkohan henkilö sama, jonka idea oli painaa Lambi wc paperiin rakkausrunoja... Voisin kuvitella, että se henkilö, joka on saanut sen ajatuksen läpi on niin supliikki, että voisin lähettää hänet kevein mielin Kreikkaan vähän fiksailemaan talousasioita. Olen itseasiassa miettinyt myös onko henkilö kova markkinamies (tai nais) vai rakkauden särkemä copy? Vai onko henkilöllä vain kova ihailija johon hän on kyllästynyt. Posti tulvii rakkauskirjeitä ja markkinamies(nais) miettii mielessää, "Sun rakkauskirjeet my ass... Josta sainkin ajatuksen! Eikun soitto Lambille!" Ja zing zing taas kilahtaa kirnuun.

Mutta palatakseni Veijarit elokuvaan, ymmärrän jos 15-19 vuotiaiden henkilöiden mielestä se on parasta ikinä, mutta itse täytyy sanoa, että huh huh! Mietin oikeasti sitä, miksi elokuva on tehny? Miten se on saanut rahoituksen? Vaikka yleensä kannatan kotimaisia elokuvia ja olen sitä mieltä, että nykypäivän kotimainen elokuva on oikeasti hyvää niin tälle elokuvalle ei kyllä nyt pisteitä heru. Itseänikin harmittaa negatiivisuuteni elokuvaa kohtaan. No elokuva on ehkä parhaimmillaan kamalassa krapulassa, jos ei ihan joka hetki pysy hereillä... Anteeksi!

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

HÖLMÖ PÄIVITYS

Tiedän, että tämän päivän päivitys on hieman hölmö, mutta nyt on juhlan aika!

Kakku pöytään, tuulihatut täyttävät vuosia!

VÄHÄN VARKAISSA

Ha haa! Tajusin just et pääsen käyttämään naapurin nettiä! Ou jee! Itselläni on taloyhtiön netti joka on kaapelin päässä. Ajattelin hieman kokeilla olisiko joku päättänyt olla suojaamatta nettiään ja da daa.. Tiedon valtaväylällä suoraan sohvalla! Ou jee!


Kuva kuvastaa siis fillarivarkautta.

maanantai 3. lokakuuta 2011

HULLUN MALLINEN KAALI




Tästä on tulossa varsinainen ruokabogi. Ehkä mä vaan syön paljon? No totta, mutta tämän postauksen funkio on noissa kaaleissa. Päätin suunnuntaina, että nyt teen niitä kaalikääryleitä joiden tekemisestä olen jo tovin ehtinyt puhumaan. Marssin Prismaan valitsemaan kaalia. Ja mitä siellä oli? Ufon mallisia kaaleja? Aivan uusi tuttavuus! Kaaleja on kuulemma ollut muutamana vuotena jo markkinoilla... No mitä se kertoo minusta... Mutta jos tämä on jollekin muullekin uusi juttu niin jos on kaalikääryleitä tekemässä niin suotittelen tätä kaalin mallia. :) Lehdet on suuria, ohuita ja helppo käsitellä. Mutta yksi huono juttu kaalissa on. Se on niin suuri, ettei se mahdu edes suurinpaan kattilaani... No, sain homman hoidettua niin, että laitoin kaalin vaan kattilan päälle ja kääntelin sitä välillä. Niin sain lehtiä vähän kerrallaan pois.

Muuten ei tähän päivään kuulu mitään erikoista. Oli iltavuoro töissä. Töissä, jota inhoan hetki hetkeltä enemmän. Tuntuu, että inhoan työssäni eniten aivottomuutta. Onko oikeasti ihmiset nykypäivänä niin aivottomia vai esittääkö he vaan? Tää taitaa mennä katsomaan taas uusia työpaikkoja..

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

LISÄÄ TILAA

Kerroin tuossa taannoin, että tein yöllisiä ostoksia ja olin unohtanut asian, kun tavarat saapui. Laitoin tavaroita paikoilleen työpöytäni säilytys tilaan ja da daa! Eipäs ne mahtunut. Ja kyllä, minä tarvitsin lisää paperia! Joten jouduin raivaamaan kaksi laatikkoa papereilleni.
Ylälaatikossa on vain valokuvapaperia... Mattaa, kiiltävää, superkiiltävää, mustavalkokuville tarkoitettua, canvasta... Mitä vaan voi kuvitella... Alalaatikon paperi varasto onkin sitten monipuolisempi. Tatuointipaperia, label-tarroja, silityspaperia mostalle kankaalle ja vaalealle kankaalle, plarien pahveja ja pintamuoveja, magneettipapereita, laminointikalvoja ja käyntikortti-cd:tä. Eli täältä löytyy. Oma paperiaddiktioni ei ole edes paha! Minulla nimittäin on ystävä, jolla on työhuoneessa useampikin kaappi varattu tyhjille, erilaisille papereille. Kaikkea löytyy! On kaappi pakkaustarvikkeille, erikoispapereille, valokuvapapereille... En edes tiedä monestako (kymmenestä) kilosta paperia puhutaan...

Ja vaikka paperini tuntuvat "todella tarpeellisilta" on niistä ollut oikeasti iloakin. Silloin, kun ostin tämän asunnon mietin kylpyhuoneeni kohtaloa pitkään. Kylpyhuoneeni oli maitokahvin väristä peltiä.. No ei ihan unelmakylppäri. Mietin muuton jälkeen, että pitäisikö panna laatoille vai vaan maalata. No, päädyin kuitenkin maalaamiseen... Ja hyvä niin. Olen nimittäin keksinyt nyt hyvän koristuksen kylpyhuoneeseen. Olen ottanut netistä kylpyhuonehenkisiä taidekuvia, laminoinut ne ja kiinnittänyt magneettipaperin avulla.


Kuvia voi vaihdella ja niistä ei jää jälkiä.
Joten magneettipaperi on hyödyllistä. :)


Käyntikortti-cd:ille en ole keksinyt vielä oikein kunnollista käyttöä. Ajattelin taannoin tehdä portfolion sinne, mutta plari on kuitenkin käytännöllisempi ja olisin joutunut karsimaan portfoliosta jonkun verran tavaraa, koska cd:n koko on aika pieni. Olisiko siis ideoita mihin cd:tä voisi hyödyntää järkevästi?


lauantai 1. lokakuuta 2011

APUA, KEITOSSANI ON KÄRPÄNEN

Minä voisin muokata lausahdusta: Apua, autossani on hiiri! ÄLLÖÄ! Veljelläni on ollut pienoinen auto-ongelma. Olen kuskannut häntä töihin ja kotiin aina, kun omat työvurot antavat periksi. Olen erimerkiksi tehnyt niin, että heitin veljeni töihin, menin itse töihin, tulin itse kotiin noin klo 21:45 ja hain veljeni töistä klo 1, jonka jälkeen menin itse töihin 6:30. Veljen kuskaamiseen menee noin tunti joten kamalan montaa tuntia ei yöhön jää unta. No, palatakseni hiiri ongelmaan... Veljeni oli jättänyt kahvikupin autooni. Kahvikupissa oli sisällä jotain paniini roskia. Aamulla mennessäni autoon katsoin, että mitä salaattia kupissa oli ollut, koska lattia oli täynnä pientä silppua. En koskenut siihen, koska tiesin, että näen veljeni ja hän saisi itse korjata jälkensä. Nähdessäni veljeni, hän kysyi, että mitä silppua lattialla oli. Ilmoitin sen olevan hänen omaa silppua ja hän saisi siivota sen. Hetken silppua katsellessaan veljeni tokaisi, sen olevan hiiren tekosia. Yök! En tietenkän uskonut, vaan ajattelin veljeni vaan kiusaavan minua, minä kun en kamalasti pidä hiiristä... Tänään aamulla katsahdin lattialle uudelleen. Ongelma oli todellinen. Silppua oli lisää. YÖK YÖK YÖK. Oli pakko lähteä töihin. (Olin missannut neljä herätystä ja oli pienoinen hoppu.) Minä menin hiiriautoon! Radio siis täysille, nyt mennään!

Töistä palattuani kävin vanhempieni luona jossa pidin ensin ovia auki jonka jälkeen isäni laittoi takapenkille hiirenräpsät. Mahdollisuus on siis ensin annettu. Nyt vaan odotellaan.

YÖK!!!