maanantai 18. heinäkuuta 2011

Ihan kiva

Tiedättekö sen tytön joka on paperilla ihan kiva. Sillä on mukava perhe; ihan sellainen normaali kiva perhe. Sillä on kavereita; ei mitään kamalia määriä mutta on. Oma koti; ei mikään miljoona asunto, mutta oma. Työpaikka; ei mikään unelma duuni, mutta saa sitä asuntolainaa sillä maksettua. Autokin sillä on, ja se on kokonaan maksettu. Porukassa se ei oo se kovin ääni, mutta välillä se repäsee ja sillon kaikilla jää suut auki. Se ihan kiva olen minä. Kaikki siis päällisin puolin ihan ok, mutta voiko ihminen oikeasti olla koskaan onnellinen?

Mulla on elämässä kaks ongelmaa. Harmaus ja parisuhde. Tuntuu, kuin juoksisin harmaassa massassa enkä pääse eteenpäin. Päivät koostuu työstä ja kodista. Arki muodostuu X tuntisista työpaivistä. Asiakaspalvelussa se on aika rankkaa... Aina tarvitsisi olla parhaimmillaan ja iloinen. 4h yöunien jälkeen... Päivät on, kuin pullataikinaa, eikä niistä saa mitään otetta.

Toinen suuri ongelmani on no... Miehet... Mies jota tuskin tulen koskaan saamaan ja mies joka on ihan kiva... Toisen kanssa tietäisin elämän olevan seikkailu ja toisen kanssa tietäisin saavani tasapainoisen arjen.

Tämä oli vain pieni alustus elämääni, jonka toivoisin olevan edes joskus "riisifrutti-mainos"...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti