sunnuntai 13. joulukuuta 2015

SURKEIDEN SATTUMUSTEN SARJA

Blogi ei ole päivittynyt enää pitkää aikaan. Enkä edes jaksa ottaa siitä kamalaa stressiä. Todellinen maailma on ottanut minusta ylivallan. Saattaa olla päiviä, jolloin en avaa enää ollenkaan konetta.
Se mitä muutaman kuukauden aikana ei ole nyt tärkeää. Saatan palailla siihen ehkä jossain vaiheessa. En enää lupaa mitään blogille. Niin monta kertaa olen joutunut tuottamaan pettymyksen.

Haluan kuitenkin kertoa Teille sen, mitä minulle sattui muutama päivä sitten. Kyseessä oli oikein surkeiden sattumusten sarja. Uskon, että asioilla on tarkoituksensa ja uskon, että tämä oli tarkoitus tapahtua juuri näin.
Moni varmasti tietää, että teen päivätöideni ohella myös kuvauskeikkoja. Olen hyvin tarkka, että minulla on allekirjoitetu paperit aina ennakkoon, ettei jälkikäteen kukaan pysty sanomaan mitään. Olen menossa kuvaamaan tammikuussa häitä ja olin sopinut perjantaille tapaamisen hääparin kanssa, jossa teemme valokuvausta koskevat sopimukset kuntoon. Olin tarkastanut päivää aikaisemmin, että kaikki paperit ovat tulostettu ja kunnossa. Olin tarkastanut, että minulla on kynät jotka toimii ja muistivihko ja tabletti ja ja ja... Tarkistin, että minulla on KAIKKI mukana.
Lähdin tapaamiseen ja noin minuutin ajomatkan jälkeen huomasin, että minulla ei ole mukana valmiin tuotteen näyttelykappaletta. No, koukkasin hakemaan näytekappaleen kotoa ja lähdin uudelleen tapaamiseen.
Tapaamisessa huomasin, ettei minulla ollut kansiota mukana, jossa kaikki sopimuspaperit, hinnasto ja noh... Ihan kaikki tärkeät paperit olisivat olleet. Kansio, joka olisi ehdottomasti pitänyt olla mukana! Hääparin kanssa sovimme, että lähetän sopimukset heille kotiin. Ei he olleet asiasta edes pahoillaan.
Palaverin jälkeen tulin kotiin ja huomasin kansion. Minun olisi pitänyt nähdä se siinä kohdassa, kun kävin hakemassa näytekappaleen kotoa. No, en huomannut.
Kirjoitin paperit ja laskun.... Ja huomasin kirjoittavani morsiammen nimen väärin. No eipä tuo haittaa, koska ainahan voi tulostaa uudet. Tai voisi, ellei tulostimesta olisi loppuneet värit. Keltainen. Tulostin kuitenkin pelkkää tekstiä, enkä olisi sitä keltaista edes tarvinnut. Parasta ja ehkä pahinta oli, ettei tulostin edes ilmoittanut aikaisempana päivänä mitään värien vähäisyydestä. No, kun ei tulosta niin ei tulosta!
Tiedän, että saan jouluna uuden tulostimen ja mietin, että kannattaako minun enää ostaa uutta väripatruunaa. Soitin äidille ja kerroin koko jutun. Äitini oli sitä mieltä, ettei uutta väriä kannattaisi enää ostaa. Samalla äitini sanoi, että hän voisi tulostaa sopimukseni töissä. Hän sattui jopa olemaan töissä juusi samaan aikaan.
Kotoani on äitini työpaikalle noin 3 min automatka. Äitini on kaupassa töissä eli pääsen äitini työpaikalle melko vaivattomasti. Oikeastaan mietin, että jaksanko lähteä, koska kello oli yli 22 ja minulla alkaisi työt aamulla klo 6. No ei siihen kamalasti aikaa mennyt, kun olin jo paikalla uudet sopimuspaperit kädessä. Juttelin äitini kanssa ehkä minuutin, kun ovi aukesi uudelleen. Äitini sanoi, että: "Nyt et lähde mihinkään". Paikalle saapui kolme narkomaania, joiden eleistä saattoi päätellä, että heillä oli pahat mielessä. Kului hetki ja kolmikko oli tehnyt ostoksensa ja lähtenyt. Mitään mainittavaa ei tapahtunut.
Jäin miettimään mikä tarkoitus kaikella oli? Pitikö minun lähteä ilman papereita? Laskin, että täydellisiä sattumuksia oli päivän aikana viisi, jotka ajoivat minut äitini luokse yöllä. Mitä jos en olisi mennyt?

 

No sainpahan Raiderin. Joka muuten maistui ihan lapsuudelle. Vaikka Twiks on samaa, eri kuorilla. Jännä.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

JEI, EN OLEKAAN OIKEASTI LAISKA

Se kovan onnen Loop. Sain sen huollosta tänään ja ta daa! Aktiivisuusmittaus epäkunnossa! Mahtavaa, en olekaan oikeasti laiska! Sain vielä uuden Loopin kaupantekijäisiksi. Vaikka olen viime kuukauden tuloksista jo ylpeä niin innolla odotan seuraavia tuloksia! Onko niissä eroa - ja kuinka paljon!

Nyt, kun vaan Polar saisi huoltotoimenpiteet vielä Flowhun tehtyä...

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

KUUKAUDEN KULUTETUT

Täytyy sanoa, että olen ensimmäistä kertaa oikeasti ylpeä kuukauden kututettujen tuloksesta. Uusi työ tekee asiaan paljon. On myös otettava huomioon, että tällä hetkellä polarini on huollossa ja todellinen tulos olisi siis paljon suurempi.
Tämä tulos on saavutettu 1-18.8 välisenä aikana. Tein myös henkilökohtaisen askel ennätyksen kuukauden aikana.


Ja otetaan huomioon, että minulla on ollut ranneke vain puoli päivää kädessä. Harmittaa hieman jälkikäteen. Olen nimittäin niin koukussa tähän dataan.


Lentäväksi lauseeksi onkin tullut, että: Ei dataa, ei hyötyy. Ja kyllä, olen vihdoinkin saanut hommattua sen sykevyön... Joka ei yhdistänyt rannekkeeseen... Tämän takia Loop lähtikin huoltoon. Huollosta on todettava sen verran, että olen joutunut soittamaan asiakaspalveluun muutamia kertoja. Erään puhelun aikana asiakaspalvelija söi samalla jotain. Tai siltä se ainakin kuulosti. Asiakaspalvelija ei myöskään osannut auttaa minua kysymyksessään vaan kuittasi asian, että heidän päässään oli joku vika (en saanut päivitettyä päiväkirjaa, koska Loop ei yhdistynyt koneeseen). Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, koska yritin toisella koneella ja yhdisti heti.
Luin myös jostain toisesta blogista, että kirjoittaja oli lähettänyt oman looppinsa huoltoon. Hän oli lähettänyt rannekkeen maanantaina ja saanut sen jo takaisin torstaina. Kirjoittaja kehui hyvää ja nopeaa toimintaa. Tämän kirjoituksen pohjalta soitin eilen omasta loopistani, koska oma rannekkeeni on ollut jo kaksi viikkoa reissussa. Sama aspa (joka söi) totesi, että "Noku täällä on vähän jonoo, että kattellaan joskus ensi viikolla". Jep jep. Se siitä nopeasta palvelusta.
Polariani on myös vaivannut, ettei se rekisteröi kaikkia askelia. Nappasin yksi päivä myös äitini rannekkeen käteen ja muutaman tunnin käytön jälkeen askelten ero oli jo toista tuhatta. Toivottavasti tämäkin korjaantuu huollossa ja pääsen ihan uusiin lukemiin.

tiistai 11. elokuuta 2015

KIITOS HYVÄSTÄ TYÖSTÄ

Olen tosiaan lähtenyt vanhasta työstäni yli 9 vuoden jälkeen. Tai siis 9 vuoden ja yhden päivän. Olin tänään uudessa työssäni ja kuulin ylläen nimeni. Entisen työpaikkani pomon pomo tuli luokseni ja ilmoitti, että hänellä on asiaa minulle. Hän oli tullut henkilökohtaisesti luokseni konttorilta joka sijaitsee yli 15km päässä. Mitä minä olin tehnyt?
Yllätyin suuresti, kun käteeni lykättiin lahjakortti. Kiitoksena hyvästä työstä. Olin aika otettu. 


Työntekijöitä pitäisi kiittää enemmän. Eikä välttämättä tarvitse edes näin avokätisesti. Edes joskus olisi kiva saada se kiitos. Se vaan auttaa jaksamaan paremmin. Ja myönnettäköön, että en itse pitänyt tehtyä työtä ihan näin suurena juttuna.
Mutta hyvälle tuntui!

sunnuntai 2. elokuuta 2015

KUUKAUDEN KULUTETUT

Taas on aika laittaa kuukauden kulutetut näytille.

Kuukausi numeroina:
4 päivää 11 tuntia aktiivista aikaa seurattu
203039 askelta laskettu
106.19 km askeleina mitattuna
81263 kilokaloria poltettu
18 passiivisuusleimat
 
Muista liikunnoista ei ole kunnollista tulosta, koska  sykemittari heittää ihan omia lukujaan lopussa olevan pariston vuoksi, enkä ole vieläkään saanut hankittua uutta sykevyötä joka olisi synkassa Looppiin.  
 
 
Tässäkin kuussa minulla on ollut lähes kaksi viikkoa pois ranneke. En ymmärrä miten sen unohtaminen on vaan niin helppoa. Toisaaltaan uusi työni vaatii rannekellon niin josko nyt tulisi sitten paremmin pidettyä. 
 
Tein muuten  29.7 oman askellusennätykseni! 
 
8 tuntia 27 minuuttia aktiivista aikaa seurattu
20920 askelta laskettu
11.25 km askeleina mitattuna
3611 kilokaloria poltettu
1 passiivisuusleimat
5 tuntia 19 minuuttia unta viime yönä 4 tuntia 29 minuuttia rauhallista unta 0 tuntia 49 minuuttia levotonta unta
85 % rauhallista unta
 
Tuona päivänä tavoitteeni täyttyi 107%. Erikoisen asiasta tekee se, että maanantaina 29.7 tavoiteprosentti oli 108% ja 19149 askelta. 
Tältä kuulta odotan kyllä paljon, koska uusi työ on täysin erilaista mitä aikaisemmin. Vaikka olen ollut todella väsynyt töiden jälkeen, mutta samalla tuntuu ihanalle, että tavoitteet menneet yli lähes joka päivä!  

lauantai 1. elokuuta 2015

SINISEN KUUN TAIKA

Tämä kuu ei ole sininen kuu, vaan vanha kuva arkistosta.
Englanninkielisellä sanonnalla "Once in a blue moon" (suom. kerran sinisen kuun aikaan) tarkoitetaan jotakin, joka tapahtuu todella harvoin. Tässä kuussa ilmiö tulee toteen, kun saman kuukauden aikana on nähtävissä yhden täysikuun sijaan kaksi täysikuuta. 

Kaikki luonnonilmiot, jotka tapahtuvat todella harvoin on aina jotenkin taianomaisia. En tiedä johtuiko eilinen sattumus blue moonista, mutta täydellinen ajoitus siihen sai minut ehkä uskomaan niin. 
Tiedättekö sen tunteen, kun teet jotain arkipäiväistä asiaa ja joku ihminen tulee mieleen täysin sattumanvaraisesti. Minulle kävi eilen niin. Tosin en tehnyt mitään järkevää, vaan makasin sohvalla ja katsoin niinkin tasokasta elokuvaa, kuin: 10 things i hate about you. En osaa sanoa miksi tai miten mieleeni tuli "Sammakko". Elokuvassa ei ollut viitteitä yhteiseen aikamme. Kyseinen ihminen vaan todellakin ponnahti mieleeni. Elokuva jatkui ja Sammakko pyöri päässäni. Mitä hänelle kuului ja olikohan kaikki hyvin? En tiedä miksi en saanut ajatukseltani rauhaa vaan aloin näppäillä puhelintani. Katsoin, koska Sammakko oli ollut viimeksi what´s apissa. Ihan kuin se jotain minulle kertoisi. Viime käynnistä oli noin 6h aikaa. Mietin voisinko laittaa hänelle viestiä. Mitä minä kirjoittaisin? Moi! Onko kaikki hyvin? Viesti kuulosti omasta mielestänikin jo niin typerälle, että päätin jättää sen lähettämättä. En tiedä miksi tunne siitä vahvistui ettei kaikki olisi kunnossa. Laskin puhelimeni ja mietin, että: Nyt jos puhelimeni soi...
Ajatuksesta ehti kulua minuutti tai kaksi, kun puhelimeni todella piippasi. "Moi. Mitä sä teet nyt?" Se oli, kuin olikin Sammakko. Taustatietoina on kerrottava, ettemme ole ollut Sammakon kanssa juurikaan missään tekemisissä. Hän laittoi kesän alussa viestin minulle ja seuraavan sitten RuisRock -viikonloppuna. Tämäkin oikeastaan siksi, että olimme puhuneet RuisRockista aikaisemmalla kerralla. Tätä ennen olemme olleet noin vuosi sitten missään tekemisissä. Ruississa minä kyllä näin Sammakon, mutta käytin loistavaa piiloutumistekniikkaa ja laitoin käteni ohimolle ja peitin noin toisen silmäni. Ja kyllä, Sammakko ei nähnyt. 
Olin hetken täydellisen hölmistynyt viestistä. Pätin kuitenkin vastata. Olihan Sammakko nähnyt, että olin lukenut viestin. "Leffaa katson ja olen juuri menossa nukkumaan". Viesti, joka sai minut hämmästymään entisestään tuli todella nopeasti viestini jälkeen. "Tuli kamala hätä susta". Mitä? Miten voi olla, että ajatuksemme olivat kulkeneet samalla tavalla? Laitoimme illan aikana vielä muutaman viestin, jotka pysyi täysin asiallisella tasolla. En kyllä kehdannut sanoa, että olin juuri ajatellut häntä samalla tavalla.
Olen miettinyt asiaa vielä tänään. Miten voi olla, että ajatuksemme oli toisissamme noin samalla tavalla ja samaan aikaan. En tietenkään tiedä kuinka paljon Sammakko ajattelee minua. Voin vaan sanoa kuinka paljon minä ajattelen häntä. Itse en koe, että ajatukseni pyörisi hänessä juurikaan. Toisinaan hän tulee mieleeni jostain asiasta tai tapahtumasta. Ajatukset lipuvat kuitenkin nopeasti nykypäivänä muihin asioihin. 

Tapahtuiko sinulle sinisen kuun aikaan mystisiä asioita? Entä, onko sinulle sattunut vastaavankaltaisia ajatuksien yhdistymisiä jonkun kanssa?

lauantai 25. heinäkuuta 2015

KASVISSYÖJÄN RAPUKESTIT

Sain ensimmäistä kertaa elämässäni kutsun rapujuhliin. Ja koska olen kasvissyöjä, juhlien emännälle iski tenkkapoo. Mitä kasvissyöjä syö rapujuhlissa?
Rapujuhliinhan kuuluu keskeisenä osana näpertäminen ja sormin syönti. Emännälle oli tullut ajatus, että hän laittaa minulle porkkanoita, koska ne ovat melkein saman värisiä ja mallisia rapujen kanssa. Ihan hyvä idea ei siinä mitään, mutta porkkanoita ei oikein tarvitse räpeltää ja se näyttää mielestäni hieman hassulle. Enkä oikein tiedä miksi se on yleinen käsitys, että kasvissyöjät syö kaiken tilalla porkkanaa. Olin kerran ystäväni luona ja hän teki uunimakkaraa. Hänen miehensä sai kuningasidean ja sanoi, että tehdään minulle uuniporkkanaa. Kaunis ajatus, mutta hieman nauratti.

Kasvissyöjän loistava rapu on kuitenkin latva-artisokka!


Latva-artisokkaa syödään lehti lehdeltä ja sisältä paljastuu äärettömän hyvä sydän. Lehtiä ei siis syödä kokonaan vaan tuo lehden alaosa kastetaan voisulaan tai sitruunavoihin ja vaan lehden kiinnitysosa syödään. 
Latva-artisokasta jää samalla tavalla roskaa, kuin ravusta ja parhaaseen osaan joutuu tekemään vähän töitä, aivan, kuin ravunkin kanssa. Ja sen artisokan sydämen voi syödä vaikka paahtoleivänpäällä tai ihan niinees.


Ohje artisokkien tekkoon menee näin:

Keittäminen:

hyvä määrä latva-artisokkia
1 sitruuna lohkoina
vettä
merisuolaa

Tarjoiluun (per yksi artisokka)
 
50 g sulaa voita
½ sitruunan puristettu mehu
suolaa
mustapippuria

Taita artisokkien varret, niin että mahdollisimman paljon kovia rihmoja seuraa mukana. Voit taittaa varren esim. keittiön pöytää vasten. Huuhtele artisokat huolellisesti ja laita ne tilavaan pataan tai kattilaan. Kaada päälle sen verran vettä, että ne juuri ja juuri peittyvät, lisää hieman merisuolaa. Laita mukaan myös lohkottu sitruuna. Se estää artisokkaa tummumiselta.

Kuumenna kiehuvaksi ja anna poreilla hiljalleen 25-45 minuuttia riippuen artisokkien koosta. Kokeile artisokkien kypsyyttä irrottamalla yksi lehti. Jos se irtoaa helposti ja lehden paksu tyvi on pehmeä, artisokat ovat kypsiä. Ota artisokka kattilasta ja anna niiden valua hetken aikaa ylösalaisin talouspaperin päällä.

Sulata voi ja sekoita joukkoon, sitruunamehu ja mausteet. Kaada voiseos artisokan sisään tai irrota yksi lehti kerrallaan ja dippaa se voihin. Ime lehden pehmeä alaosa suuhusi ja heitä lehti pois. Viimeiseksi jää artisokan pohja, jonka voi syödä sellaisenaan.


No mikä sitten on hyvä määrä? Artisokka on melko täyttävää, mutta näpertäminen on mukavaa. Itse tekisin ehkä useamman pienen, kuin yhden suuren artisokan tässä tapauksessa, kun rapujuhlia miettii. Kolme-neljä pientä on mielestäni hyvä määrä rapuihin verrattuna.