maanantai 25. heinäkuuta 2011

Luulo ei ollut taaskaan tiedon väärtti..

Laitoin eilen blogini yleiseen jalkeluun. Ja kuvittelinkin vielä, että joku saattaisi eksyäkin sivuilleni. Juu eilen oli sitten kokonaista kaksi kävijää. Toinen Saksasta ja toinen jenkeistä. Rock rock. Jännitin siis aivan turhaan tuntemattomien ihmisten kommentteja arjestani. Ehkä hyvä niin. Saan taas hiukan lisäaikaa kertoa itsestäni ja ympäröivästä maailmasta.

Mieltäni on nyt kovasti painanut taas Mr. V. Epäilen, että "juttumme" on nyt lopullisesti ohi. Miehestä ei ole kuulunut nyt pitkään aikaan mitään. Sinällään erikoista, koska viimeksi kun tapasimme kaikki oli enemmän kuin hyvin. V:llä alkoi loma ja koska juttumme on/oli niin tuore emme lähteneet suunnittelemaan lomiamme uudelleen. Molemmat kun olimme suunnitelleet lomamme jo niin täyteen ilman toisenkin aikatauluja. Minulla meni osa lomasta näyttelyäni tehdessä ja osan loman olin vanhenpieni mökillä 400km päässä kodistani. V ajatteli ensin lähteä mökilleen ja sieltä sitten tapaamaan kavereitaan joita ei arkenä ehdi nähdä. (Siis toisissa kaupungeissa.) Eikä meillä ollutkaan kuin yksi yhteinen lomaviikko ja sen minä olin mökillä... Vaikka olemme sopineet ettemme ota mitään paineita lomallamme yhteydenpidosta niin miehen tulisi ajatella niin, että se tarkoittaa naiselle KUITENKIN sitä, että soitetaan vähintään joka ilta. No ehkä ei. Mutta nyt viime yhteydestä alkaa olla jo... Viikko? Mitä enemmän asiaa ajattelee niin sitä enemmän asia ärsyttää. Olen ollut kuitenkin pitkä pinnainen ja antanut tilaa enkä ole puhelin kourassa soittanut aivan maanisesti perään. Ehkä se onkin ollut se ongelma? Itkemään en rupea, mutta en voi väittää etteikö asia harmittaisi.

Olen nyt vanhempieni luona käymässä, koska vanhempani ovat mökillä. Ajattelin, että laitan pian kamat kasaan ja lähden omaa kotia kohti. Kotiin päästyäni avaan taas koneen ja alan selaamaan työpaikkoja. Haluan uuden elämän!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti