sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Lukeeko tätä joku?

Eipä oikein mitään tähdellistä tälle päivälle. Konekaan ei oikein toimi kunnolla. Hämäläispäivä sillä. 9,5h töitä.. Väsyttää.

Laitoin Mr.V:lle viestiä. Miehestä kun ei ole kuulunut mitään nyt... No liian pitkään aikaan... Vastausta odotellessa.

En tiedä onko blogillani ollut vaikutusta asiaan, mutta kirjoitin perjantaina siitä, kuinka minua ärsyttää ihminen, joka ei ymmärrä sitä etten halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. En facebookissa enkä missään muuallakaan. Miehen, joka teki minulle maailman typerimmät oharit. En ollut vielä poistanut kaveripyyntöä, koska ajattelin tehdä sen vasta sitten, kun tilanne rauhoittuu... No tilanne on rauhoittunut. Hän on poistanut itse pyyntönsä. Tavallaan kiinnostaisi tietää miksi. Tavallaan kiinnostaisi tietää koko tarina hänen kannaltaan. Kuinka useasti hän käy "kyttäämässä" profiilini? Tein nimittäin eilen pieniä muutoksia sivuillen. No, nyt tuntuu, että asia on pois päiväjärjestyksestä ja sehän se on tärkeintä. :)

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Itku pitkästä ilosta

Note to self: Lue HUOLELLA nimet ennen työhakemuksen lähettämistä... En niin tuu saamaan sitä paikkaa!

Kirjotan siis taas työhakemuksia. Ei menny nyt taas sit ihan putkeen. Yksi kirjan liikaa ja hemmetti nimi sai uuden merkityksen. Muuten olen aivan loppu. Tänään töissä ja tuntu, että yksinkertaisetkin asiat voi olla "uusille" niin vaikeita... Roskien vienti ulos on ylivoimaista ja kaikki asiat repsottaa siellä täällä. Tonen ei tule töihin oikeaan aikaan ja nakkelee vaan niskojaan. Yksi ei saa kuuden tunnin päivässä mitään aikaiseksi. Yhden rullakon heviä hyllyyn... Ihan vaan vertauksena itse laitoin 2 rullakkoa lihoja, 6 pohjaa maitoja, iso rullakko jugurtteja ja kaks rullakkoa heviä, koska pakkohan sitä tyttöä oli mennä auttamaan. Jalat on nyt ihan loppu ja henkisesti olen ihan riekaleina.

Tulin kotiin ja itkin. Itkin pitkästä aikaa. Tahdon ja tarvitsen uuden työpaikan! Nyt puhutaan jo mielenterveydellisistä asioista. Rämmin työpaikkailmoituksia läpi ja laitoin taas kahteen hakemuksen. No yhteen... Laitan sitten sen toisen, kun saan tämän kirjoitettua...

Kun suurin kuilunpohja oli saavutettu veljeni soitti. "Ku sä ostat aina mulle lahjoja, (juu ostan aika paljon lahjoja veljelleni) niin mul on kuule sulle nyt lahja. Tuu ulos niin tuun tuomaan sen". Jee. Veljeni oli poikkeuksellisesti oikeinkin hyvällä tuulelle. Hänellä on ollut kanssa ongelmia töissä ja se on vaikuttanut kaikkeen hänen tekemiseensä. Veljeni ratkaisi ongelmat vaihtamalla työpaikkaa, joten veljeni jalanjäljissä tässä mennään. (Veljeni on viisi vuotta nuorempi). Ai mitä sain yllätyslahjana? No Ed Hardyn sytkärin. Eihän se mikään suuri lahja ole, mut yllärilahjana ihan kiva.
Selailin aika myöhään eilen eri nettisivuja. Olen aikoinani käynyt "sisäoppilaitosta", siis koulua jossa asuttiin koulussa. Olin tuolloin 16-17 vuotias ja äärettömän rakastunut minua viisi vuotta vanhempaan... Poikaan... Minä taas olin pojalle.. No, huvi koulunajaksi. Näin jälkikäteen ajatellen onneksi siitä ei muuta muodostunutkaan. Olen kuitenkin tasaisin väliajoin etsinyt miehestä tietoa googlen avulla. Siis lähinnä uutenavuotena ja silloin kun koulut alkaa... Eilen osui. 10-vuotta koulun loppumisen jälkeen löysin tuoreen valokuvan. Täytyy sanoa, että se oli todella hämmentävää. Hän ei ollut vanhentunut yhtään. Tai oli, mutta ei ollut muuttunut yhtään. Ainoastaan älyttömän rumat silmälasit, mutta sekin sopi hänelle. Tiedän että hän on muuttanut Töölöön ja käy töölön kirjastossa noin kolme kertaa viikossa. Ja kyllä. Se oli myös ensimmäinen minun ajatukseni. Reissu töölön kirjastoon. En edes tiedä miksi haluaisin tavata hänet. Asioista on jo niin kauan aikaakin, mutta silti olisi kiva nähdä. Hän ilmeisesti myös valmentaa nyrkkeilyä myöskin. Se ei taas sovi yhtään hänen boheemi imagoonsa, mutta sopii kyllä hänen sporttisuuteensa. Valmentaja... Se takarivin kauhu joka kuitenkin hurmasi puolen koulua. Valmentaja... Hänen parisuhdetilaansa en tiedä. Mielestäni seurustelu ei sopisi hänelle, mutta jos miettii sitä, että hän on kuitenkin jo yli kolmekymmentä asia saa taas uuden tason. Olisikohan hänellä jo lapsikin? Aika kymmenen vuotta sitten oli niin helppoa ja elämä kevyttä. Jos saisi edes päivän elää sitä aikaa..

Tämän päivän biisi on ehdottomasti:

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Koska meillä on joulu?

Päätin etten tee kahta postausta päivässä vaikka näin alussa tekisi mieli kirjoittaa vaikka mitä... Tänään teen kuitenkin poikkeusken, koska mulla on nyt joulu! :)

Kuulin kun posti tuli. Menin sitä vastaan ja postinkantaja vieläkin heitteli pieniä paketteja paketteja luukustani.
Kannoin paketit sohvalle ja rupesin availemaan. Ensimmäisestä paketista löytyi tämä:
Se on (salamavalolla pilattu) järjestelmäkameran salamavalon pidikkeen suoja... En tiedä sen oikeaa nimeä, mutta hyödyllinen siinä mielessä, että se suojaa salamavalon pidikettä... (Olenpas taas ammattimainen kuvieni ja selitysteni osalta... :D Olen vaan niin innoissani.) Tämä oli tuossa suurimmassa valkoisessa pussissa... Hmm....


Kynä on taas tarkotitettu kameran linssien puhdistamiseen... Ja kameran phdistamiseen yleensäkin. Näppärä vehje! (Harmaa pussi)

Puhelimen kalvot oli taa päässyt melkein loppumaan, kun sain tässä päivänä eräänä mieleen vaihtaa kalvot ja sain tuhrattua niitä siiten muistaakseni kuusi. No onneksi toiseksi viimeinen kalvon laitto onnistui! Ja nyt niitä on taas hieman varaa tuhlatakin... :) (Pienempi valkoinen pussi.)

Nää korvakorut ostin ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. Tosin syntymäpäivät oli jo viikko sitten. Korvikset tuli tyhmässä pussissa, mutta siirsin ne kivempaan rasiaan. Yllättäen hänkin harrastaa valokuvausta. :) Nämä korvikset löytyivät tuosta isosta ruskeasta pussista... :D

Kaikille paketeille yhteensä kertyi hintaa 6,53 dollaria, eli 4,57 euroa. Puhdistuskynä maksaa gigantissa 18 euroa, suojakalvot 23,70 euros (se määrä mitä tilasin), salaman suojus noin 5 euroa ja korvakorut... No äkkiäkös nekin sen kympin maksaa... (Tosin ne kun olivat lahja niin niissä oli enemmänkin ajatuksena idea, kuin hinta.) Eli mikäli olisin ostanut tavarat kaupasta Suomesta olisi hinnaksi tullut noin 56,70 euroa. Säästin siis noin 50 euroa! Jee!

Kohtaamiset ja erot

On muuten hienoa herätä ennen kahdeksaa vapaa päivänä ensin tekstiviestiin ja sitten töistä tulleeseen puheluun. Hienoa olla tärkeä... Pitääkin taas tarkistaa työpaikkatilanne tänään....

Eilen ärsytti. Ärsytti pahasti. Lähinnä facebook. Ihmiset kirjoittaa sinne kaikkea.. No *askaa ja kuus tykkää. Minua ärsyttäneitä asioita oli kaksi. Toinen oli se, kun eräs kaveri kirjoitti faceen: ”hahaa! Mulla on synttärit tänään! Täytän 10 000 päivää!” Ei siinä mitään, hauska status sinänsä, koska itselläni oli juuri 10 000 päivää synttärit tuossa taannoin. Se ärsyttävä asia tässä oli se, et ne synttärit kyllä meni jo 6 päivää sitten.... Tiedän, että olen pikkumainen, mutta tässäkin on taas taustalla se, että kyseinen henkilö haki vaan huomiota statuksellaan. Sama henkilö myös poista statuksensa mikäli kukaan ei tykkää tai kommentoi niitä… Se taas on mielestäni hieman säälittävää.. Jokainen, joka on ollut koneella, niin on nähnyt kuitenkin päivityksen. Toinen kaverini tekee taas sitä, että hän poistaa statuksensa ja kirjoittaa sen uudelleen hieman eri sanoilla jotta edes joku tykkäisi. Toinen asia mikä ehkä enemmänkin harmitti oli taasen se, että eräs vanha luokkakaverini pyysi minut tuossa joku vuosi sitten kaveriks vähän sillai, että muistaks sä mua? no muistinhan minä ja siis ihan kiva että hän pyysi minut kaveriks. Kun kouluaikaan me kuitenkin hengattiin jonkun verran koulussa vaikka ei koulun ulkopuolella oltukaan yhteyksissä. Hän kuitenkin lopetti koulun kesken että sillaikin kiva että face siten taas yhdisti. No hän oli niitä, jotka päivitti statuksensa kerran tunnissa. Juuri sellaisia ärsyttäviä päivityksiä et pää meinas revetä No muutama päivä sitten hän laitto statuksen et poisti 89 turhaa puhelinnumeroa puhelimesta. Sitten joku hänen kavereistaan oli kommentoinu asiaa ja sitten taas hän oli vastannu ja niin edelleen. Pointti oli kuitenkin se, et siinä sit kävi ilmi, että hän mietti myös sitä, että pitäis varmaan tehdä sama "turhien kavereiden poisto" täällä facessa... Vaikka hän ei minun sydänystävä ollutkaan, ja hänen päivitykset oli 80 prosenttisesti ärsyttäviä, niin on kuitenkin inhoittavaa tajuta olla täysin turha henkilö...

Facebookissa ärsyttää myös toinen seikka. Ihmiset, jotka eivät ymmärrä, etten minä halua olla heidän ystävänsä. Pitää kai kertoa taas taustoja. Tutustuin viime kesänä mieheen jonka kanssa ensimmäiset viralliset treffit meni enemmän kuin mönkään. Minä olin sovitussa paikassa sovittuun aikaan, mutta miestä ei kuulu. Olen muutenkin huono odottelija ja kun koitin soittaa miehelle, puhelin kyllä hälyyttää, mutta vastausta ei kuulu. Odotin kymmenen minuuttia (joka on minun mittapuulla 10 minuuttia aivan liikaa).. Sitten soitin kaverille ja lähdimme baariin. Joskus yöllä kotiin kömpiessäni olin silkkaa vihaa täynnä. Miehestä ei ollut kuulut mitään. Avasin koneen, poistin hänen facekavereistani ja menin nukkumaan. Aamulla, ehkä joskus 10-11 aikaan minulle tuli viesti mieheltä jossa pahoiteltiin aikasempaa iltaa ja selitettiin tapahtuma. ”Kaverini lapsi joutui sairaalaan ja lähdin heille kuskiksi. Puhelin jäi kotiin.” Jep jep. (Alkaa taas ärsytys nousta kun muistelee tapahtumaa.) Mies rakastaa jalkapalloa ja ennen treffejämme oli joku peli… Veikkaanpa, että mies oli astunut korkkiin ja samalla hetkellä unohtanut minut. Minä en anna anteeksi! Sillä JOS mies olisi todella ollut kiinnostunut minusta niin sen jälkeen kun hän olisi heittänyt kaverin sairaalaan, hän olisi tullut kotiin ja soittanut minulle mikä oli tilanne. Mikäli tilanne olisi vaatinut yöpymistä sairaalassa olisi hän kuitenkin varmasti jossain vaiheessa pystynyt käymään kotona. Kyse oli kuitenkin ensi treffeistä. Kaikki kuitenkin viittasi siihen että hän valehteli. Roikotin kaveripyyntöä ja hylkäsin sen jossain vaiheessa. Pian sen jälkeen hän lähetti pyynnön uudelleen. Roikotin pyyntöä taas ja hylkäsin jossain vaiheessa. Mies ehtisi aloittaa jo seurustelunkin jonkun tytön kanssa, mutta nyttemmin hekin ovat jo eronneet. Ja TAAS mies laittoi minulle kaveripyynnön. Ihanaa olla pidetty! Eikä mies vain tajua, että en ole kiinnostunut.. Enää… Tämä on nyt neljäs kaveripyyntö mieheltä… Jonka taas kohta hylkään… Onko kysymys siitä ettei yrittänyttä laiteta vai siitä, että hän haluaa vain ärsyttää minua? (Puhelimellahan hän ei ole ottanut minuun yhteyttä…) Vai teinkö todella häneen lähtemättömän vaikutuksen teoillani? Minulle ei ryppyillä! Voipi olla, että siirrän hänet mustalle listalle niin loppuu miettiminen.

Tästä päivästä ei voi tulla hyvä. Ennen yhdeksää olen jo tässä mielentilassa. Voi voi. Nyt ajatukset vaikka mökille. AMMMMMMM AMMMMMM... <- meditoin.

Tää ei oo totta! Joku alotti poraamaan!!! Se siitä rauhallisuudesta sit!

torstai 28. heinäkuuta 2011

Vapaa päivä, kahvia ja pullaa.

No ei nyt ihan. Olen taas hieman siivoillut ja ajattelin kohta mennä epiloimaan jalat ja laitan naamion ja sujahdan kylpyyn ja otan seiskan kaverikseni. Sitten nypin kulmat ja käherrän ripset. Ostin taannoin ebaystä (yllättäen) ripsipermanenttivehkeet. Ihan mahtavat... Kun vaan jaksaa laittaa ne. Minulla ainakin kestää nypertäminen ripsien kanssa älyttömän kauan. Omistan sen verran paksut ripset, ettei ripsipapiljottien liima riitä vaan joudun liimaamaan omat ripseni kiinni ensin papiljottiin. Sitten puuhailu eri aineiden kanssa vie oman aikansa. Mutta lopputulos on sen arvoista. Jos samalla vielä värjää ripset niin koko käsvot näyttää kohtalaisen freessiltä ilman minkäänlaista meikkiä.Tänään siis kaunistaudutaan. :)

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Kaviaariako?

Mikä se on? Rakastan kaikkia asioita jotka eivät ole sitä miltä näyttää. Minulla on esimerkiksi kengän mallinen kakkulapio, kukasen näkönen tiskiharja ja ruiskun mallinen kynä. Kerran istuessmme keittiössä muutaman ystäväni kanssa eräs heistä kysyi, mikä toi vaahtosammuttimen näkönen juttu on? Olisko vaahtosammutin? Kodissani ei siis kaikki ole miltä näyttää ja ystäväni ovat jo sen oppineet... Palataan siis siihen, mitä kädessäni on. No kananmuna, tottakai. :) Ostin taannoin ebystä munamuotteja. Miksi? No, koska se on hauskaa ja ennen kaikkea tarpeetonta! (Itseasiassa teen aika paljon ostoksia ebayssä ja palataan niihin sitten taas myöhemmin.) Omistan kalamuotin, nallemuotin ja automuotin. Jokaiselle siis jotain. :) Ja koska olen lakto-ovo-vegetaristi niin nythän mä syön kalaa. Munamuotilla tehdyt munat saa mulla ainakin hymyn huulille joka kerta. Se piristää esimerkiksi salaattia kummasti. Ja koska nämä tuotteet eivät ole Suomessa vielä kovin yleisiä niin on mukava päästä yllättämään ystäviä. Mikä tää on? Onks se syötävää? On se, paa suuhus vaa! Alle laiton vielä videon sitä miten muotteja käytetään. Nyt siis kalamunaa (kaviaaria?) ja raejuustoa (normaalinnäköisenä).



Ajattelin ensin etten kirjota asiasta, mutta asia on mielestäni niin hauska, että ehkä jaan sen nyt tänne. Tai no osan sitä. Se että olen kaupassa töissä tuo monenlaisia hyvänpäivän tuttuja. Tänään päästiin asian kanssa kuitenkin ihan uudelle tasolle. Olin menossa kaymään keskustassa pikaisesti ja jätinkin autoni työpaikalleni. Siinä sitten parin korttelin päästä minua pyöräili vastaan eräs kohtalaisen tunnettu näyttelijä (en voi sanoa nimeä, koska työsopimukseni kieltää sen). Hän moikkasi minua niinkuin parempaakin tuttua. Siis ihan käden kanssa! Moikkasin takaisin ja jatkoimme molemmat matkaamme. Tässä huomaa kuinka elämä heittelee. Mietin vain mielessäni, että: Voi ku säkin tietäisit, kuinka paljon mä olen sua kuolannu! :D

Jotes pannaan tänne taas päivän biisi. Richard Cheese. Kannattaa tutustua!

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Ei mitään asiaa

Hoh hoh. Normi päivä. Töihin, päikkärit ja siivoamista. Pannaan siis musat soimaan ja istutaan hetkeksi sohvalle. Jos huomenna vaikka tapahtuisi jotain. Tämä biisi soi tänään aamulla herätessäni. Ei huono valinta aloittaa päivä. :)

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Luulo ei ollut taaskaan tiedon väärtti..

Laitoin eilen blogini yleiseen jalkeluun. Ja kuvittelinkin vielä, että joku saattaisi eksyäkin sivuilleni. Juu eilen oli sitten kokonaista kaksi kävijää. Toinen Saksasta ja toinen jenkeistä. Rock rock. Jännitin siis aivan turhaan tuntemattomien ihmisten kommentteja arjestani. Ehkä hyvä niin. Saan taas hiukan lisäaikaa kertoa itsestäni ja ympäröivästä maailmasta.

Mieltäni on nyt kovasti painanut taas Mr. V. Epäilen, että "juttumme" on nyt lopullisesti ohi. Miehestä ei ole kuulunut nyt pitkään aikaan mitään. Sinällään erikoista, koska viimeksi kun tapasimme kaikki oli enemmän kuin hyvin. V:llä alkoi loma ja koska juttumme on/oli niin tuore emme lähteneet suunnittelemaan lomiamme uudelleen. Molemmat kun olimme suunnitelleet lomamme jo niin täyteen ilman toisenkin aikatauluja. Minulla meni osa lomasta näyttelyäni tehdessä ja osan loman olin vanhenpieni mökillä 400km päässä kodistani. V ajatteli ensin lähteä mökilleen ja sieltä sitten tapaamaan kavereitaan joita ei arkenä ehdi nähdä. (Siis toisissa kaupungeissa.) Eikä meillä ollutkaan kuin yksi yhteinen lomaviikko ja sen minä olin mökillä... Vaikka olemme sopineet ettemme ota mitään paineita lomallamme yhteydenpidosta niin miehen tulisi ajatella niin, että se tarkoittaa naiselle KUITENKIN sitä, että soitetaan vähintään joka ilta. No ehkä ei. Mutta nyt viime yhteydestä alkaa olla jo... Viikko? Mitä enemmän asiaa ajattelee niin sitä enemmän asia ärsyttää. Olen ollut kuitenkin pitkä pinnainen ja antanut tilaa enkä ole puhelin kourassa soittanut aivan maanisesti perään. Ehkä se onkin ollut se ongelma? Itkemään en rupea, mutta en voi väittää etteikö asia harmittaisi.

Olen nyt vanhempieni luona käymässä, koska vanhempani ovat mökillä. Ajattelin, että laitan pian kamat kasaan ja lähden omaa kotia kohti. Kotiin päästyäni avaan taas koneen ja alan selaamaan työpaikkoja. Haluan uuden elämän!

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Blogien maailma

Olen koko aamupäivän lueskellut erilaisia blogeja. Olen katsellut blogien erilaisia tyylejä ja seuraillut rekisteröityneiden lukijoiden määrää. Esimerkiksi eräässä blogissa oli miltei kaksisataa rekisteröitynyttä lukijaa. Mielettömän paljon siihen nähden mitä blogi sisälsi. Kymmenittäin valokuvia blogin pitäjästä. Ja kuvat oli otettu, ah aina niin rakastamalla tavallani - peilin kautta. Blogin pitäjä tunnitetaan myös kaupungilla ja hän saa eri yrityksiltä blogilahjoja... Minä olen pitänyt blogeja aina "julkisina päiväkirjoina" enkä niinkään eräänlaisena julkisuuden muotona. Voi kuitenkin olla, että minun pitää muuttaa ajatuksiani.

Aamun aikana olen myös miettinyt omaa blogiani. Toisaaltaan haluaisin, että blogiani luettaisiin, mutta toisaaltaan olen aivan kauhuissani asiasta. Blogspotissa on hyvä se, että asetuksista näkee tilastot. Koska blogini ei löydy (vielä) miltään listoilta ei lukijoitakaan ole. Käyn kuitenkin kohtalaisen useasti tarkistamassa tilastot (lue: aina). Meinasin lentää hanurilleni, koska tilastoihini oli tullut merkintä! Mitä? Oliko joku todella käynyt lukemassa ajatuksiani? No ei. Olin itse muokannut sivuani ja käynyt tarkistamassa sen toista kautta. Siitä se merkintä oli tullut. En ole laittanut blogiani vielä listoille, koska haluan ensin tuottaa sivuilleni sisältöä ja olen siihen vielä ehkä hieman liian ujo. Samalla mietin jo kirjoitettuja tekstejä. Eniten otin paineta Mr.P:stä. En halua, että henkilöä tunnistetaan blogini kautta enkä halua kuulostaa tekstissäni teini-ikäiseltä tytöltä jonka suurin rakkaudenkohde on Ville Valo. Ei. Minun ja P:n ehkä suurin ongelma on se, että olemme molemmat nolanneet itsemme toisen edessä lukemattomia kertoja. Jutun edetessä tapahtuu taas jotain käsittämätöntä ja otamme taas takapakkia. JOKA KERTA! Nyt tosiaan hänen todellisesta parisuhdetilastaan ei ole tietoa niin homma on hieman jäissä.

Eräässä tänään lukemassani blogissa kerrottiin, että se tulee olemaan puoli vuotta julkinen ja taas sen jälkeen vain kutsutuille lukijoille, koska kirjoittaja ei jaksa lukea arvosteluja hänen mielenterveydestään... En lukenut tekstejä kamalan tarkkaan, koska blogi koski lastenhoitoa ja minulle asia ei ole ajankohtainen. On kuitenkin kurjaa jos blogini tekstit saisivat samanlaisen vastaanoton. Kysymys on kuitenkin todellisesta elämästä ja todellisista ongelmista.

Hypätään siis tuntemattomaan. Tulenko olemaan taivaissa vai hukunko veteen?
Kuvien lataaminen ja käyttö ilman lupaa on kiellety.

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Se pistää mietityttämään...

Tein perjaatepäätöksen, etten kirjoita Norjan tapahtumista. Silti ajattelen niitä taukoamatta. Kävin viime viikolla Seilin saarella enkä pääse ajatuksesta, että juoksisin siellä henkeni edestä. Minne piiloutua ja lähteäkkö uimaan? Kamalaa joka tapauksessa. Kaikki tapahtumat kuulostaa, kuin joltain b-luokan toimintaelokuvalta, jonka tarkoituksenakaan ei ole, kuin saada ruutu punaiseksi. En edes halua käsittää, että tämä on kuitenkin nyt totta. Murhaaja on tunnustanut. Jostain uutisesta kuulin/luin, että hän voi pahimmillaan saada 22-vuotta vankeutta. Olen 27-vuotias ja toki 22 vuotta on pitkä aika, MUTTA uhreja on tällä hetkellä miltei sata. Eihän se ole kuin... Mitä 81 päivää per tapettu ihminen? Voiko se olla edes mahdollista vai laskinko ihan väärin? Uhreja on nyt 98 ja 22x365/98. Eikö se niin mene? En kannata kuolemanrangaistusta, mutta tässä tapauksessa... Mielestäni ainoa vaihtoehto.
(Kuvien käyttö ilman lupaa on kielletty.)


En tiedä saako tästä päivästä mitenkään riisifrutti-mainosta. Töissäkin jouduin pyörittelemään useampaan otteeseen silmiä, kun törmäsin taas suoraan sanottuna täyteen idioottimaisuuteen. No, en jaksa nyt juuri ajatella sitä. Verenpaine nousee...

Viikatemies on korjanut vuorokauden aikaan nyt paljon ihmisiä. Myös Amy Winehouse on löydetty tänään kotoaan. Vaikka en erityisesti häntä fanittanut, niin Amy oli kuollessaan minun ikäiseni. Soitetaan siis vielä kerran Rehab. Ajalta jolloin ongelmia ei ihan niin paljoa vielä ollut...

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Ollakko vai eikö olla?

Näin tänään taas Mr. P:n sattumalta. Tilanne on hänen kanssaan se, että vaikka meillä ei varsinaisesti mitään välillämme olekaan niin silti tietyt asiat viittaa joka kerta tavatessamme siihen, että jotain voisi olla. Koska teksti näyttää ja kuulostaa vähintäänkin typerälle kerron hieman taustoja. Kyseinen mies on tietyllä tapaa hyvän päivän tuttuni. Olin useasti aikaisemmin katsonut häntä "sillä silmällä" ja jotenkin minulla oli ajatus, että tilanne saattaisi olla molemminpuolinen. Noin vuosi sitten kyseinen mies käveli aamuvarhaisella (kännissä) työpaikalleni, nappasi minut kainaloonsa ja selitti miten ensinnäkin olen hyvä työssäni: "EI" (tässä kohtaa hän nosti sormen pystyyn) "Sä olen yks parhaista naisista, jonka mä olen koskaan tavannu". Okei. Tilanne muuttui omituiseksi, koska ensinnäkin hän oli jonkun naisen kanssa siinä tilanteessa, koska välillämme oli jonkinlaista kemiaa havaittavissa ja ensimmäistä kertaa tiesin, että se saattaisi olla molemminpuolista ja mitä hemmettiä? Mitä se nainen teki siinä vieressä? :D Olin täysin valmista kauraa lähtemään mukaan, mutta sen esti työ ja ai niin.. Se toinen nainen... Tämän jälkeen tuli tietenkin taas seuraavakerta. Miestä hieman hävetti, mutta "pysyi suoraselkäisesti sanojensa takana". Olimme heittäneet jonkin tasoista läppää aikasemmin, mutta edeltävän tapauksen takia tämä hieman jäi. En muista mistä tilanne lähti sitten uudelleen liikkeelle ja leukamme alkoi taas lonksuttaa... Samalla hän alkoi alleviivaamaan sinkkuuttan. Tilanne kävi jossain veiheessa jo sellaiseksi, että oikeasti odotin, että mies "olisi saanut jotain aikaiseksi". Näin ei kuitenkaan käynyt ja päätin ottaa itse askeleen eteenpäin. Tiesin, että mies laulaa bändissä ja kerran kaupungissamme oli keikka minuahan ei pidätellyt mikään. Jännitin kamalasti, kunnes mietin, että tuskin hän minua yleisöstä bongaa. Päästäksemme keikkapaikalle piti kävellä rappuset ylös ja da daa. Mies seisoi siinä rappusten yläpäässä. Hän näytti yllättyneeltä, mutta iloiselta. Itseasiassa hän omisti minulle yhden biisinkin... Mutta ei. Tilanne ei mennyt eteenpäin. Aikaa kului taas ja tavallaan rupesin taas odottamaan, että jotain oikeaa tapahtuisi. Mutta ei. En jaksa nyt kirjoittaa mitä kaikkea meille on vuodessa tapahtunut, koska mitäänhän ei ole tapahtunut... Mutta tulen varmasti avaamaan niitä jossain vaiheessa.

No nyt tilanne on mennyt... Ehkä.. Johonkin suuntaan. Jäin juhannusviikolla lomalle ja sitä ennen kyseinen mies oli merkinnyt facebookiin parisuhdetilanteeseen parisuhteessa. Myönnettäköön, että olin tilanteesta aika järkyttynyt ja surullinen. Nyt olen kuitenkin ruennut taas miettimään pitääkö suhdepäivtys paikkaansa ja jos ei niin miksi hän on niin sen sitten laittanut? Voiko kyse olla laulamisesta? Onko hän vain kyllästynyt "alaks oleen"-viesteihin? Kysymykseni heräsi, koska kävin katsomassa miehen my space sivuja joissa hän käy kuitenkin suhteellisen useasti ja siellä hän kertoo olevansa edelleen sinkku. Olen myös miettinyt sitä, että hänen suhtautumisensa minuun ei ole millään tavalla muuttunut. Asioilla, kun tuppaa olemaan kaksi puolta. Tiedän, että mies valehtelee. Joko facessa tai my spacessa... Joko kaikille tai tyttöystävälleen... Mutta MIKSI? Tämä kysymys kalvaa vaan mieltäni. Minulla ei ole my space sivuja joten en tiedä mitan ne toimii. Toisaaltaan facepäivityksestä on jo aikaa... Miksi hän ei päivitää samaa tietoa my spaceen? Hän kun on kuitenkin käynyt sivuilla useampaan kertaan (viimeksi eilen).

Näin pitkään myös oma selkärankani kesti. Eilen mietin miestä viimeksi ja mietin samalla, että minun on pakko unohtaa. Paristakin syystä. Jos mr. P on todellakin parisuhteessa en halua laittaa puita hänen rattaisiin ja toisaaltaan mr. V on kuitenkin edelleen olemassa vaikkakin viettä nyt jostain syystä hiljaiseloa... Palaan aiheeseen kun palattavaa on.

Mulla ei oo taaskaan mitään aiheeseen liittyvää kuvaa... Joten laitanpa aiheettoman kuvan... :D
Ehkä tämä kuva nyt pikkaisen liittykin asiaan... Symboolisella tasolla.. Uppoaako mr.P:n ja minun laiva vai nostetaanko se sittenkin vielä ylös?
Ja muistetaan taas ettei kuvia saa käyttää tai ladata ilman lupaa...

torstai 21. heinäkuuta 2011

I (sydän) tulospalkkio

Otsikkoon ei pysty kirjoittamaan sydänmerkkiä. Hassua.

Jee! 80% kahden viikon palkasta! Jee! Ja tulee todella tarpeeseen! Mä yritän nyt, et josko mä vaikka saisin uuden koneen hankittua... Meinaa niin mennä hermot tän kans. Nytkin kaks kertaa oli pakko käynistää ennenku lähti kunnolla käyntiin. Heikompihermosella saattais mennä jo hermo...

Näin tänään toisen niistä miehistä, josta kirjoitin ensimmäisessä blogitekstissäni. Sen joka veisi minulta jalat alta... Mr. P... En edes halua ajatella häntä, koska Mr. V. pyörii kuitenkin kuvioissa kokoajan... Tosin hänestä en ole taas hetkeen kuullut mitään. On toisaaltaan kamala olla yksin omien ajatustensa kanssa, koska en osaa sanoa missä kohtaa suhteessamme olemme.. Tai onko mitään suhdetta. Aina kun olemme yhdessä kaikki on tosi hyvin, mutta sitten saattaa olla pitkiä aikoja jolloin emme ole yhteyksissä. Se on vaan niin raastavaa. Kyllä, asiastahan pitäisi puhua, mutta aina, kun sanon asiasta niin V kuittaa sen jollain, enkä halua sitten tökkiä enempää. Mutta kyllä. Otan asian myöhemmin puheeksi.

Naureskelin eilen, että valokuvusta harrastavaksi ihmiseksi, mulla on todella vähän kuvia blogissani. :D Eilenkin mietin kuvaa, joka sopisi tekstiini niin eikä mulla ollut oikein mitään järkevää... (Ja eilen koneella oli huono päivä eikä mikään oikein toiminut kunnolla, enkä sitten oikein jaksanut etsiäkään.) Haluan kuitenkin pitää blogini omilla kuvilla. Joten tänään da daa... Saatte kuvan joka ei liity mitenkän mihinkään. :D


(Kuvien käyttö ja lataus ilman lupaa on kielletty.)

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Ei ollut niin paha kun ajattelin

Paluu lomalta ei ollut niin paha kun ajattelin. No 5h ei oo kauheen paljoa. Vähän sellanen tutustumiskäynti. Silti toivon, että eilinen sähköposti tuottaa tulosta. Hain valokuvausalan töitä. Sormet ristiin siis. :)


Mulla on yks valokuvauskeikka, jonka aikataulua olen joutunut sopimaan useampaan kertaan edes takas. "Asiakas" on... No vanha tuttuni. Ollaan aikaisemmin oltu hyviäkin kavereita, mutta sitten yhteydenpito vaa on jäänyt. Ja nyt muistan miksi... Joka ainoassa puhelussa mitä ollaan nyt puhuttu niin, aivan joka ainoassa puhelussa hänen on ollut pakko haukkua joku. Henkilö on ehtinyt haukkua kaikki yhteiset kaverimme joiden kanssa liikuimme taannoin. Tänään hän keskittyi miesystävänsä veljen naisystävän haukkumiseen. Enkä mä edes tunne sitä! Asia ärsyttää ja on aika raskas.


Yritin saada tätä blogiani toimimaan puhelimen kautta. Pikkasen vaikeaa oli! Jopa niin vaikeaa, että annoin asian olla toistaiseksi. (Huom. Olen media-assistentti...) Ajattelin että jos tätä joskus päivittelisi puhelimella, koska koneeni on niin vanha, että sen avaamiseen tarvitsee melkein motin puita... No ehkä tämä tästä.

Ai niin Paras asia taas pitkään aikaan on se, että "kissanainen" muuttaa tästä talosta pois. Kyse on naisesta, joka ei ole nähnyt suihkua varmaan tämän vuosituhannen puolella ollenkaan. Asun viidennessä kerroksessa ja hissi haisee välillä niin kauhealta, että on pakko pidättää hengitystä ja toivoa, että hissi kulkisi nopeampaa. Mutta nyt... Ah ihanaa voida hengittää kunnolla. Tosin nyt muuton aikana on pari päivää koko kerrostalossa leijaillut sellainen haju, että terve. Mutta sen kestää, sen kestää siksi, että nyt tietää, että se loppuu pian.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Pikkasen pilalle mennyt pannukakku


Viimeisen lomapäivän ahdistus painaa... Huomenna pitäisi mennä töihin. Asia tuli jopa uneeni jossa työpaikkani oli muuttunut Kipa-kirjakaupaksi ja kaikkien mielestä se oli vaan hauska juttu, koska nyt kaiken maailman hullut eivät tulisi sotkemaan arkea. Juu tuokin on totta, mutta eniten minua huolesututti eräs asiakas jota tuskin enää tulisin näkemään. Toisaaltaan onneksi se oli vaan uni, mutta toisaalta HALUAN UUDEN TYÖPAIKAN ja tänään on se pävä jolloin ajan sitä etsimään. Tuössäni ei sinällään ole mitään vikaa. Olen vain kyllästynyt. Viidessä vuodessa paikat kun alkaa tulla tutuiksi. Olen 27-vuotias ja olen ollut jo viisi vuotta samassa työpaikassa. Tuntuu hassulle.

Viimeisenä lomapäivänä tulee myös mietittyä mitä lomalla on tullut tehtyä. No aloitin loman jo päivää liian aikaisin. Lähdin mökille juhlimaan serkkuni 30-vuotis syntymäpäiviä. Tulin maananitaina takaisin ja vaihdoin autoon tuulilasin ja viimeistelin valokuvanäyttelyäni. Keskiviikkona lähdettiin juhlimaan juhannusta ja tulimme sunnuntaina takaisin. Olin maanantain kotona ja lähdin tiistaina takaisin mökille. Tulin sunnuntaina takaisin ja... niin olen vain lomaillut. Aika on mennyt todella nopeasti. Olen käynyt erilaisissa paikoissa ja ensimmäistä kertaa elämässäni todellakin vain nauttinut lomasta. Täytin muuten lomalla 10 000 päivääkin. Mutta täytyy sanoa, että on ollut yksi parhaista lomista ikinä. Varsinkin jos vertaa viime vuoden lomaan josta sairastin melkein kolme viikkoa.

Mutta nyt. Vapise uusi elämä ja mol.fi täältä tullaan!

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Ihan kiva

Tiedättekö sen tytön joka on paperilla ihan kiva. Sillä on mukava perhe; ihan sellainen normaali kiva perhe. Sillä on kavereita; ei mitään kamalia määriä mutta on. Oma koti; ei mikään miljoona asunto, mutta oma. Työpaikka; ei mikään unelma duuni, mutta saa sitä asuntolainaa sillä maksettua. Autokin sillä on, ja se on kokonaan maksettu. Porukassa se ei oo se kovin ääni, mutta välillä se repäsee ja sillon kaikilla jää suut auki. Se ihan kiva olen minä. Kaikki siis päällisin puolin ihan ok, mutta voiko ihminen oikeasti olla koskaan onnellinen?

Mulla on elämässä kaks ongelmaa. Harmaus ja parisuhde. Tuntuu, kuin juoksisin harmaassa massassa enkä pääse eteenpäin. Päivät koostuu työstä ja kodista. Arki muodostuu X tuntisista työpaivistä. Asiakaspalvelussa se on aika rankkaa... Aina tarvitsisi olla parhaimmillaan ja iloinen. 4h yöunien jälkeen... Päivät on, kuin pullataikinaa, eikä niistä saa mitään otetta.

Toinen suuri ongelmani on no... Miehet... Mies jota tuskin tulen koskaan saamaan ja mies joka on ihan kiva... Toisen kanssa tietäisin elämän olevan seikkailu ja toisen kanssa tietäisin saavani tasapainoisen arjen.

Tämä oli vain pieni alustus elämääni, jonka toivoisin olevan edes joskus "riisifrutti-mainos"...