lauantai 23. heinäkuuta 2011

Se pistää mietityttämään...

Tein perjaatepäätöksen, etten kirjoita Norjan tapahtumista. Silti ajattelen niitä taukoamatta. Kävin viime viikolla Seilin saarella enkä pääse ajatuksesta, että juoksisin siellä henkeni edestä. Minne piiloutua ja lähteäkkö uimaan? Kamalaa joka tapauksessa. Kaikki tapahtumat kuulostaa, kuin joltain b-luokan toimintaelokuvalta, jonka tarkoituksenakaan ei ole, kuin saada ruutu punaiseksi. En edes halua käsittää, että tämä on kuitenkin nyt totta. Murhaaja on tunnustanut. Jostain uutisesta kuulin/luin, että hän voi pahimmillaan saada 22-vuotta vankeutta. Olen 27-vuotias ja toki 22 vuotta on pitkä aika, MUTTA uhreja on tällä hetkellä miltei sata. Eihän se ole kuin... Mitä 81 päivää per tapettu ihminen? Voiko se olla edes mahdollista vai laskinko ihan väärin? Uhreja on nyt 98 ja 22x365/98. Eikö se niin mene? En kannata kuolemanrangaistusta, mutta tässä tapauksessa... Mielestäni ainoa vaihtoehto.
(Kuvien käyttö ilman lupaa on kielletty.)


En tiedä saako tästä päivästä mitenkään riisifrutti-mainosta. Töissäkin jouduin pyörittelemään useampaan otteeseen silmiä, kun törmäsin taas suoraan sanottuna täyteen idioottimaisuuteen. No, en jaksa nyt juuri ajatella sitä. Verenpaine nousee...

Viikatemies on korjanut vuorokauden aikaan nyt paljon ihmisiä. Myös Amy Winehouse on löydetty tänään kotoaan. Vaikka en erityisesti häntä fanittanut, niin Amy oli kuollessaan minun ikäiseni. Soitetaan siis vielä kerran Rehab. Ajalta jolloin ongelmia ei ihan niin paljoa vielä ollut...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti